Festari alkokin siis päälavalta ja heti alkuun kunnon tykityksellä, sillä Faceless ja Sabaton olivat logistisista syistä johtuen joutuneet vaihtamaan soittoaikaansa. Eli nyt iltapäivä-kolmelta päälavan valtasi ruotsalainen sotametalli ja Sabaton.
Olipahan menoa heti alusta alkaen. Eka biisi, Ghost Division, räjäytti meiningin kattoon välittömästi. Laulua tuli korkeasta polviasennosta ja matalampaakin liekkien säestämänä. Äkkinäisempää olisi hengästyttänyt jo pelkkä ryysääminen.Bändi vaikutti olevan aivan oikeasti otettu suomalaisten Tuska-fanien vastaanotosta. Pitkiksi venyneissä kiitospuheissa aloitettiin siitä, kuinka hyvin henkilökunta otti heidät vastaan venuelle saapumisesta lähtien, ja kuinka ensimmäiset fanit huusivat Sabatonia tuntia ennen keikkaa lavan edessä.
Itseasiassa Joakimin spiikit katkaisivat soitannan pitkiksi ajoiksi joka biisin välissä, niin paljon hän äimisteli jatkuvasti suomalaisten Sabaton-intoa. Kiitoksia ja kumarruksia tuli, eivätkä ne vaikuttaneet edes millään tavalla teeskennellyiltä tai ulkoa opetellulta. Muu bändi säesti jatkuvasti nostelemalla peukaloitaan yleisölle Joakimin spiikkaillessa.
Vähän Suomeakin oli opeteltu. "Kippis, kiitos ja ei saa peittää" tosin olivat ainoat sanat jotka heti tulivat mieleen. Vähän mietittyään hän lisäksi "moi mukulat" ja sitten tietysti yleisön avulla perkeleet ja voivitut.
Valtaosa biiseistä tuli uusimmalta The art of war -albumilta. Ilmoille raikasi niin Panzerkampf, 40 1 kuin suomalaiset villiinnyttänyt (etenkin kun se alustettiin "we in Sweden were pussies but you..." -välispiikillä höystetty) Talvisota. Vanhimmalta levyltä soi myös mukava Panzer Battallion.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että erään spiikin aikana urkuri näppäili selkeää Sonataa, joka (nyt tässä mielikuvitusnauhoja päässäni kelaillen) oli kai alkupimputusta Fullmoonista.
Itseasiassa pitkät välispiikit venyttivät keikkaa niin paljon, että aikaraja paukkui. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että bändi kiihdytti viimeisen biisin tahdin lennosta toiseen potenssiin, että eivät vetäisi kovin pitkästi yli. Mielenkiintoinen loppusilaus huimalle keikalle!
Sabatonilla oli keikan jälkeen signing session viereisellä EMP:n myyntikojulla. Välispiikissään Joakim lupasi, että he istuvat signeeraamassa niin kauan että joku raahaa heidät pois. Tarina kertoo, että tämä oli pieni valkoinen valhe, sillä siinä vaiheessa, kun signeerausaika oli lopussa ja jono vielä kiemurteli pitkin kenttää, bändi oli hypänny tiskin yli ja kadonnu väkijoukkoon jatkamaan signeerausta. Sanoisin tätä todelliseksi faneille omistautumiseksi!
Kaiken kaikkiaan siis huima alku Tuskan lauantaille. Suuntailinkin siitä sitten suoraan Sue-lavalle, jossa Jon Oliva's Pain oli juuri vetämässä ensimmäistä biisiä kun paikalle saavuin.
Jon Oliva on siis Savatagen entinen nokkamies, joka nyt kiertää lavoja Pain -yhtyeensä kanssa. "I'm Jon Oliva and this is my Pain."
Tarina mukaan itse Savatage lopulta kuoli sen jälkeen, kun toinen Oliva ja Jonin pikkuveli Criss menehtyi onnettomuudessa rattijuopon kanssa. Eturivissä olleet tietävät kertoa, että Jonin haikea Believe sai eturivissä monet kyynelehtimään.Tällä keikalla oli jatkuvasti hieman pieniä teknisiä ongelmia muun muassa Jonin keyboardin ja rumpupeltien kanssa, mutta muuten keikka soitettiin varmasti läpi ja parhaillaanhan metalli jopa ilman taustatarinoita on erittäin kuunneltavaa musiikkia.
Jon on todella iso mies ja iso osa keikasta laulettiinkin istualtaan. Äänialaa se ei tuntunut haittaavan, sillä mies todella lauloi etenkin balladit oikeasti tylyn kauniilla tavalla.Jon Olivan jälkeen palailin takaisin kentälle, siellä jo aikataulumuutoksen takia myöhemmän ajan saanut jenkkiläinen The Faceless jo soittelikin. Tyypityksen mukaan mun ei pitäny jaksaa tätä täysin suoraviivaista konekiväärikomppi-metallia omituisine rytminvaihdoksineen jaksaa, mutta niin se vain oli jäätävä kuuntelemaan.
Keikka oli muuten aivan sujuva ja todella tymäkkä, mutta välispiikit jättivät vähän toivomisen varaa. Jokainen biisi loppui kuin seinään sanoihin "Thank you so fucking much", eikä sieltä palijo sitä fuckingia enempää kuultukaan. No, annetaan anteeksi, sillä ainoassa vähän pidemmässä välispiikissä laulaja kertoi jääneensä koneesta pois mannerten väliselle lennolle pyrkiessään, ja sen takia hän oli saapunut Suomeen vain 2 tuntia ennen keikkaa nukkumatta laisinkaan välillä. Siihen nähden hän suoriutui keikasta hyvin. Ja se vielä on sanottava, että jos mörinälaulu tapahtui ilman minkäänlaista koneellista apua, niin jopa minä olen katkera! Tuli meinaan syvältä se ääni!
No, jenkkipumpun jälkeen palailin Sue-lavalle, jossa brittibändi Evile aloitti soitannan pienen odotuksen jälkeen. Joo. Ihan kai ok. Mikä tahansa suomalainen autotallimetallibändi ois voinu vetää samanlaisen keikan. Tarvitaan kunnon lavamenoon muutakin kuin siistit kitarat. Hillitön moshpit pyörähti käyntiin kylläkin, ja pennuille sai taas antaa poikittaista ihan kunnolla ku eivät pysyneet jaloillaan.
No, kentälle taas ja Amorphista odottamaan. Ja sieltähän se tuttu ja turvallinen meno tulikin. Itseasiassa tämä keikka oli jollakin tapaa tymäkämpää menoa kuin aiemmat kaksi livekeikkaa, jotka oon pumpulta päässy näkeen. Ehkä paikalla oli nyt vähän enemmän ihan oikeastikin Amoa jonakin pitäviä.Pieniä muutoksia taas settilistassa. Sampo ja Silver Bride soivat peräkkäin, setissä kuultiin Creed sekä päätöskappaleena Elegyn My Kantele.
Keikan loppuessa pakittelin Inferno-lavalle, jossa pienen hetken odoteltuani aloitteli kreikkalainen Firewind. On heti niin klassista perusmetallia, että eipä kai sitä voi kovin lyttyynkää haukkua. Hyvä ja energinen keikka muutenkin, ja isot pinnat pitkälle rumpusoololle. Ei toki vedä vertoja Vinny Appicen soololle, mutta silti miellyttävä lisä hyvään keikkaan. Ja wanha klassikkolaina Maniac tietysti sai porukkaan vauhtia :)
Illan päätti vielä päälavalle noussut Suicidal Tendencies.
Laulaja kyllä jaksoi temuta lavaa ympäri, mutta onhan tämä ehkä vähän väärällä festarilla Tuskassa. Etenkin, kun tämä yhtye korvasi Bullet For My Valentinen, jonka jättäytyminen pois oli suuri henkilökohtainen pettymys.Törmäsin siinä sitte "aikani kuluksi" festarialueelle ehtineeseen kaveriin, joka toimi jälleen ulkomaisten bändien band hostina. Ehti seki hetken huoahtaa ku kerran bändi oli lavalla. Sanoi vaan, että vaatimukset on hyvinkin moninaiset, mutta tunnusti, että Suicidalin jätkille oli piisannu ku ne oli vieny mäkkäriin syömään. Tosin jäsenien kamoja oli haettu useampaankin otteeseen hotellilta ennen keikkaa...
--
Joo, mutta siinähän se lauantai. Sabatonin jälkeen kaikki oli enemmän ja vähemmän laskettelua, poislukien Amo, jonka tosin näin tosiaan jo kolmannen kerran tänä kesänä. Jos ei niin monta keikkaa ois takana niin tuo Tuskan keikka ois voinu olla vaikka miten hyvä, nyt se oli vain ns. tosi hyvä.
Seuraava koitos onki sitte jo perjantaina Turun Ruissalossa. Perjantai on todellinen mörrimöykkypäivä: Slipknot, Disturbed, Children of Bodom ja upea Deathstars vaikka mainitakseni. Sielläkin aikataulun laatija pitää sitte meikäläisen mietteliäänä, sillä vaihtoehtomusiikista koostuva lauantai ei tarjoa mitään, kun taas sitte sunnuntaina ois mm. Faith no More sekä 2006 Ruisrockissa aivan hillittömän keikan heittäny Gogol Bordello. Mutta FNM lopettaa vasta yhentoista jälkeen ja maanantaihin pitäs selvitä töihin, joten ehkä käyn vain ykspäiväsen reissun... No, tässä on pari päivää aikaa miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti