No,meikän kesäkuu alkaa kunnon klassikkohevillä, kun Heaven and Hell tulee Suomeen ja lippu keikalle tuossa vieressä napottaa. Ja kun nyt Sapattivuoden tuore levy perustuu kyseisen kokoonpanon aikana levytettyyn Black Sabbathiin (Heaven and Hell ja Mob Rules aivan -80 luvun alusta), niin pakko kai se oli lähteä kesäkuuta varten nostattelemaan.
Ikäväkseni vähän myöhään totesin, että keikan pirulainenhan alkaa vasta puoli kahdeltatoista! Ei kai sitä näin vanha ennää jaksais! No, lippu oli ja paikalle oli venyttävä. Huolet poistui kyllä, kun soitanta alkoi.
Keikka alkoi vauhdikkaasti Laki 666 -biisillä (Mob Rules), ja heti putkeen vedettiinkin toinen kappale, ennenkuin oli aika ensimmäiselle välispiikille. Joka kesti ehkä viisi sanaa. Sen jälkeen tulikin ensimmäinen soolo, kun Sapattivuoden basisti näppäili pitkän edelliseen biisiin perustuvan soolonsa.
Minä tietysti jäin odottamaan lisääkin sooloja. Alkuperäinen kokoonpano kun tunnetaan sooloistaan, tavaramerkkinä Vinnie Appicen piiiiitkä rumpusoolo, jonka kerran kuulleena voin todeta olevan aika huikea. No, sooloja ei sen enempää tullut; kukapa olis uskonu, että bassosoolo jää keikan ainoaksi! No pientä tiluttelua tietysti mutta ei mitään semmosta massiivista.
Keikka eteni vauhdilla, Marco lauleskeli miten parhaiten taisi ja välispiikit pidettiin lyhyinä, tyyliin "tämä on kaikille teille, jotka dokaa mulloinkin kuin juhannuksena".
Paitsi, että Marco ei juuri juttele, eihän se laulajanakaan mikään kovin mieliinpainuva ole. Se vetää tosi tyylikkäästi niitä tiettyjä kovaa&korkealta -venytyksiään, mutta rauhallisemmat/balladikohdat ovat lähinnä tragikoomisen kuulosta rääkkäystä. Ja tähän kun laskee vielä sen, että nämä kyseiset biisit ovat alkujaan itsensä Dion tulkitsemia ja olen nähnyt senkin livenä, niin... No, eipä puhuta samana päivänä näistä herroista, niiden laulutaidoista tai lavakarismasta.Biisejä on ollut kääntämässä suomeksi kaksikin eri henkilöä. Ja jos näitä käännöksiä jää ajattelemaan, niin onhan ne korneja. Vai mitä sanotte Die Young -biisin "en saa" käännöksestä?
No, itse musiikkihan on klassisen heavymetallin helmistöä. Illan parhautta oli (kuten ehdan Heaven and Hellinkin keikalla) varsinaisen setin viimeisenä biisinä soinut Tuli ja maa (Heaven and Hell). Kun alkuperäinen Black Sabbath -kokoonpano soitteli pari kesää sitten Tampereen Sauna Open Airissa, tämä kappale oli oikeastaan koko setin runko, ja sitä kansa jäi huutamaan vielä pitkäksi aikaa keikan jälkeenkin. Huikeita keikkaelämyksiä oli se. Nämä soitti sen kyllä hienosti, mutta eivät käyttäneet teemaa hyväkseen kuten alkuperäinen poppoo teki (tekee?). Encorena soivat vielä Ihmisen merkki (The Sign of the Southern Cross) ja keikan päätti vauhdikas Heaven and Hellin A-puolen (silloin vanhoina hyvinä aikoin, kun levyissä vielä oli puolet) avausraita Pelon lait (Neon Knights).
Sapattivuodellehan tämä taisi olla kolmas levy, ja aikaisemmat on tehty Ozzyn Sabbathin materiaaleista. Niistäkin keikkaan sisällytettiin pari biisiä, kuuluisimpana Paranoid levyn War Pigs ja Iron Man -käännökset. Paranoidia ei soitettu yhtä ainutta kahden viimeisen biisin välillä tapahtuneeseen kitarailoitteluun sekoitettua riffiä lukuunottamatta.
Setti kesti kaikkiaan aika tarkalleen puolitoista tuntia ja melkoisella vauhdilla tykitettiin klassista heviä hyvin uskollisesti perässä toistaen. Mukavahan sitä on kuunnella pienistä kauneusvirheistä huolimatta.
Ja yksi kauneusvirhe jäi vielä luettelematta, sen Marco juuri sanoikin encoreiden aikana: "Tässä keikassa on vain yksi pieni kauneusvirhe. On harmi ettei yksikään näistä biiseistä ole omia."
Niinpä. Heaven and Helliä odotellessa.
