Ja olihan se peleko persiissä, että tämmöstäkö ne Sonatan miehet nyt on menny tekemään!! Onko jätkät menny levytystauolla ihan sekasi! Vakuuttelin siinä sitte itelleni, että kyse täytyy, siis TÄYTYY olla jostakin yhteistyöprojektista.
No, biisikin loppui aikanaan, ja Klaus pääsi esittelemään, että mistä oli kyse. Ja huh! Kyse oli siis Elias Viljasen sooloprojektista, jolle Tony on käyny vetäseen laulut parille raidalle. Sama Elias siis, joka nykysin soittaa kitaraa Sonatassa. Helpotuksen huokaus.
En minä sen enempää biisejä kuulematta teilaa Eliaksenkaan levyä, mutta jos Sonata ois tyyten tuommoseksi heittäyny, niin... no jääköö uhkailematta, ei näinä aikoina tiiä millaset syytteet saa...
Sonataa en ookkaa tänä kesänä livenä nähhy, ja aika säästeliäästi ne on muutenki keikkaillu. Ankassa siis tavataan; tässä kuvituskuvaksi kuva viime vuoden tapahtumasta, jossa tämän postauksen poijjaat soittelee samaa kitaraa sulassa sovussa.
--Lupaan, että huomenna teen sen Ruisrock-päivityksen. (kuitenkaa mitää tee, mutta jospa te ees kävisitte kahtomassa :p )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti