Kalajoen juhannuksen artisteja siis kattelin männäviikolla, ja bongasin, että perjantaina lauteille nousisi itse Amorphis. No, sekkää ei vielä mittää ku oon sen jo nähhy ja tuun epäilemättä kesän aikana vielä kerran pari näkemään, vaan pikemminki se, että Amon jälkeen lavalle nousisi itse Scooter.
Okei, tässä kontekstissa tämä Scooter-juttu tarvinnee pientä selvitystä: Minä oon tehny lukioaikoina tiskijukan keikkaa ja -90 luvun eurodance on vähän liiankin tuttua. Scooter kuului tuolloin minun henkilökohtaisiin suosikkeihini vauhdikkaalla menollaan. Scooterin debyyttilevy ...and the beat goes on kolahti meikäläiseen ihan kympillä ja sai aikanaan soittoakin. tosin tässä vaiheessa on muistutettava, että tuohon aikaan minun lyhkäinen tiskijukanurani lähenteli jo loppua.
Paikalliseen tanssikansaan Scooterin musa ei ihan niin uponnukaan, aivan harvoja pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Yksi näistä poikkeuksista taisi olla Hepe, jolle viime viikolla asian selvittyä soitin, esitin asiani ja kysyin, että kiinnostaisiko lähtiä kahtoon, johon Hepe vastasi oitis, että "pidetään asiaa sovittuna."
No, joka tapauksessa Scooterin näkeminen livenä oli tuohon aikaan semmonen ns. "nuoruuden haave", joka ei oo koskaan oikein toteutunu eikä oo ollu millään tavalla ajankohtainenkaan nyttemmin, kun maku on liukunu vähän raskaampaan suuntaan (voisi se olla huonomminkin, kysykää vaikka E-Typen Bo Martin Erikiltä joka soitteli uransa alkuvaiheessa Hard rock -bändissä ja lipsahti siitä pysyvästi dancen pariin..). Nyt kun totesin, että jussi on auki ja Scooter tulee maisemiin niin käyään ny hemmetissä tämä "haave" toteuttamassa.
Niinpä perjantai-iltana pieni autollinen väkeä suuntasi kohti Kalajoen Hiekkasärkkiä. Siinä mukavasti kalja-pari kului matkajuomisena hiekkoja pitkin portille astellessa, ja kun alueelle päästiin, niin ei muuta kuin hakea hyvä paikka ja Amorphiksen soitto pääsi vauhtiin.
Tuttu intro ja Majestic Beastilla homma käyntiin. Onhan se makia, eikä muuksi muutu.
Amorphis kuuluu niihin bändeihin, joka hieman varioi soittolistojaan keikalta toiselle. Vaikka nytkin oli lyhyehkön (10 biisiä) setin biisilista pohjiltaan sama, niin pari uuttakin biisiä kuultiin. Aiemminkin oon päässy kuulemaan Amorphiksen keikoilla live-ensi-iltoja, ja niin kävi sattumalta (korjatkaa jos oon väärässä) myös juhannusaattona, kun setin kolmantena biisinä soi Skyforgerin parhaimmistoon kuuluva kolmosbiisi From the heaven of my heart. Hyvinhän se toimii livenäkin, ja toi kivan säväyksen biisilistaan.
Heti sen perään soi myös biisi, jota en ihan suoralta kädeltä osaa väittää ite kuulleeni livenä aiemmin: wanhalta Tales from the thoushand lakelta napattu, tein minä pillin pajupuusta-teemasta käyntiin lähtevä Magic and Mayhem, joka hieman "koneellisemman" keskiosansa ansiosta toimi mainiosti, varsinkin kun Tomi hoksasi vielä kysellä Scooter-liitännäisiä asioita välispiikissään. Arvasi kyllä hänkin, kuka tälle teiniyleisölle on se illan pääesiintyjä.
Joutsenen normi-mikkikin lavalla oli, mutta jostakin syystä laulu tapahtui tällä kertaa ihan tavalliseen kapulaan. Tiedä häntä miksi.
Amo toimi niinkuin Amo toimii. Hyvä, joskin lyhyt keikka. Sattuneesta syystä tämä keikka jäänee muita paremmin mieleen, tosin lähinnä ulkomusiikillisista seikoista johtuen...
No, autolle pikaiselle tankkaukselle (rannekkeella sai onneksi juosta ulos ja sisään), ja odottamaan Scooteria. Bändin ois pitäny jo hyvissä ajoin alottaa, mutta onneksi keikka myöhästyi alustaan pitkästi "koska Scooter ei ole vielä paikalla". Väkeä oli pakkaantunu kenttä täyteen ja tunnelma oli tiivis, tosin festariketun konstihan on sillon mennä vähän laitaan, ja aidan puolelle pääsikin kohtuullisille paikoille suunnattomasta pentupaljoudesta huolimatta. Välillä juontajakin kävi jo lavalla pyytämässä, että kaikki ottavat vähintään yhden askeleen taaksepäin. Alkoi tieten eturivissä olla jo aika tukalat oltavat ennen illan päätösaktia.
No, alkoihan se keikkakin viimein. Oikein kunnolla tulen ja kipinöitten kanssa mentiin komiasti introt (O Fortunan upeat rytinät Carmina Buranasta) ja eka biisi (call me manana..? Painoin tuolloin kyllä hyvin mieleen avausraidankin, mutta sepä on päässy tässä jo kaikessa tohinassa unohtumaan. ) Kyllähän sieltä setissä sitte kaikkia hittibiisejä tuli, kuten I'm raving sekä muistaakseni myös se kaikkien aikojen paras scooter-biisi Nessaja.
Heleppuahan se on olla Scooterin tyyppeinä lavalla. H.P. Baxxter vaan huutelee mikkiin "wicked" ja kaikki huutaa ihan raivona. Meno on järetön ja kaikki hyppii ja pomppii.
Ite minä oon kasvanu touhusta jo vähä yli, mutta kyllä sitä silti vähä piti kekkereihin osallistua, ku kerran sinne asti oli lähteny kahtoon.
Jostain syystä näissä molemmissa valitsemissani kuvissa taustalla tanssii tanssityttöjä. Sanottakoon, että ehkä enemmänkin siellä kävi pari hintelää kossia pomppimassa ja tsemppaamassa yleisöä...
Tämän keikan lopputulemana voinkin yksinkertaisesti sanoa, että nytpä se Scooter tuliki nähtyä. Haave on toteutettu, eikä siitä kai kummempaa :)
Ehittiin vielä ottaa pikaset tyypit Sashista teltan puolella, ku pitiki sitte suunnata takasin autolle.
--
Itse Kalajoen juhannuksesta on sanottava, että kyllähän näistäkin kekkereistä aika on jo ajanu meikäläisen ohi. Niin on pieniä nämä festaroijat. En tiiä onko tässä parin viime vuoden aikana tapahtunu oikiasti joku murros entistäkin nuorempaan suuntaan vai oonko minä vaan vanhentunu entistä nopiammin. Pieni lava ja melko pieni kenttä ja siihen paljon tulossa porukkaa. Eli jos ei oo jotakin TODELLA mieluista bändiä, niin kannattaa miettiä kahteen tai kolmeen kertaan, että kannattaako sitä sisäänpääsymaksua maksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti