Eli Myötätuulirock ja lauantaipäivä. Siinä Maarinkunnaassa (-kunnaksessa?) kävin vähä alottelemassa, kunnes suunnattiin Junnun kanssa Hakunilaan ja oikoreittiä kohti MTR:n porttia. Kaunis ilma oli houkutellu liikkeelle huomattavasti perjantaita enemmän porukkaa, ja lähiseudun nurmikentätkin olivat täynnä pussikaljojaan kittaavaa nuorisoa.
Joku mikälie vippiläinen tuli tarjoamaan vapaalippuaan Junnulle sopivasti portilla, ja kun se hinnaksi kymppiä ehdotti niin kaupat tuli heti. Joten Junnuki pääsi aika halvalla sitte sisään. Joskus tuuriakin, siis.
No, porukkaa tosiaan oli sisäpuolellakin ihan mukavasti. Juuri parahiksi aloittanut Klamydia siellä soitteli ja ihmiset olivat kuin piknikillä ikään. Klamystä ei kai sen ihmeempää, paitsi että onhan Veskun keesi komia :)
Olutkarsinaan ja olutta naamaan. Klamy siihen raikasi aika hyvin, joten keikka tuli kuunneltua vähän kuin siinä siivellä. Taivaalle pikkuhiljaa kertyvät pilvet enteilivät sadetta, ja maisema pimenikin mukavasti Dingon viritellessä laulujaan. Dingon keikkaa tuli jopa seurattua vähän enemmänkin, mutta jotenkin tuntui aika väsyneeltä meiningiltä.
(jos ihmettelette tuota kuvan laatua, niin sanottakoon, että oon joutunu käsitteleen lähes pimeän kuvan liian kohinan poistamiseksi. Ehkä siitä sais paremmanki, mutta olkoo ny, jaksa säätää Dingon takia. Kattokaa orkkis tasonnoston jälkeinen kuva täältä :) )No, Dingon loppupuolellahan taivas repesi sitte ihan täysin ja vettä alkoi tulla varsin kaatamalla komeiden salamoiden sävyttämältä taivaalta. Suurin osa porukasta kaikkosi pois, jäljelle jääneet innokkaimmat fanit jäivät odottamaan illan päättävää Stratovariusta.
Siinä sitä vesisateessa seisoskeltiin ja kateltiin roudausta ja pikaista soundcheckiä. Ja sehän venyi, itseasiassa Strato aloitti yli puoli tuntia myöhässä ja settilistaa lyhenneltiin lennosta. Ilmeisesti kamat pääsi kastumaan sateessa, ja taisipa Dingokin vetää yliajalle. Ennen itse keikan alkua sade kuitenkin taukosi.
Yksi mielenkiintoinen asia oli se, että mitä keikalla itseasiassa kuultaisiin, uutta vai vanhaa kunnon Stratoa (eipä ollu biisilistoja tullu kyttäiltyä aiemmin). Jännitystä ei tarvinnut kauaa ylläpitää, sillä intron jälkeen ensimmäisenä maailmalle pamahti vanha kunnon Hunting high and low.
Vaikka setti jäi lyhyenlännäksi, kuultiin muitakin stratoklassikoita, kuten Eagleheart. Soitto loppui minuutilleen puoliltaöin, eli huvilupaa ei Hakunilassakaan ylitä edes kuorosodan voittaja! Mutta vauhdikas keikka se oli, ja bändikin toimii. Vanhaan livestratoon en osaa vertailua tehä sillä en oo sitä livenä koskaan nähhy. Joten eipä kai tästä sen enempää (varsinkin, kun tuli muutama leijona-pastilli -shot vetästyä ennen keikkaa...)
Keikan jälkeen housut märkänä taksiin ja suoraan kotia. Voishan tuolla MTR:ssä ehkä käyä jatkossakin, ainakin jos säät suosii ja bändit on ees jollainviisii kohillaan. Kunnon metallifanille ainakin tänä vuonna oli hieman vähänlaisesti tarjontaa, johtuen juuri entistä laajempaa yleisöä kosiskelevasta ohjelmistosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti