liveilyt 2009

Moonsorrow (Nosturi)

Dark The Suns
Herem (Dantes Highlight)

Dragonforce, uk
Turisas (Tavastia)

Matti ja Teppo (Freda 51)

Tankard, ger
Korpiklaani
Entwine (Tavastia)

Sapattivuosi (Tavastia)

Before the Dawn
Black Sun Aeon
Crib 45 (Virgin Oil Co.)

Tracedawn (Semifinal)

Sonic Roots (Louhela Jam)

Heaven and Hell
Los Bastardos Finlandeses (Helsingin jäähalli)

Finntroll
Draugnim (Virgin Oil Co.)

Profane Omen
Amorphis
Don Johnson Big Band
Von Herzen Brothers (Kivenlahti Rock)

Sturm und Drang
Popeda
Klamydia
Dingo
Stratovarius (Myötätuulirock)

AC/DC
The Answer (Olympiastadion)
High Volts (Dante's Highlight)

Amorphis
Scooter, ger (Kalajoen juhannus)

Sabaton, swe
Jon Oliva's Pain, usa
The Faceless, usa
Evile, uk
Amorphis
Firewind, gre
Suicidal tendencies, usa (Tuska)

Dead by April, swe
Deathstars , swe
Children of Bodom
Disturbed, usa
Slipknot, usa (Ruisrock)

Eluveitie, sui
Kivimetsän Druidi (Tavastia)

Ensiferum
Hardcore Superstar, swe
Turbonegro, nor
Dragonforce, uk
Cavalera Conspiracy, bra/fra/usa
Turisas
Eppu Normaali
Amon Amarth, swe
Volbeat, den
Testament, usa
Sonata Arctica (Ankkarock)

Madonna (Jätkäsaari)

Haloo Helsinki! (Night Club 46)

Viikate
Monsteriser (Virgin Oil Co.)

Kake Randelin (Night Club 46)

Osmo's Cosmos (Kalastajatorppa)

The Prodigy, uk
Enter Shikari (Helsingin jäähalli)

Pantokraator
Pimpfish (Rock Cafe, Tallinna)

Swallow the Sun
Insomnium (Tavastia)

Raskasta Joulua (Puustelli)

Amorphis (Tavastia)

PERUTTU Dio (Pakkahuone)

raskasta joulua

Vuosi alkaa olla taputeltu. Niinku tuolta sivupaneelista näkee, niin keikkaa on tullu katottua ihan kiitettävästi. Laitetaan perinteisesti vuoden parhaatki pakettiin jahka ehitään.

Sen verran on kuitenkin näin joulun alla sanottava, että jos pääsette johonki vielä kahtomaan Raskasta joulua kiertueen esitystä, niin menkää ihmeessä. Ite sen tuossa marraskuun lopulla eräänä pikkujouluiltana tarkistin ja voin kertoa, että aivan helevetin kovvaa matskua on kyllä tarjolla. Muusikot ei ehkä nimeltään oo koko maailman kovimpia, mutta taidoiltaan eivät kyllä häpiä!

Soolojakin vetivät jokkainen vuorollaan, jotenki mulle mielenkiintosin oli hevisauruksen rumpali Komppi Mompin (siis aikuisten kielellä Thunderstonen Mirka "Leka" Rantasen) rumpusoolo, joka ei tietenkää voinu vetää vertoja Vinny Appicen tavaramerkkisoololle, mutta jos se jätetään pois niin oli parasta rumpulointia mitä varmaan koko Suomessa on tarjolla. Myös huikea kosketinvirtuoosi Vili Ollila tarjoili semmosta keyboardismia, että jo nuiden em. asioiden takia ois voinu keikkalipun maksaa (vaikka en kyllä maksanukkaa ku tarkemmin muistelee, toim. huom.)

Suomen perushaikeat joululauluthan tarjoaa raskaille sovituksille aivan huikean ponnistuspinnan, ja nehän toimii. Vielä kun laulajina on maan raskaan musiikin parhaimmistoa, niin mikäs siinä on keikkaa fiilistellessä? No eipä juuri mikkää.

Laulajien kokoonpano vaihtelee hieman keikasta riippuen, meikän näkemällä keikalla äänessä olivat Machine Menin Antony Parviainen, Tarotin Tuple Salmela ja huikea äänihuulitaiteilija, Kiuaksen Ilja Jalkanen. Ei Antony ja Tommikaan missään nimessä huonosti laulaneet, ei tokikaan, ihan helevetin, suorastaan helevetinperkeleen hyvin, mutta kyllä Ilja vaan oli niin kuningas, sekä laulultaan että muulta esiintymiseltään.

Ainoa särö keikassa oli (ehkä hippasen puutteellisen äänenlaadun lisäksi, mutta siitä en jaksa alkaa nillittään tässä tapauksessa) se, että se loppui Tuplen hienosti laulamaan Ave Mariaan. Kappalehan on hieno, sovitus upea ja lauluesitys komea, mutta... jos setin ois vaikka lopettanu Iljan Nisse polkkaan, niin johan ois ollu kannat katossa keikan jälkeen!

Nyt jäätiin kolmen miehen enkelikuorolla hoilaamaan Ave Mariaa lavan eteen keikan jälkeen, ja se on kyllä kaikilla mittareilla anteeksiantamatonta... Siis ei varmaan hoilaajien vaan kaikkien muiden mielestä...

Ilja kuikuilee. (Pahoittelen, että katseen suunnalle ei oo tilaa :P)
--

Tämä vuosipa alkaaki olla paketissa. Vähänlännästi on klikkauksia sivustolle tullu mutta on täällä toisaalta muutama henkilö, jotka on helevetinperkeleen merkannu ns. blogikseen. Kiitoksia mielenkiinnosta.

Raskasta joulua -kirjoituksen myötäpä toimitus toivottaakin... no, raskasta joulua, ja palataan ens vuonna asiaan, viimeistään U.D.O.:n merkeissä!

amorphis @ tavastia

Tälle vuodelle tuli sitten nähtyä neljäskin Amo-keikka. Tällä kertaa se tapahtui klubiolosuhteissa, ja itseasiassa kyseessä oli ensimmäinen kunnon klubikeikka tälle bändille. Tavastia oli luonnollisesti paikka.

Amohan heitti Tavastialla keikan peräkkäisinä päivinä, ite päädyin keikkailemaan torstain keikalle. Perjantai kun oli kaikessa hiljasuudessa myyty loppuun (mä oon vähä jälkijättönen näissä lipunostohommissa, myönnetään). Mutta eipä se mitään. Showtime oli merkattu jo 21.30, joten hyvin pystyis keikan vetämään ja selviytymään aamuksi töihin kummemmin väsymättä.

Aika hyvin ajoitus meniki: loikkasin junaan, ajelin rautatieasemalle, marssin Tavastialle sisään, jätin takkini, hain salin puolen tiskiltä kaljan ja kävelin lähemmäs lavaa niin keikka alko :D

Kesän festarikeikat alko uuden levyn upealla Majestic beastilla, eli kunnon ryminät heti alkuun. Nyt lähettiin vähä hittilinjalle ja ekana soikin Silver bride.

Johonki minä ne biisitki kirjottelin jälkikätteen ylös, mutta näköjään on hävöksissä se lappu. No jatketaan ulkomuistista sen verran, että itse asiassa uus levy soiteltiin melkein läpi keikan aikana. Ja mikäs on soitellessa, kyseessähän on erinomainen levy.

Muuten tuli pakolliset Smoket ja Houset, vähän Silent watersia ja Elegyltä oikein makoisa raskaamman (vanhemman) Amon potpuri.

Puolitoista tuntia takomista, joka päättyi kolmen biisin encoreen, viimeisenä biisinä "kappale joka kertoo, mistä tässä bändissä on kyse" eli My kantele.

Kaikkiaan hienosti rakennettu setti muutamine välisoittoineen, hyvin soitettu, hyvin laulettu, hyvän kuuloinen... hieno keikka! Hikiä meinas lykätä ku sen verran piti nyrkkiä puistaa.

Sanotaanko vielä, että keikan jälkeen oottelin kotvan takkia, kipitin asemalle ja kerkesin vielä viimeseen junaanki, eli olin kotona jo paljon ennen puolta yötä. Todellinen täsmäkeikka siis!

pantokraator, pimpfish @ rock cafe, tallinna

Tuli tänäki vuonna sitte nähtyä keikkaa maan rajojen ulkopuolella. Tällä kertaa tie vei, sanoisinko oikeasti että sattumoisin Tallinnan Rock Cafe -paikkaan. Muilla reissuilla siellä olin, kun yksi porukasta sanoi tietävänsä paikan. Ja olihan se sitten testattava.

Paikalle päästiin ja ensimmäinen bändi, Pimpfish nimeltään, olikin jo soittamassa. Nappasin nopeasti tiskiltä oluen (Rock -olutta taas tietysti kun kerran sitä saa) ja menin lavan vierustalle fiilisteleen uutta tuttavuutta.

Hyvälaatuista rokkia veteli pumppu ja naislaulaja lauleskeli genreensopivasti.

En ehkä normaalisti tämän tyylistä musaa menis kuunteleen, mutta oudossa paikassa täysin ilman odotuksia vastaan tullut musa meni suorastaan jalan alle, ja hyväksyvästi piti puistella ihtiään musiikin tahdissa. Joskin kevyesti, krhm, tietty...

Soittajien välissä kattelin hieman tarkemmin ympärilleni. Rock Cafe on siis pelkästään livemusan varaan rakentuva klubi ihan helposti saavutettavissa Tartu maanteen varressa. Klubi on rakennettu vanhan sellutehtaan halliin. (Tuolla piipun juuressa, mennään vähä niinku kulman takaa sisään.)

Ja kun kerran entisestä tehtaasta on kysymys, niin interiööri oli sen mukainen. Itse asiassa paikasta tuli vahvasti mieleen hieman laajennettu Nosturi. Hyvät puitteet rokkiklubille. Kaljaa sai jonottamatta tiskiltä ja palijo mittäähän se ei maksa...

Osa klubin listoilla olevista bändinnimistä ei hirmuna mitään sano, mutta on seassa koviakin nimiä. Esimerkiksi ihan hiljattain siellä on vieraillu eestiläisen metallin kova luu Metsatöll (suosittelen muuten tutustumaan, jos folk-vivahteinen ulkolainen metalli kiinnostaa) ja lämppärinään tuttu Ajattara.

No, illan pääesiintyjäkin lavalle sitten viimein kapusi. Hienon käärmelogon omaava Pantokraator alkoi soittamaan, pääjehunaan aluksi tirehtöörin takkiin sonnustautunut vokalisti Lauri Saatpalu, joka on ilmeisesti yksi Viron kuuluisimmista laulumiehistä (tämä perustuu mutuun ja puutteellisella vironkielellä tehtyihin käännöksiin aiheesta). No, kyllähän laulajalle tila lavalla annettiin, jotenki oli selviö, että kuka se stara on...

Itse musiikki on vironkielellä laulettua progressiivistä folk-rokkia, joten erittäin mielenkiintoinen musiikkiperformanssi olikin luvassa. Bändi esittää esikuvikseen vaatimattomasti mm. Pink Floydin, Jethro Tullin, Jean-Michel Jarren ja Genesiksen, joten kun nuita aineksia pistätte sopaksi ja lisäätte vähä joikaamista niin kai tää aika lähelle sitä menee.

Laulusta tuli itelle ja muutamalle muullekin mieleen muuten joiltakin kohdin Lapin joikut, joten ehkä siksikin tämä musa suomalaiseen mielenlaatuun hyvin sopi. Taustalla oli myös kahden hengen enkelikuoro, tosin näitä naisääniä ois voinu käyttää päälaulajan oheen voimallisemminkin.

No, kuten totesin, meleko omalaatuinen musiikkikokemus se oli, ja erikoisen paikan huomioiden olin hyvinkin haltioitunut illan annista. Hienolla logolla varustettua t-paitaa en valitettavasti saanu ostettua, koska niillä oli myynnissä vain kirjaa ja levyä ja sen semmosta... Vähän muuten harmittaa, että en tullu ostaneeksi levyä matkamuistoksi. Ei ois ollu täkäläisen mittapuun mukaan kalliskaan, vaikka oli tupla. Plääh.

Mutta; helevetinperkeleen toimitus lämpimästi suosittelee: jos käyttä tallinnassa niin tarkistakaa ihmeessä www.rockcafe.ee, josko ois jottai mieluista tulossa!

dio @ pakkahuone

Jos tilanne ois hieman toinen, alkais päällä oleen jo melkonen keikkakutina. Mutta kun ei ole, niin joudun vaan laittaan Spotifyn laulamaan Holy Diveriä. Vähäkö oisin ollu tulessa jos se ois alkanu livenä pauhaamaan...

No, asiat tärkeysjärjestykseen. Ronnie parannelkoon vatsasyöpänsä rauhassa.

Ihan pienenä sivuviitteenä mainittakoon, että Heaven and Hell on kiinnitetty jo ensi kesän Sonisphereen, joten... No, toivotaan parasta.

--

Nää mun keikkahommat kusee ny vähä muutenki. Kerkesin jo riemuita ens helmikuulle sijoittuvista Lacuna Coil -lipuista ennenku hoksasin hieman avustettuna, että minähän oon peto lomalla just sillon! Ja jos oon lomalla niin varmaan mää jossai tsadissa sillon hillun...

Hei: tartteeko kukkaa lippuja Lacuna Coiliin? Lähtee omakustannehintaan kaks kappaletta...

Onneksi sentään Amo tuli Tavastialle aikanaan ja rokkas maan alta. Perkuleen kova keikka, yks vuoden kovimmista. Ehtis vaan päivityksen tehä jossain välissä...

swallow the sun, insomnium @ tavastia

Laadukasta helevetinperkelettä piti käyä kuuntelemassa Tavastialla taasen tässä yks päivä. Lämppärinä oli Insomnium, joka on Myspace-sivustonsa perustella "Scandinaavista melodista heviä hienoimmillaan", ja tottahan se on. Laadukkaan keikan vetäsivät, kerta kaikkiaan.

Ongelma vain tässä on se, että näitä laadukkaasti melodista heviä tekeviä bändejä mahtuu Suomessa 13 tusinaan, eikä Insomniumkaan ole edes breikannu oman (tiukan) genrensä ulkopuolella, vaikka vetääki niin hyvin.

Omassa genressään sitä pidetään kyllä laajalti parhaimpana (tosin otanta rajoittui muutamaan Insomnium-faniin, jotka tokikin ovat juuri tätä mieltä; Toim. huom.).

Toisena soi ehkä hieman vielä maalailevampi Swallow the Sun. Oli toinen kerta kun tämän livenä näin, ja eroa oli lähinnä se, että nyt lavalla kävi nainen laulelemassa vain yhden biisin ajan. Tukkakin oli hällä vaihtunu blondista pikimustaksi...

Sanoisin, että tuon tyylin musiikkiin sopivaääninen naisen laulanta sopii kuin nyrkki otsaan, ja sitä tulisi käyttää enemmän. Nyt nainen tosiaan vieraili lavalla yhden ainoan biisin ajan (tosin myönnän kyllä, että jouduin lähtemään ihan vähän ennen keikan loppua pois, en tiiä tuliko se lopussa vielä takaisin.)

Mutta ei Swallow the Sunin raskasta tunnelmaheviäkään sovi moittia, ja kun välillä vielä vähän tanakamminkin vedeltiin niin mikäs sitä oli kuunnellessa. Hyvät keikat ja hyvältä kuulostaa.

--

Tää oli kyllä melkonen altapois-postaus, mutta tulipahan tehtyä ettei jää rästiin. Tänään sitte keikkahommat jatkuu Amorphiksen klubikeikan merkeissä.

rammstein provinssiin

Jäikö Rammsteinin liput saamatta? Eipä hätää, saksalaiset on kiinnitetty Provinssiin. Esiintyminen tapahtuu sunnuntain viimeisenä esiintyjänä 20.6.

Eipä oo tullu Provinssia vielä korkattuakaan, mutta...