Arvoin pitkään, että lähenkö vai enkö lähe, vaa päätin sitte kuitenki suunnata kaapuntiin. Herem siellä jo soittelikin kun perille pääsin. Semmosta hidastemposta örinää, joka oli minun makuun vähän raskassoutuista. Erikoisen bändistä teki se, että örisijä-laulaja olikin nainen. Empä oo tuommosen taskuraketin ennen kuullu nuin pahhaa ääntä pitävän. Heremiä kyttäilin pöydästä vähän kauempaa. (kännykuvia)
Seuraava bändi oli Dark the Suns, jonka meno oli huomattavasti vauhdikkaampaa. Laulu ei oo ihan pelkkää örinää, mikä aina mulle sopii paremmin. Tosin puhtaat osuudet ei kuulunu läpi ollenkaan, en tiiä oliko siinä mikissä joku leikkuri ja miksaaja unessa. Lavalla oli taas kaks muikkia, toinen koskettimissa ja toinen bassossa. Ihan kivat kosketinkuviot biiseissä, muuten.
Basisti näppäili kivasti avojaloin.
Jälkimmäinen esitys oli ihan hyvä, voisin harkita jopa uuden levyn ostoa.Siinä keikkojen välissä otin vähä osumaakin, kun vessaa etsiessäni astuin oudosti kaartuneissa portaissa harhaan ja pyöriskelin komiasti koko rappuset alas. En kerenny kaatuissa kopata mistään kiinni, ja puolivälissä aattelin, että sama mennä loputki ku ei tämä vauhti vaan pysähy.
Joku hupparijätkä siihen tuli auttavan kätensä tarjoamaan ja kyseli, että enhän minä lyöny päätä. No en. Ethän varmasti, se voi tuntua vasta vähän ajan päästä? En lyöny, kiitos vain. Oikeasti olen liikuttunut ja otettu moisesta huolenpidosta, mutta siinä vaiheessa vaan hävetti niin paljo, että piti luikahtaa vessaan, koppiin ja ovi lukkoon. Siellä koitin myös pahemmat pölyt puistella paidasta.
Polvessa on neliösentin nahaton kohta, pieni haava ja kyynärvarressa naarmu ja siihen tulollaan iso sinelmä. Perskele, kaikkia sitä!! Mutta eikö sitä kunnon keikalla vähä damagea piäkki ottaa? Tosin yleesä vähä toisella tavalla...
Keikkojen jälkeen kävin vielä junaa ootellessa juomassa yhden Prahassa. Sain soppelisti pienen pöydänsopen itelleni niin lukasin päivän iltasanomat siinä samalla (eikö sitä sitä varten baariin mennä perjantai-yönä?).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti