liveilyt 2009

Moonsorrow (Nosturi)

Dark The Suns
Herem (Dantes Highlight)

Dragonforce, uk
Turisas (Tavastia)

Matti ja Teppo (Freda 51)

Tankard, ger
Korpiklaani
Entwine (Tavastia)

Sapattivuosi (Tavastia)

Before the Dawn
Black Sun Aeon
Crib 45 (Virgin Oil Co.)

Tracedawn (Semifinal)

Sonic Roots (Louhela Jam)

Heaven and Hell
Los Bastardos Finlandeses (Helsingin jäähalli)

Finntroll
Draugnim (Virgin Oil Co.)

Profane Omen
Amorphis
Don Johnson Big Band
Von Herzen Brothers (Kivenlahti Rock)

Sturm und Drang
Popeda
Klamydia
Dingo
Stratovarius (Myötätuulirock)

AC/DC
The Answer (Olympiastadion)
High Volts (Dante's Highlight)

Amorphis
Scooter, ger (Kalajoen juhannus)

Sabaton, swe
Jon Oliva's Pain, usa
The Faceless, usa
Evile, uk
Amorphis
Firewind, gre
Suicidal tendencies, usa (Tuska)

Dead by April, swe
Deathstars , swe
Children of Bodom
Disturbed, usa
Slipknot, usa (Ruisrock)

Eluveitie, sui
Kivimetsän Druidi (Tavastia)

Ensiferum
Hardcore Superstar, swe
Turbonegro, nor
Dragonforce, uk
Cavalera Conspiracy, bra/fra/usa
Turisas
Eppu Normaali
Amon Amarth, swe
Volbeat, den
Testament, usa
Sonata Arctica (Ankkarock)

Madonna (Jätkäsaari)

Haloo Helsinki! (Night Club 46)

Viikate
Monsteriser (Virgin Oil Co.)

Kake Randelin (Night Club 46)

Osmo's Cosmos (Kalastajatorppa)

The Prodigy, uk
Enter Shikari (Helsingin jäähalli)

Pantokraator
Pimpfish (Rock Cafe, Tallinna)

Swallow the Sun
Insomnium (Tavastia)

Raskasta Joulua (Puustelli)

Amorphis (Tavastia)

PERUTTU Dio (Pakkahuone)

raskasta joulua

Vuosi alkaa olla taputeltu. Niinku tuolta sivupaneelista näkee, niin keikkaa on tullu katottua ihan kiitettävästi. Laitetaan perinteisesti vuoden parhaatki pakettiin jahka ehitään.

Sen verran on kuitenkin näin joulun alla sanottava, että jos pääsette johonki vielä kahtomaan Raskasta joulua kiertueen esitystä, niin menkää ihmeessä. Ite sen tuossa marraskuun lopulla eräänä pikkujouluiltana tarkistin ja voin kertoa, että aivan helevetin kovvaa matskua on kyllä tarjolla. Muusikot ei ehkä nimeltään oo koko maailman kovimpia, mutta taidoiltaan eivät kyllä häpiä!

Soolojakin vetivät jokkainen vuorollaan, jotenki mulle mielenkiintosin oli hevisauruksen rumpali Komppi Mompin (siis aikuisten kielellä Thunderstonen Mirka "Leka" Rantasen) rumpusoolo, joka ei tietenkää voinu vetää vertoja Vinny Appicen tavaramerkkisoololle, mutta jos se jätetään pois niin oli parasta rumpulointia mitä varmaan koko Suomessa on tarjolla. Myös huikea kosketinvirtuoosi Vili Ollila tarjoili semmosta keyboardismia, että jo nuiden em. asioiden takia ois voinu keikkalipun maksaa (vaikka en kyllä maksanukkaa ku tarkemmin muistelee, toim. huom.)

Suomen perushaikeat joululauluthan tarjoaa raskaille sovituksille aivan huikean ponnistuspinnan, ja nehän toimii. Vielä kun laulajina on maan raskaan musiikin parhaimmistoa, niin mikäs siinä on keikkaa fiilistellessä? No eipä juuri mikkää.

Laulajien kokoonpano vaihtelee hieman keikasta riippuen, meikän näkemällä keikalla äänessä olivat Machine Menin Antony Parviainen, Tarotin Tuple Salmela ja huikea äänihuulitaiteilija, Kiuaksen Ilja Jalkanen. Ei Antony ja Tommikaan missään nimessä huonosti laulaneet, ei tokikaan, ihan helevetin, suorastaan helevetinperkeleen hyvin, mutta kyllä Ilja vaan oli niin kuningas, sekä laulultaan että muulta esiintymiseltään.

Ainoa särö keikassa oli (ehkä hippasen puutteellisen äänenlaadun lisäksi, mutta siitä en jaksa alkaa nillittään tässä tapauksessa) se, että se loppui Tuplen hienosti laulamaan Ave Mariaan. Kappalehan on hieno, sovitus upea ja lauluesitys komea, mutta... jos setin ois vaikka lopettanu Iljan Nisse polkkaan, niin johan ois ollu kannat katossa keikan jälkeen!

Nyt jäätiin kolmen miehen enkelikuorolla hoilaamaan Ave Mariaa lavan eteen keikan jälkeen, ja se on kyllä kaikilla mittareilla anteeksiantamatonta... Siis ei varmaan hoilaajien vaan kaikkien muiden mielestä...

Ilja kuikuilee. (Pahoittelen, että katseen suunnalle ei oo tilaa :P)
--

Tämä vuosipa alkaaki olla paketissa. Vähänlännästi on klikkauksia sivustolle tullu mutta on täällä toisaalta muutama henkilö, jotka on helevetinperkeleen merkannu ns. blogikseen. Kiitoksia mielenkiinnosta.

Raskasta joulua -kirjoituksen myötäpä toimitus toivottaakin... no, raskasta joulua, ja palataan ens vuonna asiaan, viimeistään U.D.O.:n merkeissä!

amorphis @ tavastia

Tälle vuodelle tuli sitten nähtyä neljäskin Amo-keikka. Tällä kertaa se tapahtui klubiolosuhteissa, ja itseasiassa kyseessä oli ensimmäinen kunnon klubikeikka tälle bändille. Tavastia oli luonnollisesti paikka.

Amohan heitti Tavastialla keikan peräkkäisinä päivinä, ite päädyin keikkailemaan torstain keikalle. Perjantai kun oli kaikessa hiljasuudessa myyty loppuun (mä oon vähä jälkijättönen näissä lipunostohommissa, myönnetään). Mutta eipä se mitään. Showtime oli merkattu jo 21.30, joten hyvin pystyis keikan vetämään ja selviytymään aamuksi töihin kummemmin väsymättä.

Aika hyvin ajoitus meniki: loikkasin junaan, ajelin rautatieasemalle, marssin Tavastialle sisään, jätin takkini, hain salin puolen tiskiltä kaljan ja kävelin lähemmäs lavaa niin keikka alko :D

Kesän festarikeikat alko uuden levyn upealla Majestic beastilla, eli kunnon ryminät heti alkuun. Nyt lähettiin vähä hittilinjalle ja ekana soikin Silver bride.

Johonki minä ne biisitki kirjottelin jälkikätteen ylös, mutta näköjään on hävöksissä se lappu. No jatketaan ulkomuistista sen verran, että itse asiassa uus levy soiteltiin melkein läpi keikan aikana. Ja mikäs on soitellessa, kyseessähän on erinomainen levy.

Muuten tuli pakolliset Smoket ja Houset, vähän Silent watersia ja Elegyltä oikein makoisa raskaamman (vanhemman) Amon potpuri.

Puolitoista tuntia takomista, joka päättyi kolmen biisin encoreen, viimeisenä biisinä "kappale joka kertoo, mistä tässä bändissä on kyse" eli My kantele.

Kaikkiaan hienosti rakennettu setti muutamine välisoittoineen, hyvin soitettu, hyvin laulettu, hyvän kuuloinen... hieno keikka! Hikiä meinas lykätä ku sen verran piti nyrkkiä puistaa.

Sanotaanko vielä, että keikan jälkeen oottelin kotvan takkia, kipitin asemalle ja kerkesin vielä viimeseen junaanki, eli olin kotona jo paljon ennen puolta yötä. Todellinen täsmäkeikka siis!

pantokraator, pimpfish @ rock cafe, tallinna

Tuli tänäki vuonna sitte nähtyä keikkaa maan rajojen ulkopuolella. Tällä kertaa tie vei, sanoisinko oikeasti että sattumoisin Tallinnan Rock Cafe -paikkaan. Muilla reissuilla siellä olin, kun yksi porukasta sanoi tietävänsä paikan. Ja olihan se sitten testattava.

Paikalle päästiin ja ensimmäinen bändi, Pimpfish nimeltään, olikin jo soittamassa. Nappasin nopeasti tiskiltä oluen (Rock -olutta taas tietysti kun kerran sitä saa) ja menin lavan vierustalle fiilisteleen uutta tuttavuutta.

Hyvälaatuista rokkia veteli pumppu ja naislaulaja lauleskeli genreensopivasti.

En ehkä normaalisti tämän tyylistä musaa menis kuunteleen, mutta oudossa paikassa täysin ilman odotuksia vastaan tullut musa meni suorastaan jalan alle, ja hyväksyvästi piti puistella ihtiään musiikin tahdissa. Joskin kevyesti, krhm, tietty...

Soittajien välissä kattelin hieman tarkemmin ympärilleni. Rock Cafe on siis pelkästään livemusan varaan rakentuva klubi ihan helposti saavutettavissa Tartu maanteen varressa. Klubi on rakennettu vanhan sellutehtaan halliin. (Tuolla piipun juuressa, mennään vähä niinku kulman takaa sisään.)

Ja kun kerran entisestä tehtaasta on kysymys, niin interiööri oli sen mukainen. Itse asiassa paikasta tuli vahvasti mieleen hieman laajennettu Nosturi. Hyvät puitteet rokkiklubille. Kaljaa sai jonottamatta tiskiltä ja palijo mittäähän se ei maksa...

Osa klubin listoilla olevista bändinnimistä ei hirmuna mitään sano, mutta on seassa koviakin nimiä. Esimerkiksi ihan hiljattain siellä on vieraillu eestiläisen metallin kova luu Metsatöll (suosittelen muuten tutustumaan, jos folk-vivahteinen ulkolainen metalli kiinnostaa) ja lämppärinään tuttu Ajattara.

No, illan pääesiintyjäkin lavalle sitten viimein kapusi. Hienon käärmelogon omaava Pantokraator alkoi soittamaan, pääjehunaan aluksi tirehtöörin takkiin sonnustautunut vokalisti Lauri Saatpalu, joka on ilmeisesti yksi Viron kuuluisimmista laulumiehistä (tämä perustuu mutuun ja puutteellisella vironkielellä tehtyihin käännöksiin aiheesta). No, kyllähän laulajalle tila lavalla annettiin, jotenki oli selviö, että kuka se stara on...

Itse musiikki on vironkielellä laulettua progressiivistä folk-rokkia, joten erittäin mielenkiintoinen musiikkiperformanssi olikin luvassa. Bändi esittää esikuvikseen vaatimattomasti mm. Pink Floydin, Jethro Tullin, Jean-Michel Jarren ja Genesiksen, joten kun nuita aineksia pistätte sopaksi ja lisäätte vähä joikaamista niin kai tää aika lähelle sitä menee.

Laulusta tuli itelle ja muutamalle muullekin mieleen muuten joiltakin kohdin Lapin joikut, joten ehkä siksikin tämä musa suomalaiseen mielenlaatuun hyvin sopi. Taustalla oli myös kahden hengen enkelikuoro, tosin näitä naisääniä ois voinu käyttää päälaulajan oheen voimallisemminkin.

No, kuten totesin, meleko omalaatuinen musiikkikokemus se oli, ja erikoisen paikan huomioiden olin hyvinkin haltioitunut illan annista. Hienolla logolla varustettua t-paitaa en valitettavasti saanu ostettua, koska niillä oli myynnissä vain kirjaa ja levyä ja sen semmosta... Vähän muuten harmittaa, että en tullu ostaneeksi levyä matkamuistoksi. Ei ois ollu täkäläisen mittapuun mukaan kalliskaan, vaikka oli tupla. Plääh.

Mutta; helevetinperkeleen toimitus lämpimästi suosittelee: jos käyttä tallinnassa niin tarkistakaa ihmeessä www.rockcafe.ee, josko ois jottai mieluista tulossa!

dio @ pakkahuone

Jos tilanne ois hieman toinen, alkais päällä oleen jo melkonen keikkakutina. Mutta kun ei ole, niin joudun vaan laittaan Spotifyn laulamaan Holy Diveriä. Vähäkö oisin ollu tulessa jos se ois alkanu livenä pauhaamaan...

No, asiat tärkeysjärjestykseen. Ronnie parannelkoon vatsasyöpänsä rauhassa.

Ihan pienenä sivuviitteenä mainittakoon, että Heaven and Hell on kiinnitetty jo ensi kesän Sonisphereen, joten... No, toivotaan parasta.

--

Nää mun keikkahommat kusee ny vähä muutenki. Kerkesin jo riemuita ens helmikuulle sijoittuvista Lacuna Coil -lipuista ennenku hoksasin hieman avustettuna, että minähän oon peto lomalla just sillon! Ja jos oon lomalla niin varmaan mää jossai tsadissa sillon hillun...

Hei: tartteeko kukkaa lippuja Lacuna Coiliin? Lähtee omakustannehintaan kaks kappaletta...

Onneksi sentään Amo tuli Tavastialle aikanaan ja rokkas maan alta. Perkuleen kova keikka, yks vuoden kovimmista. Ehtis vaan päivityksen tehä jossain välissä...

swallow the sun, insomnium @ tavastia

Laadukasta helevetinperkelettä piti käyä kuuntelemassa Tavastialla taasen tässä yks päivä. Lämppärinä oli Insomnium, joka on Myspace-sivustonsa perustella "Scandinaavista melodista heviä hienoimmillaan", ja tottahan se on. Laadukkaan keikan vetäsivät, kerta kaikkiaan.

Ongelma vain tässä on se, että näitä laadukkaasti melodista heviä tekeviä bändejä mahtuu Suomessa 13 tusinaan, eikä Insomniumkaan ole edes breikannu oman (tiukan) genrensä ulkopuolella, vaikka vetääki niin hyvin.

Omassa genressään sitä pidetään kyllä laajalti parhaimpana (tosin otanta rajoittui muutamaan Insomnium-faniin, jotka tokikin ovat juuri tätä mieltä; Toim. huom.).

Toisena soi ehkä hieman vielä maalailevampi Swallow the Sun. Oli toinen kerta kun tämän livenä näin, ja eroa oli lähinnä se, että nyt lavalla kävi nainen laulelemassa vain yhden biisin ajan. Tukkakin oli hällä vaihtunu blondista pikimustaksi...

Sanoisin, että tuon tyylin musiikkiin sopivaääninen naisen laulanta sopii kuin nyrkki otsaan, ja sitä tulisi käyttää enemmän. Nyt nainen tosiaan vieraili lavalla yhden ainoan biisin ajan (tosin myönnän kyllä, että jouduin lähtemään ihan vähän ennen keikan loppua pois, en tiiä tuliko se lopussa vielä takaisin.)

Mutta ei Swallow the Sunin raskasta tunnelmaheviäkään sovi moittia, ja kun välillä vielä vähän tanakamminkin vedeltiin niin mikäs sitä oli kuunnellessa. Hyvät keikat ja hyvältä kuulostaa.

--

Tää oli kyllä melkonen altapois-postaus, mutta tulipahan tehtyä ettei jää rästiin. Tänään sitte keikkahommat jatkuu Amorphiksen klubikeikan merkeissä.

rammstein provinssiin

Jäikö Rammsteinin liput saamatta? Eipä hätää, saksalaiset on kiinnitetty Provinssiin. Esiintyminen tapahtuu sunnuntain viimeisenä esiintyjänä 20.6.

Eipä oo tullu Provinssia vielä korkattuakaan, mutta...

prodigy @ Helsingin jäähalli

Niin se eteen tarjoutu muutama viikko sitte Prodigynki keikka, vaikka lippua ei aikanaan tullukaan sinne hankittua. Vappaalla sinällään olin niin aattelin, että tokihan minä saatan lähtiä matkaan ku Traakkipuu lippua tarjoili; olihan Prodigy joskus ysärin aikaan niin kovan luokan matskua, ettei tosikaan, voisihan tuon käyä tarkistamassa.

Lämppärinä oli Enter Shikari. Ei siitä sen enempää, ei ollu kovin mieliinpainuva esitys.

Prodigy sen sijaan tarjos kyllä oikiastaan sen mitä tulin hakemaanki. Vähä oli pakko siellä hyppiä ja jortsutakki, vaikka jäätiinki aikalailla siihen keskelle kenttää, miksauslavan viereen.

Biisilistassakin riitti melkein kaikki mitä tartti. Oli breathit, firestarterit, voodoopeoplet ja smackmybitchupit. Melkein sanon siksi, että se ysäriaikojen tasan kovin hitti "No good, start the dance" jäi puuttumaan. Mutta puolitoista tuntia kesti ryskettä ja vauhtia.

Eturivistä tuli sen verran hikistä sakkia pois, että taisi HC-fanejakin miellyttää. Ainaki koko kenttä puoliväliin asti hyppi siihen malliin melkein koko keikan ajan.


Ihan komiat puitteet oli keikalla, niinku valojen taas sytyttyä keikan jälkeen voi nähä.


Kaikkiaan hyvä keikka, ja mukava välikeikka metallimusiikin sekakäytön väliin. Vaikka se Smack My Bitch Upin aikana tehty "nyt kaikki kyykkyyn" -homma onki vähä Slipknot-meininkiä...

Dio

Ronnie Jamesin tilasta saatiin viimein tarkempaa tietoa.

Blabbermouthin mukaan Ronnie James Diolla on todettu varhaisessa vaiheessa oleva mahasyöpä, ja syöpähoidot on aloitettu välittömästi.

Dion vaimo Wendy uskoo miehensä palaavan vielä lavoille, vaikka mahasyöpä onkin yksi hankalimmista hoidettavista.

Helevetinperkeleen toimitus toivoo parasta.

tunnelmaheviä

Harkitsen tässä Dio-surun painamista taka-alalle keikkailulla. Tänään on Tavastialla erittäin laadukas tunnelmahevi-ilta, sillä siellä esiintyy Swallow the Sun ja Insomnium lämppärinään. On kyllä niin meikän musaa; mulla vain on pieni logistinen ongelma, katsotaan saanko sen ratkaistua...

Tulukeehan joukolla mukaan!

Dio peruttu

Dion keikat Tampereella ja Helsingissä on peruttu ensi kuulta (12. ja 13.12.). Syynä artistin sairastapaus. Näin kertoi Finnish Metal Events tiedotteessaan.

Onneksi ei yhtään vituta. Menikö siinä viimenen mahis kuulla Holy Diver livenä? Lämppärinäki ois ollu Tarot, joka ois seki ollu erittäin kiva nähä.

Voi perseensuti!

elävien kirjoissa

Silmäki hiljalleen paranee, viikon päästä saan palata jo täysin normaaliin elämään. Häätyyki alkaa katella potentiaalisia keikkoja. Tosin monenlaista meininkiä tähän syksylle on siunaantunu, pittää vähä silimitellä, että miten sattuu keikkapäivät sopimaan.

Yks erittäin potentiaalinen ois keikkailun naftaliinista uuden levynsä myötä tuttuun tapaan kaivava Leverage, joka esiintyy Dantesissa 13. päivä. Minä vaan oon ite sillon maan rajojen ulkopuolella.

Levyhän muuten julkaistaan 4. ens kuuta, eli ihan piakkoin. Pitäisi kuulema olla ihan hyvää matskua luvassa, ja jotenki oon ymmärtäny, että levyn nimi Circus Colossus on ns. enne siitä mitä tuleman pitää. Myspace muuten tarjoaa jo maistiaisen uudelta levyltä, Legions of Invisible nimisen rallin. Erittäin tuttuja Leverage-kuvioitahan se tarjoaa, mutta on kyllä ensikuulemalta taustoiltaan jotenkin hieman aiempaa "mahtipontisempi".

Levytysprosessistaki kuulin huhua sen verran, että Heinon Pekka oli marssinu studioon sisään, laulanu puolen tusinaa biisiä ja lähteny pois. Tiiä sitte miten totta tuo on, mutta totena se mulle puhuttiin, enkä kyllä oikiastaan yhtään ihmettelis :)

--

Pakko sen verran mainita, että tuo pari postausta alempana olevan silmänkuvan pupilliin liitetty aihelma on kuvattu Heaven and Hellin t-paidasta :)

Samaan hengenvetoon voisin mainita, että tuo kallo tuossa sivupalkissa on kuvattu Helsingin Luonnontieteellisessä museossa, ja se on jonki sortin hämähäkkiapina; tosin hieman "tyyliteltynä" :)

Pakko kertoa, ku ette te kuitenkaa mistää mittää tiiä ettekä mitään ahaa-elämystä saa, jos en ite mainihe.

:P

ankanmarssia, sunnuntai

Vähä rästipäivityksen makua, mutta ei se mitään, teen sen silti. Varmaan mulla ois paljo jotai hyvää juttuaki ollu luvassa, mutta turhimmat niistä lienee jo hukkunu unohduksen virtaan, joten mennään etupäässä kuvin. Luvassa siis paluu elokuuhun ja Ankkarockin sunnuntaihin.

--
Sunnuntaina meikäläisen ensimmäinen ohjelma alkoi jo puoli neljältä, kun yksi kovimmista eli Turisas aloitti soitantansa. Lauantain aloituksen tapaan (pitkälti samaan kategoriaan menevä Ensiferum) sunnuntaikin alkoi siis todella ryminällä. Kun Turisas Ankkaan ilmoitettiin, luvassa piti olla kesän ainut show Suomessa, mutta pikahälytyksellähän Turisas soitti sitten Sonispheressäkin ja rokkasi sielläkin maan alta.

Ankkaan bändi oli tulossa suoraan Wackenista, joten puitteet oli vähän toista luokkaa ja ainakin laulaja myös krapulassa. Mutta sepä ei haitannut; omalla käheällä äänellään sotaherra Nygård luotsasi poppoonsa villiin laukkaan ja sai yleisön lämpimäksi.




Turisas soitti yllättävän paljon pitkiä maratonkappaleitaan (mm. upea, yli 8 minuuttinen Miklagard Overture), mitä on kyllä mahtava kuunnella livenä. Mutta kyllähän se Rasputin vaan on kova biisi :).

Turisaksen jälkeen suuntasin ylös ja ehdin kuulemaan viimeisen puolituntisen Eppujen keikasta. Siis... onhan se semmonen hittiparaati ja katsaus suomalaisen popin historiaan, että ei siitä oikein osaa pahaa sanaa sanoa.

No, sen jälkeen ilta jatkuikin taas vauhdikkaammissa merkeissä, kun ruotsalainen viikinkimetalliyhtye Amon Amarth jyräytti Twilight of the Thunder Godin käyntiin. Voi herra iekkara sentään! (pidän muuten tästä kuvasta)

Amon Amarthin jälkeen oikiastaan putkeen jatkuikin soitto ihan vieressä, kun Tanskan lauritähkä Volbeat aloitti soitantansa Korsolavalla. Menevää Rockabilly-heviähän se on, ja itse laulaja oli tyypillisellä silmäniskutuulellaan. "Hienoa nähdä, että noin monella on uus Volbeat t-paita päällä. Se on tosi, oikeasti tosi tärkeää, että te ostatte niitä, koska ne kaikki rahat tulee suoraan mun taskuihin."


Myönnän, että en jaksanu keikkaa kattoa ihan loppuun asti, vaan kävin alhaalla kattomassa bändejään oottavia indie-ystäviä ja juomassa yhen kalijan. Sitte pitiki taas tulla takasin ylös ja kuulemaan yhtä klassikkohevirokin sanansaattajaa, Testamentia.


Musiikilla ja Chuck Billyn kannustuksilla keikan aikana saatiin aikaiseksi suurin moshpit, jonka oon koskaan nähhy. Vaikka eihän nämä pennut varmaan ollu koskaan bändistä kuullukkaan, kuhan vaan kiersivät esiintyjältä toiselle pomppimassa toisiaan vasten...

Tässä lähtötilanteessa..

Ja sitte juostaan toisia vasten ja jatketaan pogoilua.


Jotenki minusta... vähä järijenköyhyyttä... No, se on sanottava, että vaikka järki näyttää monella tavalla ja monesta syystä olevan löyhällä, niin kaverista tuolla pidetään huolta; jos joku kaatuu niin muut nostavat sen porukalla heti ylös; ja jos jalat ei ennää kanna niin kaveri ohjataan vähä sivummalle. Mikä on tietysti järkevää, koska muuten tuolla tulis äkkiä ruumiita...

Sitä en tiiä, että mistä tuo villitys nyt tuonne Ankkaanki ilmesty, en minä muista että aikasempina vuosina ois jatkuvasti tarvinu siirtyillä moshpitien eestä pois. Seuraa siinä sitte keikkaa, ku koko ajan on joku känninen teini sylissä tai polokemassa nilkkaa kaksinkerroin (kävi muuten aika kipiää..). No, minä oonki nuihin verrattuna vanaha paska, ehkä minä vaan en ymmärrä nykynuorisoa...

Joo, Testamentin jälkeen oliki aika Sonatalle. Uutta levyä sorvannu Sonata keikkaili kesän säästeliäästi, ja perinteinen Ankankeikka oli kesälle vasta kolmas (tai neljäs..?). Vähän se tahtoi näkyä tökkimisenä monessa suhteessa. Tosin voiko Henkan patterien loppumisesta syyttää keikkataukoa... ehkä voi, kai sitä keikkarundilla muistetaan patterit tarkistaa.

Keikka myös alkoi vähän nihkiästi, ku piiitkän pitkän intron jälkeen soitettiin ekana kappaleena Paid in Full. Laimea alotus, ja sitte ku siihen lisätään se, että keikka ei menny oikiastaan ollenkaan sujuvasti eteenpäin vaan Tonylla oli aina joku kommervenkki mielessä. Vitsailua ja pelleilyä. Esimerkiksi Black Sheepin kahden ensimmäisen rivin tilalla Tony lauloi jotain Jaskasta ja siihen rimmaavasta asiasta. (Itseasiassa joskushan Tony on laulanu vastaavassa kohdassa "We're not Iron Maiden, and we're not from England, We are Sonata and we come from Finland.")

Pahimpana muotovirheenä oli kuitenkin Fullmoonin alku. Siinä hempeän pianointron jälkeen Tony rupeski laulamisen sijasta huudattamaan yleisöä. Ja hetken huudatettuaan alko miettiin mikkiin, että mitenkähän tästä pitäisi jatkaa, että pitäiskö Henkan vetasta intro uudelleen. No, hetken pohdittuaan Tony alko hapuillen hakemaan säveltä ja henkka rupes seuraileen sitä pianolla miten parhaiten taisi ja biisi pääsi vasta vauhtiin. Siis huhhuh...

Ainahan Tony jotain tuommosta on lavalla tehny, poksutellu mikkiin ja puhunu höperöitä ja se on kuulunu asiaan, mutta rajansa se on kaikella.

Lieneekö taustalla sitten se, että Sonata oli lähdössä ameriikanturneelle itsensä huumorihevin kuninkaan, lauantaina esiintyneen Dragonforcen kanssa ja halusivat näyttää, että meilläkin osataan... Tiedä häntä, mutta tapauksista kertoessani ainaki kaks tyyppiä kysy ensimmäisenä, että oliko Tony päissään. (Vastaus on, että ei kai kovin pahasti ainakaan?). No, jottai voi laittaa vähäisen keikkailun piikkiinki.

Loppua kohti meno kuitenki hiljalleen parani, kun tuli (aiemmin setin aloittanut) Black and Whitet ja Don't Say a Wordit. Piti itekki jo alakaa vähä rokkaileen niien aikana. Lopetus nosti pisteet tyydyttävän ja hyvän välimaastoon.



Elokuun ilta olikin jo hyvän matkaa hämärtynyt, kun Sonata esityksensä päätti.

Ilmeisen tarkka (joskin ulkomuistista laadittu) biisilistaki mulla ois, mutta mitäpä te niillä...

Ja Ankka 2009 olikin ohi. Tänä vuonna festari tarjosi toistakymmentä bändiä ja katsauksen kovan luokan festarimetalliin lähietäisyydeltä; ohjelma oli niikseen hyvin rakennettu.

--

Ensi vuoden Ankkarock saattaa siirtyä perinteisestä ajastaan viikkoa myöhemmälle. Tämä johtuu siitä, että Euroopassa festarikesä on kuumimmillaan vielä elokuun alussa, kun Suomessa aletaan lyödä pillejä pussiin ankantahdissa. Merimaan mukaan viikkoa myöhemmin tilanne esimerkiksi suurempien bändien saatavuuden kanssa olisi jo ihan toinen. Tältä vuodeltahan semmoset tosi suuret vetonaulat puuttu, ellei nuita Nationaleja ja semmosia lasketa. Nehän on kohderyhmälleen must-juttu.

Jäämme odottamaan mielenkiinnolla, mitä ensi kesä tuo tullessaan.

silmäilyä

Joo, pieni tauko tulee nyt keikkaraportteihin: näkökenttään ilmestynyt kumma varjostuma todettiin verkkokalvon repeämäksi, ja sain silmääni melkein samoin tein 1,5 tuntia leikkaushoitoa. Toipuminen jatkuu viikkokausia, jolloin fyysinen ponnistelu, heilutus ja tärinä on kiellettyä. Lienee sanomattakin selvää, että ihan lähiviikkoina ei tuu keikoilla käytyä. Harmittaa, kun lokakuu ois ollu kaikkea täynnä. Mutta minkäpäs teet; jospa sitä muutaman keikan missaamalla vielä joskus näkis jotakin.

Ehkä mä saisin viimein päiviteltyä vähä rästissä olevia matskuja tänne. Ehkä en.

Kake

Tuli tuossa viikonloppuna nähtyä itse Kake Randelin livenä. Vähä sinne läppäosastolle mennään, toki, mutta myönnettävä on, että kyllä tuommonen kohderyhmässään saa aikaan vipinää. Vibraa on kuin Martti Servolla ja muutama lainakin siellä tuli, muun muassa Juicen syksyn sävel.

Että tulipa seki nähtyä, siinä sivussa. Kake, eli 'keik', niinkuin TA sen lausuisi... :)

viikate, monsteriser @ Virgin oil

Niinhän tuota tuli pitkästä aikaa käytyä vähän keikkaaki kattelemassa, Callisto ja kertaalleen tänä vuonna nähty Crib 45 ois ollu tyrkyllä Dantesissa, mutta lähin kuitenki Virginiin kahtoon Viikatetta.

Monsteriser veti lämppäriksi ihan tymäkän keikan, meinasi mennä ihan niin sanotusti jalan alle. Miitrin johdolla oli porukka oli vedossa ja lämmitti mukavasti yleisöä. Miitrin välispiikit oli kovasti samankaltasia ku Kotiteollisuuden Hynysellä, mutta tokihan yhteistä löytyy paljonkin sen menetetyn ulkonäön lisäksi. Bändit kun on suunnilleen samoilta kulmilta lähtöisin ja on Monsteriserin laulaja-kitaristi tieten ollu kotiteollisuuden levyilläki mukana.

No, pieni välitankkaus ja odottamaan Viikatetta. Porukkaa oli valunu jatkuvasti lisää ja Virginihän suorastaan pullisteli. Levyltä kuunneltuna Viikate on toisinaan vähän yksinkertaisen junnaavaa ja sanoitukset pyörii vähä liianki tiukasti siinä yhdessä ja samassa, mutta kyllä se livenä sitten toimii tämäkin. Vaikka saunaa ja viinaa ja tervaa on tietysti tarjolla muodossa ja toisessa lavaltakin esitettynä. Jotenki ote vain on vielä rokimpi, johtunee varmaan biisivalinnoistakin. Tai sitte se vaan tuntuu.

Keikkaelämys jäi vain lyhyeksi, kun jouduin poistumaan kesken kaiken. Mutta tulipahan nyt sen verran nähtyä, että tohtii sanoa nähneensä. Häätyy joskus tarkastaa bändi ihan kunnolla, paremmalla ajalla.

--

Ai niin, sen verran tulevista keikkahommista, että ikinuori Ronnie James Dio tulee nähdyksi vielä tämän vuoden puolella toiseen otteeseen. Tällä kertaa mies tosin tulee Suomeen Dion keulakuvana. Holy Diver vaan, häätyy seki kertaalleen livenä nähdä. Lieneekö monta tilaisuutta enää tulossa, kun ei tässä Ronniekaan enää nuorru!

Päivämäärien vuoksi suuntaankin korkkaamaan uuden keikkapaikan Tampereen Pakkahuoneelle, Tampesterin keikka kun on lauantaina, voi "keikkailla" ihan tunteella, toisin kuin Tsadin sunnuntaikeikalla.

megadeth

Ikinuori Megadeth julkaisee myös levyn aivan lähipäivinä (ens viikon alkupuolella/keskivaiheilla ilmestynee kauppoihin, mikä lie tarkka päivä Suomessa..?). Kiitos Aleksin huomion voin kertoa, että myös tähän levyyn, nimeltään Endgame, pääsee tutustumaan ennakkoon kokonaisuudessaan Myspacessa.

Näin äkkikuuntelulla yllättävän tymäkkää matskua, muuten!

keikkasyksy ja sonataa

Keikkarintamalla on nyt pahimman festarisuman jälkeen ollu vähä rauhallisempaa. Haloo Helsingin kävin tuossa kahtomassa lomien aikaan, ja vaikka musa onki ehkä kuunteluun vähä poppista, saa tuommonen railakas rokki kyllä menojalan päälle. Ainakin oikiassa seurassa. Joten ihan ok keikkana. (kännykuva)

Syksyn mittaan onki sitte ilmaantunu tarjolle monenlaista systeemiä. Tietäs vähä nuita omia kulkujaan niin vois ruveta varaileen lippuja vähä keikalle jos toisellekin: täällähän ois Dioa, Prodigya, Dream Theatheria (en tiiä saisko sinne lippua), Alice Cooperia ja jos sun mitä. Ja Five Finger Death Punch, ehkä yks kovimmista. Paitsi että In Flames ja Killswitch Engage tulee kans, ja ne vasta kovia on!! Mutta enköhän mää jottai nuista pääse näkemään, sais vaan päätettyä, että mitä.

No, sepä ei vielä mittää, mutta nyt tuonne pienemmille lavoilleki on ilmaantunu monennäköstä tarkistettavaa ihan yllin kyllin, pelkästään Nosturissa on jo seuraavan kuukauden sisällä pontentiaalista keikkakamaa ainakin neljänä iltana ja vähintään kymmenen bändin voimin. On Chimairaa, Ensiferumia, Metsatölliä (tätä virolaispumppua oon vähä "tavotellu" ja nyt se ois tulossa), insomniumia ja Omnium Gatherumia. Ja tietty Amon klubikunto ois myös mahista tarkastaa; festarilavallahan mää oon nähhy sen ainaki kolmesti tänä kesänä.

Niin, tuossa oli siis lähiviikoilta pelkät Nosturin keikat, mitenkäs kaikki muut? Pitäs vähä ensinnäki selvitellä näitä omia kulkuja ja sitte ruveta oikiasti varaileen lippuja. Sitte sinne ainaki on aina pakko mennä vaikkei jaksaskaa :)

No, jospa se 70 keikkaa tälle vuodelle saatas rikki vielä syyspimeiden aikana :)

--

Sonata on siis julkasemassa uuden levyn ihan lähipäivinä, itseasiassa Suomenjulkaisu on jo ens viikolla, taitaa olla keskiviikko. Eka sinkku, The last amazing grays on jo julkaistu. Varovasti sanottua leimi, mutta semmosiahan nuo sinkkujulkasut aina tietysti on. Tunnistettavaa Sonataa toki, nätteine pianokuvioineen jne.

Itseasiassa myspacessa on tarjolla myös toinen kappale levyltä, nimeltään Flag in the ground. Se on jo vähän (siis vähän) tymäkämpää tarjontaa. Jään vain edelleen odottamaan niitä "hieman tummempia sävyjä", mitä piti olla luvassa. No, käsittääkseni tämä levy oli myös olevinaan hyvin monipuolinen... no, tulkataan sitä sitte paremmin sitte ku siitä ensimmäiset tyypit päästään ottaan.

--

Sen verran on ihan pakko mainostaa teillekin, rakkaat helevetinperkeleen lukijat (onko teitä?), että itse Korpiklaanin Jonne on käyny kommentoimassa omat näkemyksensä tästä taannoisesta keikasta, jossa hän otti tuntumaa Tavastian lattialaudoitukseen, melkein yhtä vauhikkaasti ku Pati aikoinaan daivatessaan Tuiskulassa joskus vuosia vuosia sitten...

Mistä helevetistä lie tänne onkaa löytäny, mutta jos käy vastakin, niin voishan tuo pistää vähä sanaa kiertämään siellä "piireissä", saahaan laskurit täälläki hyrräämään :P

Tuohon ite tapaukseen sen verran, että samahan se mitä siellä lasissa millonki on: jos sillä reseptillä saahaan nuin vauhikas keikka aikaseksi niin ei parane troppeja juuri muutella... Ja eräs vanha päällikkö ruukas aikoinaan viisaasti sanoa, että "jos mittää ei koskaan tee, niin mittää ei voi tapahtuakkaa..."

Dante's Highlightin keikkaki oli kyllä "merkattu", mutta satuin olemaan Raumal samaan aikaan...

lompsis

Blogin toimitus supistaa toimintaansa (entisestään) lähiviikoiksi kesäloman takia. Notta viimeenki se alkaa.

Kerrotaan nopeasti, että Madonna tuli siis nähtyä. Showlla oli kokoa ja näköä, sekuntiaikataululla mietitty komea esitys ja komeat puitteet. Jätkäsaaren osalta ilmeisesti suuri ennakkokohkaaminen teki kerrankin tehtävänsä ja ihmiset osasivat tehdä matkaa asiaan kuuluvalla rauhallisuudella, ja kaikki sujui erinomaisesti, vaikka paikalla olikin noin joka kuudeskymmenes suomalainen.

Ainoastaan se keski-ikäinen tangomarkkinayleisö siellä niitä ongelmia aiheutti. Kesken konsertin piti lähtiä hyppäämään kaljalle tai vessaan, ja sitte vielä pyrkiä takasin omalle paikalle. Ja he ku on niin isoja herroja, ja varsinkin rouvia, niin he voi niin tehdä ja muiden kuuluu väistää.

Nyt vakava sana kaikille teille keski-ikäisille wannabe-joillekin: opetelkaa käyttäytymään suurtapahtumassa niinkuin suurtapahtumassa käyttäydytään! Siellä nimittäin jonotetaan rauhassa, ja siellä katotaan keikkaa omalla paikalla eikä yritetä ryysätä väkijoukon läpi edes takasi.

Mutta show tosiaan oli kaikin puolin komea, ei siitä pahaa sanottavaa ole. (Huomatkaa, että en puhu keikasta, vaan showsta...). Ja se Madonnakin tuli kerran elläissään nähtyä.

Mutta nyt: kesälaitumille lompsis!

ankanmarssia, lauantai

Lauantai valkeni kohtuullisen aurinkoisena. Sääennuste lupaili hyvinkin kurjaa keliä, mutta niin vain auringonsäteet valuivat verhojen välistä lattialle jo aamupäivästä. Tymäkkää pilvisyyttä kierteli siellä ja täällä, mutta kovin uhkaavalta taivas ei sittenkää näyttäny.

Ei muuta kuin valmistelemaan Ankkaan siirtymistä. Rauhalliset aamusyönnit ja muut kuupailut, pikkuhiljaa volumea isommalle ja ensimmäinen olut auki. Siitä se lähtee.

Korsoon suuntasin silleen, että olin paikalla hieman kahden jälkeen. Pienen pikamarssin jälkeen sain passinkin kaulaan sieltä festarialueen takaa, siitä suoraan takaisin toiselle puolelle Ankkalampea ja kahtoon Ensiferumia. Minuutilla parilla siitä myöhästyin, joten kaikki meni niinku elokuvissa.

Ensiferumin näin nyt ensimmäistä kertaa, ja mikäs siinä oli katsellessa. Todella hyvä alku lauantain festaripäivälle, aurinko pilkisteli tämän tästä pilvien lomasta ja battlemetalli raikasi. Soitanta sujui ihan ongelmitta, joskin kyllä tällainen bändi kärsii puistolavan alhaisesta äänenvoimakkuudesta. Moisen metallin pitäisi tulla niin että kassit heiluu.

Token of Timet ja Lai Lai Heit sieltä tuli niin tyylikkäästi, ja soiteltiinpa keikan loppupuolella pienehkö pätkä ihan Trooperiakin väliohjelmana. (Tästä kuvasta sen verran, että mitenhän hyvin tuosta eturivistä näkee tuon laulajan..?)

Basisti-Samilla oli kepissä kieliä vaikka vähän muillekin lainata. Ihan koristeena nuo ei ollu, vaan mies veteli kyllä tosi näppäriä kuvioita pitkin keikkaa. Olisin voinu vaikka vähän isommallakin sitä bassoa kuunnella, nyt se tahtoi jäädä taustalle, niinkuin yleensä tietysti on tarkotuski...

Todella miellyttävä aloitus siis, ja tästä oli hyvä jatkaa... perinteisen muikkuannoksen jälkeen suoraan ankkalammen rannalle ottamaan päiväunet. Maija Vilkkumaa siellä veteli satumaatangojaan ylhäällä, ja alhaallekin siinä tuli soittelemaan New York Dolls. Meikää se ei haitannu, aurinko paisteli lämpimästi ja eka keikkakin oli takana, niin pistin pötkölleen ja lie unessaki kävin pidemmänki hetken. Perinteiset festivaalipäikkärit tuli siis otettua jo vähä etuajassa :)

No, siitä sitte suuntailin hiljalleen ylös, jossa rock-lavalla aloitti ruotsalainen tuttavuus Hardcore Superstar. Musiikki on tuttua lähinnä sillä asteella, että tiedän lajityypin. Mutta hyvin vauhdikas räminärokkikeikka olikin luvassa, ja positiivinen yllätys suorastaan. Viihdyin keikan ajan erittäin hyvin, ja laulajan energisestä esiintymisestä pinnat. Vähän siinä keikan aikana kävi kaikkea vierailevaa rumpalia ja muuta pyörimässä, ja loppupuolella kitaristillekin ilmestyi hassu "hattu" päähän.

Pieni tovi oli aikaa, joten kävin päälavan takamaastossa nauttimassa yhden (lauantaipäivän ainoan) huurteisen, ja kun Turbonegro aloitti, palailin ensimmäiselle päälavakeikalle.

No, mitäs mää tästä nyt sanoisin. Kyllä se livenä ihan menee. Ja kaikkea hassua oli lavalla taas luvassa, toinen kitaristi oli pukeutunu dr Livingstone- tyyliseen safariasuun kypärineen, ja eräs herra oli jonkin sortin seilori, tosin runsaalla poskipunalla varustettu... Ja laulajalla oli unehtunu paita kotiin.. ja vitsit luokkaa "te ootte kuin ruotsi mutta heteroseksuaaleja..."

Taas oliki vain vartin tauko, ja takaisin rock-lavalle, jossa vuoroaan odotteli jo Dragonforce. Sen tuossa talvella näin, ihan hauska bändihän se on livenä eikä muutakaa ollu, niin aattelin keikan tarkistaa. Lavalla tehtiin vielä viimeiset hienosäädöt, kun Heta Hyttinen jo juonteli bändiä sisään: Roudari kävi laittamassa vuoden hienoimman taustalakanan seinään kiinni. Ja sittenpä se keikka pyörähtikin käyntiin. Tuttua menoa; eli kauhiaa rallia, ja kaikkea kivaa sattuu ja tapahtuu koko ajan.


Kimppakiva :)

Sam lentää


Vadim vetelee thereminiä taustalla.

Huomaa se vuoden hienoin taustalakana :DD

Järkkäriä en taaskaa vihtiny ottaa mukaan, mutta näköjään tarpeeksi yrittäissä idioottipokkarillakin voi onnistua. Tässä on DF:n Vadimista oikiasti niin hyvä kuva, että kelepais vaikka tilutusmetallilehden kanteen. Sopivasti hieman erikoisesti sommiteltu, hyvä ja omalla tavallaan sävyisä taka-ala, kohteella menevä asento ja hyvä ilme ja lisäksi kiva spotti suoraan kasvoihin. Tarpeeksi yrittää niin aina sattuu.

No, DF oli miellyttävä yllätys humoristisella vauhtiesityksellään. Bändi on tunnettu siitä, että se vetää keikalla tunteella överiksi ja piti huolen, että näin myös kävi tälläkin kertaa. Oikeastaan jopa harmitti, että keikka oli niin lyhyt, vain tunteroisen setti. Oisin voinu enemmänkin kuunnella. Ja kyllä, myöskin se Guitar Hero -biisi tuli :)

No, alas siitä suoraan ja tällä kertaa puolen tunnin tauko, ennenkuin Cavalera Conspiracy aloitti. Ylhäällä soittanu Tehis jakoi sen vähänkin porukan, ja niinpä pääsin hyviin asemiin. Keikka vaan jotenki ei lähteny millään vetämään. En tiiä johtuko se enemmän bändistä, minusta vai vähän molemmista. Sepultura ei oo vielä ehtiny olla mun juttu. Ja se äänentaso tuossa alalavalla...

No, kattelin keikkaa sivu puolenvälin ja poistuin hyvissä ajoin junalle ja kämpille lataamaan akkuja festarikesän viimeistä koitosta varten.


Siinä se lauantai menikin rattoisasti, sää suosi eikä porukkaakaan ollu kovin paljoa, joten keikat näki mukavalta etäisyydeltä. Ensiferum veti loistavan alun Ankalle, Hardcore Superstar oli livenä miellyttävä yllätys, Turbonegro oli semmonen väliohjelma, Dragonforcen keikan kohelluksesta nautin jopa Tavastian keikkaa enemmän ja Cavaleraa katoin sivistyksen vuoksi sen verran, että kehtaa mainita nähneensä.

Sunnuntaina oli melkein vielä kiireisempi ohjelma ja kovia bändejä jonossa. Jospa minä vielä ehtisin ennen lomia senki päivityksen tekemään. Madonnaki painaa päälle :)

festarikesän päätös

Siihen se loppui, Sonata Arcticaan ja Don't Say a Wordiin tämä festarikesä. Kova oli kesä, paljon tuli bändejä nähtyä ja säätkin suosivat enimmäkseen. Juuri niinkuin kesäfestareilla pitääkin.

Nyt väsyttää. Aamulla pitäs mennä töihin, mutta sitä ennen pitää vielä vähä fiilistellä vaikka hienon Black and Whiten tahdissa...

ankattaa, lauantai pikis

... Eikä pisaraakaan vettä! Itseasiassa pirun nätti ja lämmin elokuun ensimmäinen päivä!

Semmosta se joskus on, onneksi joskus näinki päin :)

Ankan eka osa tuli tosiaan käytyä. Jotenki vähännäkösesti porukkaa, mutta niinhän tuo tiedotus tekstiviestiä pukkasi, että lähes 10 000 ihmistä ois Ankkalampien ympärillä festaroinu. Enempiki mahtus. Mainittakoon, että bäkkärillä ankkamenosta nautti mm. Vantaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja...

Mulla bändeinä Ensiferum, Hardcore Superstar, Turbonegro, Dragonforce ja Cavalera Conspiracy. Rapsaa myöhemmin, nopsana kommenttina: Ensiferum oli aivan saaterin tymäkkä alku ja Dragonforce piti jälleen hauskaa koko rahan edestä.


Festarikesä lähenee loppuaan, mutta loppu on sitäki komiampi. Huomenna vielä mm. Turisas, Amon Amarth ja Sonata Arctica.

ankattaa

Korsossa tömisee taas, kun Helevetinperkeleen yhden miehen toimitus valtaa Ankkalammen ympäristön jo neljäntenä vuonna peräkkäin.

No, tuostahan vois saaha käsityksen, että meikä jotenki kötisis siellä... niihän ei asia tokikaan ole, pois se minusta ;). Mutta mielenkiintonen keikkalista ois tulossa.

Aikataulujaki tuossa vähä oon kahtellu, eikä ne hirviän pahasti ristiin taija mennä. Näin niinku enimmäkseen. Aattelin vielä huomisaamuna ottaa lopullisen listan kouraan ennen alueelle suunnistamista. Ensiferum klo 14.30, siinä joka tapauksessa meikän tähtäin. Huomenna ei paljon muuta kiinnostavaa ookkaa, muuta ku Cavalera Conspiracy. Ja kai se on Dragonforcea sitte katottava ku ei siinä muutakkaa oo, onhan se ihan viihyttävä esiintyessään.. Sunnuntaina ihan eri tahtiin onki sitte kiinnostavaa matskua lavalla.

Ainut ongelma vaan on tuo perkeleen sää. Koko viikon mollukka möllöttäny taivaalla ja minä oon hikkoillu töissä jäniksen kokonen vaahtopallo haaroissa, ja ny sitte on erinäinen määrä pisaraa sääennustuksissa Korson kohalla. Meleko persettä tuoki homma, miksi ei voi olla semmonen komia loppukesän auringonpaiste?

Ai niin, vielä yks huomio järjestäjille! Siirtäkää se passien noutopiste ny helevetti johonki kätevämpään paikkaan sieltä festarialueen toiselta puolen! Joka vuosi sama rumba ja turha kävely ennenku sen passin saa kaulaan...

--

Muistin virkistämiseksi pienenpieni kuvakavalkadi viime vuodelta.

Sonata vetää, tässä Elias, Tony ja Henkka.


Tony kävi jelppimässä vähä Apocalypticanki keikalla. I'm not Jesuksenki lauloi, ainakin näin muistelen näin melkein vuotta myöhemmin.



Ja keikkojen vierailijoista mainittakoon myös hurjan keikkarundinsa viime Ankkaan päättäneen Lauri Tähkän kanssa lavalla vieraillut Elastinen.

Soilwork.

Ja Opeth. Se oli kyllä tylsä.