elävien kirjoissa

Silmäki hiljalleen paranee, viikon päästä saan palata jo täysin normaaliin elämään. Häätyyki alkaa katella potentiaalisia keikkoja. Tosin monenlaista meininkiä tähän syksylle on siunaantunu, pittää vähä silimitellä, että miten sattuu keikkapäivät sopimaan.

Yks erittäin potentiaalinen ois keikkailun naftaliinista uuden levynsä myötä tuttuun tapaan kaivava Leverage, joka esiintyy Dantesissa 13. päivä. Minä vaan oon ite sillon maan rajojen ulkopuolella.

Levyhän muuten julkaistaan 4. ens kuuta, eli ihan piakkoin. Pitäisi kuulema olla ihan hyvää matskua luvassa, ja jotenki oon ymmärtäny, että levyn nimi Circus Colossus on ns. enne siitä mitä tuleman pitää. Myspace muuten tarjoaa jo maistiaisen uudelta levyltä, Legions of Invisible nimisen rallin. Erittäin tuttuja Leverage-kuvioitahan se tarjoaa, mutta on kyllä ensikuulemalta taustoiltaan jotenkin hieman aiempaa "mahtipontisempi".

Levytysprosessistaki kuulin huhua sen verran, että Heinon Pekka oli marssinu studioon sisään, laulanu puolen tusinaa biisiä ja lähteny pois. Tiiä sitte miten totta tuo on, mutta totena se mulle puhuttiin, enkä kyllä oikiastaan yhtään ihmettelis :)

--

Pakko sen verran mainita, että tuo pari postausta alempana olevan silmänkuvan pupilliin liitetty aihelma on kuvattu Heaven and Hellin t-paidasta :)

Samaan hengenvetoon voisin mainita, että tuo kallo tuossa sivupalkissa on kuvattu Helsingin Luonnontieteellisessä museossa, ja se on jonki sortin hämähäkkiapina; tosin hieman "tyyliteltynä" :)

Pakko kertoa, ku ette te kuitenkaa mistää mittää tiiä ettekä mitään ahaa-elämystä saa, jos en ite mainihe.

:P

ankanmarssia, sunnuntai

Vähä rästipäivityksen makua, mutta ei se mitään, teen sen silti. Varmaan mulla ois paljo jotai hyvää juttuaki ollu luvassa, mutta turhimmat niistä lienee jo hukkunu unohduksen virtaan, joten mennään etupäässä kuvin. Luvassa siis paluu elokuuhun ja Ankkarockin sunnuntaihin.

--
Sunnuntaina meikäläisen ensimmäinen ohjelma alkoi jo puoli neljältä, kun yksi kovimmista eli Turisas aloitti soitantansa. Lauantain aloituksen tapaan (pitkälti samaan kategoriaan menevä Ensiferum) sunnuntaikin alkoi siis todella ryminällä. Kun Turisas Ankkaan ilmoitettiin, luvassa piti olla kesän ainut show Suomessa, mutta pikahälytyksellähän Turisas soitti sitten Sonispheressäkin ja rokkasi sielläkin maan alta.

Ankkaan bändi oli tulossa suoraan Wackenista, joten puitteet oli vähän toista luokkaa ja ainakin laulaja myös krapulassa. Mutta sepä ei haitannut; omalla käheällä äänellään sotaherra Nygård luotsasi poppoonsa villiin laukkaan ja sai yleisön lämpimäksi.




Turisas soitti yllättävän paljon pitkiä maratonkappaleitaan (mm. upea, yli 8 minuuttinen Miklagard Overture), mitä on kyllä mahtava kuunnella livenä. Mutta kyllähän se Rasputin vaan on kova biisi :).

Turisaksen jälkeen suuntasin ylös ja ehdin kuulemaan viimeisen puolituntisen Eppujen keikasta. Siis... onhan se semmonen hittiparaati ja katsaus suomalaisen popin historiaan, että ei siitä oikein osaa pahaa sanaa sanoa.

No, sen jälkeen ilta jatkuikin taas vauhdikkaammissa merkeissä, kun ruotsalainen viikinkimetalliyhtye Amon Amarth jyräytti Twilight of the Thunder Godin käyntiin. Voi herra iekkara sentään! (pidän muuten tästä kuvasta)

Amon Amarthin jälkeen oikiastaan putkeen jatkuikin soitto ihan vieressä, kun Tanskan lauritähkä Volbeat aloitti soitantansa Korsolavalla. Menevää Rockabilly-heviähän se on, ja itse laulaja oli tyypillisellä silmäniskutuulellaan. "Hienoa nähdä, että noin monella on uus Volbeat t-paita päällä. Se on tosi, oikeasti tosi tärkeää, että te ostatte niitä, koska ne kaikki rahat tulee suoraan mun taskuihin."


Myönnän, että en jaksanu keikkaa kattoa ihan loppuun asti, vaan kävin alhaalla kattomassa bändejään oottavia indie-ystäviä ja juomassa yhen kalijan. Sitte pitiki taas tulla takasin ylös ja kuulemaan yhtä klassikkohevirokin sanansaattajaa, Testamentia.


Musiikilla ja Chuck Billyn kannustuksilla keikan aikana saatiin aikaiseksi suurin moshpit, jonka oon koskaan nähhy. Vaikka eihän nämä pennut varmaan ollu koskaan bändistä kuullukkaan, kuhan vaan kiersivät esiintyjältä toiselle pomppimassa toisiaan vasten...

Tässä lähtötilanteessa..

Ja sitte juostaan toisia vasten ja jatketaan pogoilua.


Jotenki minusta... vähä järijenköyhyyttä... No, se on sanottava, että vaikka järki näyttää monella tavalla ja monesta syystä olevan löyhällä, niin kaverista tuolla pidetään huolta; jos joku kaatuu niin muut nostavat sen porukalla heti ylös; ja jos jalat ei ennää kanna niin kaveri ohjataan vähä sivummalle. Mikä on tietysti järkevää, koska muuten tuolla tulis äkkiä ruumiita...

Sitä en tiiä, että mistä tuo villitys nyt tuonne Ankkaanki ilmesty, en minä muista että aikasempina vuosina ois jatkuvasti tarvinu siirtyillä moshpitien eestä pois. Seuraa siinä sitte keikkaa, ku koko ajan on joku känninen teini sylissä tai polokemassa nilkkaa kaksinkerroin (kävi muuten aika kipiää..). No, minä oonki nuihin verrattuna vanaha paska, ehkä minä vaan en ymmärrä nykynuorisoa...

Joo, Testamentin jälkeen oliki aika Sonatalle. Uutta levyä sorvannu Sonata keikkaili kesän säästeliäästi, ja perinteinen Ankankeikka oli kesälle vasta kolmas (tai neljäs..?). Vähän se tahtoi näkyä tökkimisenä monessa suhteessa. Tosin voiko Henkan patterien loppumisesta syyttää keikkataukoa... ehkä voi, kai sitä keikkarundilla muistetaan patterit tarkistaa.

Keikka myös alkoi vähän nihkiästi, ku piiitkän pitkän intron jälkeen soitettiin ekana kappaleena Paid in Full. Laimea alotus, ja sitte ku siihen lisätään se, että keikka ei menny oikiastaan ollenkaan sujuvasti eteenpäin vaan Tonylla oli aina joku kommervenkki mielessä. Vitsailua ja pelleilyä. Esimerkiksi Black Sheepin kahden ensimmäisen rivin tilalla Tony lauloi jotain Jaskasta ja siihen rimmaavasta asiasta. (Itseasiassa joskushan Tony on laulanu vastaavassa kohdassa "We're not Iron Maiden, and we're not from England, We are Sonata and we come from Finland.")

Pahimpana muotovirheenä oli kuitenkin Fullmoonin alku. Siinä hempeän pianointron jälkeen Tony rupeski laulamisen sijasta huudattamaan yleisöä. Ja hetken huudatettuaan alko miettiin mikkiin, että mitenkähän tästä pitäisi jatkaa, että pitäiskö Henkan vetasta intro uudelleen. No, hetken pohdittuaan Tony alko hapuillen hakemaan säveltä ja henkka rupes seuraileen sitä pianolla miten parhaiten taisi ja biisi pääsi vasta vauhtiin. Siis huhhuh...

Ainahan Tony jotain tuommosta on lavalla tehny, poksutellu mikkiin ja puhunu höperöitä ja se on kuulunu asiaan, mutta rajansa se on kaikella.

Lieneekö taustalla sitten se, että Sonata oli lähdössä ameriikanturneelle itsensä huumorihevin kuninkaan, lauantaina esiintyneen Dragonforcen kanssa ja halusivat näyttää, että meilläkin osataan... Tiedä häntä, mutta tapauksista kertoessani ainaki kaks tyyppiä kysy ensimmäisenä, että oliko Tony päissään. (Vastaus on, että ei kai kovin pahasti ainakaan?). No, jottai voi laittaa vähäisen keikkailun piikkiinki.

Loppua kohti meno kuitenki hiljalleen parani, kun tuli (aiemmin setin aloittanut) Black and Whitet ja Don't Say a Wordit. Piti itekki jo alakaa vähä rokkaileen niien aikana. Lopetus nosti pisteet tyydyttävän ja hyvän välimaastoon.



Elokuun ilta olikin jo hyvän matkaa hämärtynyt, kun Sonata esityksensä päätti.

Ilmeisen tarkka (joskin ulkomuistista laadittu) biisilistaki mulla ois, mutta mitäpä te niillä...

Ja Ankka 2009 olikin ohi. Tänä vuonna festari tarjosi toistakymmentä bändiä ja katsauksen kovan luokan festarimetalliin lähietäisyydeltä; ohjelma oli niikseen hyvin rakennettu.

--

Ensi vuoden Ankkarock saattaa siirtyä perinteisestä ajastaan viikkoa myöhemmälle. Tämä johtuu siitä, että Euroopassa festarikesä on kuumimmillaan vielä elokuun alussa, kun Suomessa aletaan lyödä pillejä pussiin ankantahdissa. Merimaan mukaan viikkoa myöhemmin tilanne esimerkiksi suurempien bändien saatavuuden kanssa olisi jo ihan toinen. Tältä vuodeltahan semmoset tosi suuret vetonaulat puuttu, ellei nuita Nationaleja ja semmosia lasketa. Nehän on kohderyhmälleen must-juttu.

Jäämme odottamaan mielenkiinnolla, mitä ensi kesä tuo tullessaan.

silmäilyä

Joo, pieni tauko tulee nyt keikkaraportteihin: näkökenttään ilmestynyt kumma varjostuma todettiin verkkokalvon repeämäksi, ja sain silmääni melkein samoin tein 1,5 tuntia leikkaushoitoa. Toipuminen jatkuu viikkokausia, jolloin fyysinen ponnistelu, heilutus ja tärinä on kiellettyä. Lienee sanomattakin selvää, että ihan lähiviikkoina ei tuu keikoilla käytyä. Harmittaa, kun lokakuu ois ollu kaikkea täynnä. Mutta minkäpäs teet; jospa sitä muutaman keikan missaamalla vielä joskus näkis jotakin.

Ehkä mä saisin viimein päiviteltyä vähä rästissä olevia matskuja tänne. Ehkä en.