Työtki siinä loppu, Ruisrock-perjantaina, ja suuntasin kohti Pasilan asemaa. Turun junahan oli täynnä, joten siinä sitä istuskeltiin junan eteisessä, minä ja muut teinit... Mutta menneehän se tuommonen matka vaikka päällään, ja pääseepä festarifiilikseen ainaki.
Turkuunkin saavuttiin, ja kun kerran aikaa oli, niin lompsin aikani kuluksi Aurajoen rantaan ja korkkasin repusta oluen. Siinä minä sitä siemailin Aurajoen rannalla puiden varjossa istuksien ja mietin: minä olen taas välivuoden jälkeen täällä!
No, omppupomppu-hotellin eteen käppästelin siitä sitte, jonoa näytti olevan ovella, joten menin Ärrälle tsillaileen. Tai no mää siellä mitää tsillaillu, kävin vaan ostaan vähä evästä ja juomatäydennystä sieltä, mutta jumituin pelaan jotain kolikko-kenoa ku voitin kymppitolkulla rahaa. Jossai vaiheessa otin voitot uloski ja suuntasin hotlaan, pääsin pienen yrittämisen jälkeen sisällekin (ulko-ovi temppuili). Pale oli tosiaan pienellä vilungilla sieltä omppu-huoneen saanu varattua erittäin kohtuulliseen hintaan, ja siellä oli yö tarkotus sitte punkkailla. Pikapikainen suihku ja kauppatorille festaribussiin ja alueelle.
Kohta sitä oltiinki muutaman muun ihmisen kanssa Ruisrockin erikoisuudella, eli rantapromenadilla. Ruissalohan on rauhotettua aluetta, joten bussilla pääsee vain johonkin parin kilometrin päähän festariportista. Monet siitä pikku reippailusta nitisee, mutta minusta se vain on sitä Ruisrockin ydintä: ottaa vaan sopivasti nesteytystä mukaan niin mikäs siinä on lompsiessa??
Joku muuki siellä oli tosiaan kaunista perjantai-iltaa menossa viettämään.
Piiitkä jono oli turvatarkastuksessa, mutta se veti siitä huolimatta kohtuullisesti. Repun tarkastanut nainen tutki kyllä joka sopen (turvanaiset tutkii AINA tarkemmin ku turvamiehet). Kiitin sitä virnistellen hyvästä ja tarkasta työstä.
Ei muuta kuin hyvillä mielin alas paviljonkilavalle ja odottamaan ensimmäistä bändiä. Pilgrimzistä myöhästyin, joten tämän vuoden Ruisrockin sai minun kohdalta avata ruotsalainen Dead by April. Ja nehän avas. Kovan keikan pojat veti. Uusi tuttavuus, joka toimi hyvin, tosin hyvin lyhyen setin vetivät.
Kerkesin anniskelualueella siinä sitte yhen hätäsen käyä juomassa, ku piti jo jatkaa rantalavalle kahtoon Deathstarsia. Tähän bändiin tutustuin eräällä kuuluisalla Jyväskylän reissulla, ja oon melko paljon tätä Ruotsin Rammsteiniksikin tituleerattua (no, ehkä vähä kaukaa haettua) bändiä kuunnellu levyltä. Livenä juttu ei oikein lähteny koskaan lentoon. Laulu kuului hyvinkin vahvasti läpi mutta ei juuri mitään muuta sitte kuulunukkaa. Eikä se laulukaan livenä niin mairittelevaa ollu. Ja ne homohommat siinä välispiikeissä... Selkeä pettymys, mutta tulipahan nähtyä, ja myös muutama niitä Termination Blissin biisejä, jotka sattuneesta syystä ovat meikäläiselle hyvinki tuttuja..
Saman tien ylös ja kahtoon Bodomia. Joku muuki sinne oli menny, joten ei ollu lähelle asiaa. Ja minä ku en muutenkaa oo sitä rynnijätyyppiä niin sitte tyypiteltiin Bodomin nykykunto vähän etäämpää. Ja hyvinhän se pelaa. Melekosta tuplabasari-kitarakepitystä siinä on tarjolla, ja kansalaisten mukaan yks illan pääesiintyjistä selkeästi. USA:n kiertueella olkapäänsä keväällä murtanu Aleksikin oli taas vedossa, ja kunnioitusta kyllä herättää muutenki nämä tyypit, jotka rämpyttää kitaraa samalla ku laulavat.
Valotaululta piti napata lähärit :)
Perjantaina Ruisrockissa vieraili huikeat 27 000 vierasta, ja isohko osa heistä oli kansoittamassa niittyä Bodomin soittaessa.
Bodomin keikka meni muuten ihan mallikkaasti, mutta pyrot jäi puuttuun. Jostakin syystä samaisella niittylavalla pari tuntia myöhemmin esiintyvä Slipknot oli kieltäny pyrojen käyttämisen, vaikka niiden oma esityksensä ei ees sisältäny pyroja. Mikä lie syynä.
No, alas ja kahtoon Disturbedia. Nehän alako pauhaamaan, mutta tämä bändi oli kyllä nopsaan kuultu. Vähänhän tuo oli niinku oisivat samaa biisiä veivanneet ees taas, niin samantyylisiä kaikki kappaleet on. Tunnetuimmat hitit tuli rokkailtua siinä merenrantalillussa seisten (yllättävän pehmeänä ranta olikin). No, rantalavan läheisyyteen vaeltanut juhlakansa kyllä sai mitä oli tullut hakemaan, ja illan toiseksi kovin esitys oli silti selviö.
Siitäpä sitten olikin jo matka ylös. Lyhkäisen mutta erittäin tymäkänmetallisen perjantain päättäisi muuan jenkkibändi nimeltä Slipknot. Pieni ruuhka siinä festarialueen keskivaiheilla oli, niinkuin tavallista, mutta sopuhan se sijaa antaa....
Ylhäällä ei ollu enää mitään toivoa päästä lähellekään lavaa, eikä toden totta ollu meikällä kovin suurta haluakaan. Jäin suosiolla hieman kauemmas lavasta, mutta siltikin keikan alkaessa alkoi osumaa tulla. Vittu ihan sama! Slipknot tuli maskeineen jyräämään siihen malliin, että tulkoon vaikka lunta tupaan niin tätä keikkaa katotaan, tämän keikan aikana hypitään ja tämän keikan aikana puistetaan nyrkkiä. Tanner vain järisi, sananmukaisesti ja senttitolkulla, kun valtava ihmismassa velloi täysiä rokkaavan bändin kanssa samaan tahtiin.
Sieltä ne tuli Psychosocialit ja muut, samalla kun erilaisiin naamioihin pukeutuneet miehet hakkasivat "rumpusettejään", välillä pesäpallomailalla tai muuten vain setin päällä kilmuillessaan.
Ja lopunhan kruunaa tämä jump the fuck up -villitys, missä koko kenttä käsketään kyykkyyn. Minäkin, vanha polvivammaatikko, kyykkyyn menin, ja olipa se aika villin näköistä, kun tuhannet ja taas tuhannet ihmiset siinä kentällä olivat kyyryssä odottamassa oikeaa hetkeä ponkaista ylös! Ja tulihan se käskykin sieltä lopulta, ja viimeisetkin mehut juhlakansasta tiristeltiin kentälle huikean paukutuksen säestyksellä!
Kuviakin siinä koitin pari ottaa, mutta totesin, että hämärästä illasta, lavalta yleisöön osoittavista kirkkaista valoista ja oikealta, vasemmalta, edestä ja takaa tulevista osumista johtuen kuvaamista on aika turha edes yrittää.
Siinäpä se tuli pompittua ja jorailtua, vuoden paras keikka. Paras, by far, aivan järetön meininki. Ja ihmeitä saa kyllä tapahtua, jos jossakin vielä kovemman keikan tälle vuodelle näen!! Viilennyt iltakaan ei tuntunut missään, väkijoukossa oli suorastaan kuuma tunnelma ja päälle aiemmin vedetty huppari oli ehdottomasti liikaa!
Maakin tosiaan järkkyi ja järisi keikan aikana, ja bileitä järkkäilevä Merimaa tähän paljasti syynkin: Ruissalon festaripaikalle on tehty ennen muutama vuosi sitten ollutta Rammstainin keikkaa geologinen tutkimus, ja siinä on todettu, että koko saari makaa paksun savipatjan päällä. Sen maan vavahtelun oon huomannu jo joskus aikasemminkin (kuten 2006 euroviisut samana keväänä voittaneen Lordin keikan aikana), mutta nyt kyllä siellä seilattiin ylös ja alas ihan tosissaan!
No joo, busseihin ois kohta jonoa, kun nämä parikytätuhatta ihmistä yhtä aikaa promenadille ryntää, mutta pakkohan se keikka oli kahtua loppuun asti. Keikan loputtua lähinki siitä sitte "oikaseen", ja löysin varmaan koko Ruissalon ainuan lutakon jossa kahlasin parin askeleen verran puolisäärtä myöten puhtaassa kurassa. Niinpä olin hotellille saapuessa varmaan aidon festaroijan näkönen, ja lompsinkin suoraan kengät jalassa suihkuun.
Mutta erittäin hyvä ilta oli; vuoden tauon jälkeen pääsin Ruissalon maisemiin fiilisteleen, ja muita bändejä laisinkaan dissaamatta jo pelkkä Slipknot oli sen arvonen, että aamuvuoron jälkeen piti vielä Turkkuseen asti porhaltaa bändeilemään!
--
Seuraava festarikoitos onki sitte Vantaan Korsossa tuossa elokuun vaihteessa. Oon hommelit saanu silleen järkkäiltyä, että Ankkarockin kanssa ei mikään mee päällekkäin, joten siinäpä se festarikesä mukavasti päättyykin. Ja monta mukavaa bändiä siellä onkin nähtävillä tuollakin.
Ja Opeth. Se oli kyllä tylsä.
