Sunnuntai oli luppopäivä, joten lähdin vähän niinkuin soitellen sotahan ja puoliksi itteniki yllättäen. Kampin kautta bussiin ja bussilla vajaat puoli tuntia kohti länttä ja niinpä sitä oltiinki jo festivaalin portilla. Tähtäsin hyvin aikaisin iltapäivällä aloittaneeseen Profane Omeniin ja osuin: keikka oli jo täyttä häkää pauhaamassa kun paikalle saavuin.
Mainittakoon, että tuossa kuvan oikeassa alakulmassa oleva nahkatukka on Kiuaksen kitaristi Mikko. Ja lisättäköön edelleen, että ellen nyt ihan väärässä ole, niin tuo pitkätukka siinä vieressä on muuan idols-lähtöinen Amoral-solisti...
Vuoden energisin laulaja-palkintoon otti vahvan kiinnityksen Profane Omenin Jules Näveri.
Vauhdikasta metallia hyvin esitettynä. Harmi, että bändi kärsi sekä esiintymisajastaan että pienestä lavasta.
Aivan loppuun en keikkaa kattonu, kun piti jo rientää eteenpäin Amorphikseen. Aikataulut oli ilmeisen tiukat tällä festarilla, sillä Amo alotti lähes minuutilleen sillon kun piti. Ensimmäisenä biisinä jyrähti uuden levyn Majestic Beast, joka vastaa levyn raskaammasta osuudesta, ja olipahan semmonen keikan alku että oksat pois! Harvoin näin tuoreen levyn ei-sinkkulohkaisu sopii keikan alkuun!
Muutenkin lyhyehkö (oisko tunteroisen) setti sisälsi huomattavan paljon biisejä nimen omaan Joutsenen ajalta, eli kolmelta viimeiseltä levyltä. Uusimmalta levyltä soi avausraidan lisäksi upea Sky is mine, joka kuulostaa niin "vanhalta uudelta" Amorphikselta, että en ois ees muistanu, että biisi on tuoreimmalla levyllä ellei Tomi ois sitä laulun jälkeen spiikannu. Pari biisiä välissä ja tuli Skyforgerin avausraita Sampo, joka komeine pimputusosuuksineen oli kyllä jottai hienoa kuulla livenä. Erikoista on se, että levyllä peräkkäin pötkössä olevat Sampo ja sinkkulohkaisu Silver bride ei soinukkaan peräkkäin, vaan niiden väliin oli ympätty keikan vanhimmasta päästä (Tales from the thoushand lakes -levyltä) oleva Into hiding. Lisäksi kuultiin Eclipsen pakolliset Smoke ja House of Sleep, ja taisipa se Silent Watersinkin eka sinkkulohkasu olla setissä mukana.
Hienosti jätkät vetää, ja minua ainakaan ei laisinkaan haitannu, vaikka setissä soiki nuin paljo uusia biisejä. Oishan siellä vanhojaki mitä soittaa, mutta onhan nuita Joutsenen aikanakin veivattu. Uutta levyä mielellään kuuli livenä, varsinki ku se on pikku hiljaa kuuntelussa muotoutumassa aina vain paremmaksi ja paremmaksi.
Mitä mää nyt tuosta keikasta sanosin..? Amorphista lähin Kivenlahdesta hakemaan kun Saunasta en sitä saanu. Ja Amorphiksen sain.
...Ja yleisö huutaa... Holopainen kepittää taustalla
Tässä oli osunu "vahingossa" tuo Skyforger-logo niin hyvin taustalle, että kuva toimii ilman minkäänmoista rajaustakin :)
Joo. Hienoa hienoa. Mitähän sitten tekis. Palailin etupenkistä hieman taaksepäin ja laittelin siinä ajatuksissani tulppia takaisin askiinsa, kun Pale ja Make pölähti paikalle. Lähin sitte niien kanssa kahtomaan anniskelualuetta. Sievästi vain, olihan sunnuntai... Musiikillista ihmettä kun näillä festareilla ei päntiönnään oo tarjota. Amorphiksen jälkeen tais teltassa aloittaa Maritta Kuula ja Karvanopat... Korttelifestarin kirous; toisaalta ehtiipä väliin vähä hengähtääkki.No, siinä roudaustauko kului mukavasti, ja seuraavaksi päälavalla aloittelikin Don Johnson Big Band. Kun ei muutakaan suurempaa ollu tarjolla niin menin ihan mielenkiinnosta katsomaan. En tiiä pitäskö sitä metalliblogissa laisinkaan mainita, mutta kyllä se musa tahto livenä mennä jalan alle. En muista, että oisin millään keikalla näin suuren osan yleisöstä nähny heiluttavan kättä ilmassa laulajan käskystä. Yleensähän mukana on vain muutama eka rivi ja sitten kädet harvenee kentälle pidemmälle tullessa. Nyt oltiin ihan takana ja käsiviidakko yltti ihan nokan eteen asti!
No, hauskaa tuntui bändillä muutenkin olevan, sillä se Don Johnson keikkaili viime vuonna hyvin säästeliäästi (taisi olla neljä keikkaa koko vuonna, niistä kaks festareilla), joten nyt sitten paineita purettiin oikeinkin vauhdikkaasti. Ja sanottava on, että kyllä se kolmen miehen perkussioryhmän voimalla paukutettu One MC, One Delay toimii. Anteeksi.
Pieni ruokatauko olikin sitten paikallaan (teltassa soitti joku Joensuu lisää_tähän_vuosiluku -niminen bänd ihmeellistä taidemusaansa), jonka jälkeen sitte alottikin kaikkien kesäfestaribändien äiti. Viime elokuussa bändiä oon viimeksi kuunnellu Ankkarockissa, ja nyt tein sen taas. Von Hertzen Brothershan se. Kesäfestari vain ei ole mitään ilman In your armsia tai Freedom fighteriä.No, ite keikkahan alkoi Don Johnsonin merkeissä: Johnsoneilla kun lyömäsoittimiin oli paljon panostettu keikalla, niin eka biisi oli oikeastaan ihan jammailubiisi, jossa etenkin rumpali Mikko Kaakkurinniemi pisteli kyllä parastaan. Iso on mies, mutta kädet kyllä käy niinku pulunsyöttäjällä! Oon vauhtia livekeikoilla ihmetelly ennenki, ja nyt, ku setti alko heti kunnon rumpusooloiluilla niin hyvinhän se menee.
Hyvinhän pojat soittaa muutenkin, tietty. Laulupuolesta en nyt ollu niin vakuuttunu, en tiiä eikö siellä laulajat (etenki Jonne ja Mikko) oikein kuullu toisiaan ja vetivät vähä varoen vai eikö se yksinkertasesti vain kuulunu mihinkään? Kien laulu kyllä kuului, vaikka ei ois ollu niin välttämättä niin väliksi. Lisäksi siinä oli muutakin pientä teknistä ongelmaa muun muassa Mikon Kitarassa (aika rumat äänet yhessä revittelyssä). No, onneksi se laulupuoli ei ole se ykkösasia Hertzenien keikkaillessa.
Keikka loppu, Jukka Poika ja Tiskipekka oli alottelemassa ja illan ois vielä päättäny D-A-D -ki, mutta lähin sitte kuitenki hyvissä ajoin kotosalle elpymään ja ootteleen maanantain työhommia. Mutta tulipahan uus festarikin testattua.
Kivenlahti Rock on sympaattinen pikkufestari, jonka ohjelmallinen taso oli minusta lopen yllättävänkin kova ottaen huomioon, että alueelle mahtuu 4 500 ihmistä. Vähän järjestäjät tavoitteestaan jäi, sillä yhteensä paikalla kävi kolmessa päivässä 11 000 ihmistä (lauantai oli loppuunmyyty). Ihan hyvin kai silti, kun ottaa huomioon, että toisaalla jyristellään Saunassa ja taivaalta vihmoi perjantainaki vettä ja lämmintä vain muutama aste.
Kuin pisteenä pikkufestarin iin päälle näin lähtiissä, kun Kiuaksen Ilja käveli portista ulos olallaan läpinäkyvä muovilaatikko, jossa oli t-paitoja ja kyljessä teksti "Kiuas Merch." Suuren maailman meininkiä, ku bänditki tuo ite omat kamansa myyntiin. Yllättävän hyvin oli kuulema paidat menny kaupaksi :). No, Kiuashan soitteli lauantain keikkansa melkein kotitantereella, lienevätkö kävelleet suoraan koteihinsa festariportilta :)
--
Seuraava festari toteutuuki jo ens viikonloppuna, mikäli vain päätän mennä paikalle. Provinssi se ei aikatauluongelmien vuoksi ole, vaan Vantaan oma Kivenlahti Rock, Myötätuulirock. Ohjelmisto on siellä vähän Idols-painotteinen, mutta lauantain pääesiintyjä on itse Stratovarius, jonka nykykunnon voiski käyä tarkistamassa (edelleen kun se Sauna jäi välistä). Työsähköposti mulle tiesi jo kertoa, että olen paikalle tervetullut, niin kai siellä voisi siis käydäkin. Jos nyt ei taas nuo ilmat heittädy ihan ankeiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti