Nyt se hevimies sitten lähti. Holy Diver jäi näkemättä livenä; liputkin oli jo viime joulukuulle, mutta vatsasyöpä ehti ensin. Ennuste on taudilla huono, ja niin tälläkin kertaa.
Rauha hevimiehen sielulle. Ei muuta kuin metsästämään sitä sateenkaarta, joka Ronnien teksteissä aina oli niin tärkeä.
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
maanantai 29. maaliskuuta 2010
come back
Hiljasta on ollu keikkarintamalla. Jottai ois tyrkyllä olluki, muun muassa virolaisen folkmetallin kärkituote Metsatöllin keikka, mutta ei oo saanu aikaseksi. Kevätväsymystäkö lie vai mitä...
Nytpä siihen tulee tällä viikolla kerta heitolla aikamoinen muutos. Luvassa on nimittäin näillä näkymin peräti kolme keikkaa ja neljä bändiä!
Alotetaan tästä päivästä: Nosturissa on Gamma Ray ja Freedom Call. Melkosta power-metallin klassikoiden juhlaa tiedossa siis!
Gamma Rayn Henjolta tosin irtos pari viikkoa sitten verkkokalvo, joten en tiiä missä tikissä mies on tai onko keikalla korvaava kitaristi. Pari showta he siirsivät äkillisen silmäoperaation takia, ja kokemuksesta voin sanoa, että jos se kunnolla on revenny niin Henjo ei tänään soita... Pienempi reikä nyt ei paljon menoa haitanne, vaikka vaatiikin pikku levon parantuakseen... No, näkkyypähän.
Keskiviikkona sitten on yksi vuoden odotetuimmista, eli Kiuaksen levynjulkkari-bileet Tavastialla. Odotan aikamoista ryminäkeikkaa, ja edellinen keikka, muutamia tunteja 2007-vuoden puolella vedetty, oli todella hyvä. Ja edit: näköjään keikalle on lisätty lämppäriksi uusi tuttavuus Nibiruan. Kovin suoraviivaista metallimättöä tuntuu olevan, hyvin teemaan sopivaa.
Ja torstaina sitten, jos vain kaikki menee niinkuin nyt näyttäis, onkin sitten vuorossa vähän kevyempää poppista, eli joutunen kuuntelemaan Irinaa. Mutta mielelläänhän senkin tarkistaa.
Joten näillä mennään ku ei muuta osata. Raporttia joskus, tai sitten ei!
...ja ehkä minä joskus saan nuo sivupalkin keikatki päiviteltyä... tai sitten en!
Nytpä siihen tulee tällä viikolla kerta heitolla aikamoinen muutos. Luvassa on nimittäin näillä näkymin peräti kolme keikkaa ja neljä bändiä!
Alotetaan tästä päivästä: Nosturissa on Gamma Ray ja Freedom Call. Melkosta power-metallin klassikoiden juhlaa tiedossa siis!
Gamma Rayn Henjolta tosin irtos pari viikkoa sitten verkkokalvo, joten en tiiä missä tikissä mies on tai onko keikalla korvaava kitaristi. Pari showta he siirsivät äkillisen silmäoperaation takia, ja kokemuksesta voin sanoa, että jos se kunnolla on revenny niin Henjo ei tänään soita... Pienempi reikä nyt ei paljon menoa haitanne, vaikka vaatiikin pikku levon parantuakseen... No, näkkyypähän.
Keskiviikkona sitten on yksi vuoden odotetuimmista, eli Kiuaksen levynjulkkari-bileet Tavastialla. Odotan aikamoista ryminäkeikkaa, ja edellinen keikka, muutamia tunteja 2007-vuoden puolella vedetty, oli todella hyvä. Ja edit: näköjään keikalle on lisätty lämppäriksi uusi tuttavuus Nibiruan. Kovin suoraviivaista metallimättöä tuntuu olevan, hyvin teemaan sopivaa.
Ja torstaina sitten, jos vain kaikki menee niinkuin nyt näyttäis, onkin sitten vuorossa vähän kevyempää poppista, eli joutunen kuuntelemaan Irinaa. Mutta mielelläänhän senkin tarkistaa.
Joten näillä mennään ku ei muuta osata. Raporttia joskus, tai sitten ei!
...ja ehkä minä joskus saan nuo sivupalkin keikatki päiviteltyä... tai sitten en!
perjantai 5. maaliskuuta 2010
kiuas
Eilen siinä rautaa kuritin inkvisitiokammion syövereissä Klasun loistavasti luotsaamia torstain terävimpiä Rockilta kuunnellen. Lupaili siinä kesken kaiken uutta Kiuasta ja sitä pianhan sitä jo soiteltiinkin. Uuden levyn avausraita Kiuassault oli kyseessä ja oli muuten hyvä biisi, ainakin ensituntumalta.
Tuolta levyltä voi saada maistiaisia intterwebistäkin, kun menee Kiuaksen (Kiukaan, Kiuasin...?) myspace-sivuille. Sieltä löytyy kappale Aftermath. Kuulostaa erittäin paljon Kiukaalta, joten jos pitää The New Dark Age -levystä, niin pitää varmasti tästäkin.
Uusi levy julkaistaan 31.3., ja samana päivänä on muuten myös kahden miehen unplugged-keikka Levykauppa äksässä ja illalla Tavastialla koko bändin keikka. Pitänee ruveta lippuja harkihteen vakavasti.
Tuolta levyltä voi saada maistiaisia intterwebistäkin, kun menee Kiuaksen (Kiukaan, Kiuasin...?) myspace-sivuille. Sieltä löytyy kappale Aftermath. Kuulostaa erittäin paljon Kiukaalta, joten jos pitää The New Dark Age -levystä, niin pitää varmasti tästäkin.
Uusi levy julkaistaan 31.3., ja samana päivänä on muuten myös kahden miehen unplugged-keikka Levykauppa äksässä ja illalla Tavastialla koko bändin keikka. Pitänee ruveta lippuja harkihteen vakavasti.
tiistai 2. maaliskuuta 2010
ruisrock
Ruisrock julkaisi ensimmäisiä esiintyjiään, ja voinpa sanoa, että on metallimiehen näkökulmasta aika väsynyttä settiä. Kovin "uutinen" tuntuu olevan Donkkareiden paluu, joten huhhuh...
Ei mulla oikeen oo mitään sanottavaa tästä. Onhan siellä tietysti Sonatat ja Amorphikset ja semmoset perusvarmat, mutta siinäpä se sitte pitkälti onki. Ainoastaan ruottalaaset kuolometallipolkijat Arch Enemy ja viikinkimetallin sanansaattajat Amon Amarthin jäbät siellä ois näistä erikoisemmista. AA:n näin viime kesänä Ankassa ja oli ihan miellyttävä keikka.
Pienin varauksin vois mainita Porcupine Treen, niillä on seassa vähän raskaampia sävyjäki, mutta toisaalta toinen puoli on ihan lässynlässynläätä. Riippuu paljon millä jalalla keikka lähtee vetämään, semmonen tunnelmallisempi pläjäys saattaa ruissalon pimenevässä illassa joskus upota jopa meikäläiseen. (Mainittakoon, että juuri sellaisessa tilanteessa syntyi myös rakkaus Amorphikseen, lehahti liekkeihin ihan "tyhjästä").
No, Ruissi silti ois vielä harkinnassa. Jospa ne jottai isompaa sinne vielä kiinnittäs, sillä kyllähän tuosta semmonen suuri vetonaula minun silmällä mittailtuna puuttuu. Olkoon se sitte joku vähä tykimpi, niin mieli voi muuttua nopiastiki..
Ei mulla oikeen oo mitään sanottavaa tästä. Onhan siellä tietysti Sonatat ja Amorphikset ja semmoset perusvarmat, mutta siinäpä se sitte pitkälti onki. Ainoastaan ruottalaaset kuolometallipolkijat Arch Enemy ja viikinkimetallin sanansaattajat Amon Amarthin jäbät siellä ois näistä erikoisemmista. AA:n näin viime kesänä Ankassa ja oli ihan miellyttävä keikka.
Pienin varauksin vois mainita Porcupine Treen, niillä on seassa vähän raskaampia sävyjäki, mutta toisaalta toinen puoli on ihan lässynlässynläätä. Riippuu paljon millä jalalla keikka lähtee vetämään, semmonen tunnelmallisempi pläjäys saattaa ruissalon pimenevässä illassa joskus upota jopa meikäläiseen. (Mainittakoon, että juuri sellaisessa tilanteessa syntyi myös rakkaus Amorphikseen, lehahti liekkeihin ihan "tyhjästä").
No, Ruissi silti ois vielä harkinnassa. Jospa ne jottai isompaa sinne vielä kiinnittäs, sillä kyllähän tuosta semmonen suuri vetonaula minun silmällä mittailtuna puuttuu. Olkoon se sitte joku vähä tykimpi, niin mieli voi muuttua nopiastiki..
torstai 18. helmikuuta 2010
lacuna coil, dommin @ nosturi
Nosturiin tieni siis vei maanantaina. Ensimmäinen lämppäri jäi näkemättä; kun ei vihtiny niin ei vihtiny. Usalaiseen Domminiin sen sijaan ehdin, ja myönnettävä on, että sekin vakuutti live-performanssillaan. Ei se "nauhalta" kuulosta kovin erikoiselta, mutta livenä toimii mukavasti raskastekoisella rockillaan. Erikoisuutena mainittakoon, että esittivät omanlaisena versionaan I just died in your arms tonight -kappaleen, ja näköjään seki raskaammaksi kääntyy ku kääntää vain.
No, pikainen vaihto ja Lacuna nousikin lavalle aikanaan. Itseasiassa intro alkoi pyöriä minun kellon mukaan jo 21.14, eli minuutin etuajassa... Lacuna sitten tarjosikin sen mitä oikeastaan olin hakemassaki. Meno oli rankkaa italoheviä ja Cristina aloitti todella hyvin I wont tell you -videoltakin tutussa takissaan.
Selvää tosin oli heti, että ihan kaikki äänet ei lähteny lavalla heiluvista esiintyjistä. Sen tietää, jos ei muusta niin siitä, että basisti puuttui lavalta kokonaan olkapäävamman takia...
Ja mainittakoon vielä, että myös mieslaulaja Andrealla oli olkapää sönderinä Oslon keikalla sattuneen tapaturman takia. Käsi oli laitettu kätevästi kantositeeseen Lacuna Coil -kaulaliinalla, eikä se juuri näyttänyt esiintymistä haittaavan. Kunnioitan päätöstä hoitaa keikka kunniallisesti, vaikka rivissä olikin täysipainoisesti vain 4/6 bändiä...
Keikka jakautui periaatteessa kolmeen osaan, ensimmäisellä erätauolla oli pieni tauko ja toisella mainostettiin taustan videoseinällä bändin uutta levyä.
Kappaleina tuli kaikki tunnetut Lacuna Coil -biisit, kuten upea Fragments of faith, Closer, hyvin livenä vedetty ja vaikuttavat lauluosuudet omaava Fragile, italiaksi laulettu Senzafine sekä erittäin kauniisti esitetty, Cristinan iltapuvussa yksin laulama Wide Awake.
Tunnin ja 20 minuuttia myöhemmin keikka päättyi Our truth -kappaleeseen, eikä varsinaisia encoreita tarjottu (tietysti on katsantokanta, että pitääkö viimeistä osuutta encorena vai ei...) Enpä ois kyllä mitään erikseen kaivannukkaa; toisaalta keikkaa sinällään ois voinu seurailla pidempääkin.
Andrean laulu ei livenä suju paikoin ihan niin hyvin kuin levyllä, mutta sanottava on, että yllättävänkin hyvin laulu sujuu yhteen Cristinan kanssa yhteistuumin vetäessä. Yleisökin saatiin hyppimään mukaan loistavasti ja perinteisesti "karaokena" vedettävään Depeche Mode -lainaan Enjoy the Silence -biisiin Helsinki kuulema osallistui äänekkäämmin kuin mikään muu yleisö (niin varmaan sanotaan joka keikalla...).
Ei valitettavaa. Kaikkiaan loistava ilta ja loistava bändi. Aivan ehdoton keikkailtava jatkossakin, mikäli pian uudelleen Helsinkiin palaavat, kuten Cristina lupasi. Helevetinperkele suosittelee erittäin lämpimästi.
Niin, ja kuvia tosiaan että saa ku kamera meni tulivuorella pashaksi. Oma mokanna ku ette ite lähteny kahtoon keikkaa vaikka ois ollu lippuki tarjolla...
--
Keikkaputki jatkuiski sitte FME -metallimessujen muodossa. Vähän tosiaan semmosta väsymyksenpoikasta on, ei varsinaisesti huvittas lähtiä kuupoileen mihinkään, mutta kyllä se melkein pakko on käyä Kaapelitehtaalla pyörähtämässä. Tänäänki siellä ois mm. erittäin paljon kiinnostava Hypocrisy ja huomennaki Apocalypticaa ja muuta pientä... däämneissön, mitähän sen kanssa tekis... No, katotaan illalla, mihin suuntaan nahkakompassi osottaa...
--
Mainitaan vielä, että Tuskaki julkas tänään esiintyjiään. Pikamulkauksella näyttäis, että viime vuoden "paska -festari" muuttuu taas täksi kesäksi Tuskaksi, sen verran kovahkolta tuo porukka näyttää viime vuoteen verrattuna.
Pääesiintyjinä on muuten juuri uuden (hyvän) albumin julkassu Megadeth ja hieman nuoremman polven metallijyrä Mastodon. Häätyy laittaa korvan taakse tämäkin; tänä vuonna festari tosin sijoittuu myöhäisen juhannuksen takia vasta heinäkuun alkuun. No, väliäkö hällä, tarkeneepahan...
No, pikainen vaihto ja Lacuna nousikin lavalle aikanaan. Itseasiassa intro alkoi pyöriä minun kellon mukaan jo 21.14, eli minuutin etuajassa... Lacuna sitten tarjosikin sen mitä oikeastaan olin hakemassaki. Meno oli rankkaa italoheviä ja Cristina aloitti todella hyvin I wont tell you -videoltakin tutussa takissaan.
Selvää tosin oli heti, että ihan kaikki äänet ei lähteny lavalla heiluvista esiintyjistä. Sen tietää, jos ei muusta niin siitä, että basisti puuttui lavalta kokonaan olkapäävamman takia...
Ja mainittakoon vielä, että myös mieslaulaja Andrealla oli olkapää sönderinä Oslon keikalla sattuneen tapaturman takia. Käsi oli laitettu kätevästi kantositeeseen Lacuna Coil -kaulaliinalla, eikä se juuri näyttänyt esiintymistä haittaavan. Kunnioitan päätöstä hoitaa keikka kunniallisesti, vaikka rivissä olikin täysipainoisesti vain 4/6 bändiä...
Keikka jakautui periaatteessa kolmeen osaan, ensimmäisellä erätauolla oli pieni tauko ja toisella mainostettiin taustan videoseinällä bändin uutta levyä.
Kappaleina tuli kaikki tunnetut Lacuna Coil -biisit, kuten upea Fragments of faith, Closer, hyvin livenä vedetty ja vaikuttavat lauluosuudet omaava Fragile, italiaksi laulettu Senzafine sekä erittäin kauniisti esitetty, Cristinan iltapuvussa yksin laulama Wide Awake.
Tunnin ja 20 minuuttia myöhemmin keikka päättyi Our truth -kappaleeseen, eikä varsinaisia encoreita tarjottu (tietysti on katsantokanta, että pitääkö viimeistä osuutta encorena vai ei...) Enpä ois kyllä mitään erikseen kaivannukkaa; toisaalta keikkaa sinällään ois voinu seurailla pidempääkin.
Andrean laulu ei livenä suju paikoin ihan niin hyvin kuin levyllä, mutta sanottava on, että yllättävänkin hyvin laulu sujuu yhteen Cristinan kanssa yhteistuumin vetäessä. Yleisökin saatiin hyppimään mukaan loistavasti ja perinteisesti "karaokena" vedettävään Depeche Mode -lainaan Enjoy the Silence -biisiin Helsinki kuulema osallistui äänekkäämmin kuin mikään muu yleisö (niin varmaan sanotaan joka keikalla...).
Ei valitettavaa. Kaikkiaan loistava ilta ja loistava bändi. Aivan ehdoton keikkailtava jatkossakin, mikäli pian uudelleen Helsinkiin palaavat, kuten Cristina lupasi. Helevetinperkele suosittelee erittäin lämpimästi.
Niin, ja kuvia tosiaan että saa ku kamera meni tulivuorella pashaksi. Oma mokanna ku ette ite lähteny kahtoon keikkaa vaikka ois ollu lippuki tarjolla...
--
Keikkaputki jatkuiski sitte FME -metallimessujen muodossa. Vähän tosiaan semmosta väsymyksenpoikasta on, ei varsinaisesti huvittas lähtiä kuupoileen mihinkään, mutta kyllä se melkein pakko on käyä Kaapelitehtaalla pyörähtämässä. Tänäänki siellä ois mm. erittäin paljon kiinnostava Hypocrisy ja huomennaki Apocalypticaa ja muuta pientä... däämneissön, mitähän sen kanssa tekis... No, katotaan illalla, mihin suuntaan nahkakompassi osottaa...
--
Mainitaan vielä, että Tuskaki julkas tänään esiintyjiään. Pikamulkauksella näyttäis, että viime vuoden "paska -festari" muuttuu taas täksi kesäksi Tuskaksi, sen verran kovahkolta tuo porukka näyttää viime vuoteen verrattuna.
Pääesiintyjinä on muuten juuri uuden (hyvän) albumin julkassu Megadeth ja hieman nuoremman polven metallijyrä Mastodon. Häätyy laittaa korvan taakse tämäkin; tänä vuonna festari tosin sijoittuu myöhäisen juhannuksen takia vasta heinäkuun alkuun. No, väliäkö hällä, tarkeneepahan...
maanantai 15. helmikuuta 2010
takaisin bisneksessä
Hmm... jotkut asiat toimii paremmin englanniksi... Viittaan vaan tuohon otsikkoon. No, sepä siitä.
Joo, bändilistaa pitäs tuohon sivupalkkiin sen verran päivitellä, että siirtäisin vuoden 2009 arkiston puolelle ja alkasin täyttää vuotta 2010. No, ehkä joskus (näitä sanoja kuulee mun teksteissä aika usein, joten suhtautukaa niihin asiaan kuuluvalla varauksella...)
Sen verran muutaki vanhaa tuolla on, nimittäin tieto, että Lacunaan ois tälle illalle kaks lippua myynnissä; sehän ei oo enää aikoihin pitäny paikkaansa, sillä mun loma siirtyki viikkoa aikasemmalle (terveisiä etelästä, oli huippu reissu) ja itellä onki tänään siis suuntana Elmun päämaja Nosturi. No, yks lippu on vielä kaupan, nopeat elävät. Ehkä saan sen ovella myytyä, kun kerran näyttää olevan vielä lippuja jälellä, voi joku niitä ovellaki jonotella. Viimeksihän Lacuna myytiin loppuun. Taisi olla kulttuuritalolla tuolloin... tai... no, jossaki. En minä muista, ku en ollu paikalla ja siitä on jo aikaa.
Jottai rapsaa varmaan joskus tulee (ehkä joskus), mutta kuvia on turha odottaa, pokkari kun sanoi männäviikolla työsopimuksen yksipuolisesti irti tulivuoren rinteillä kilimutessa. En tiiä eikö sille ohut ilma sopinu vai rikkipitoisesta hiekkapölystäkö se suivaantui niin kovin. Onneksi oli järkkäri mukana niin sai loppureissunki pikselöityä, ei oo ihan pelkän muistin varassa.
Mutta Lacuna siis jää pelkäksi muistikuvaksi. Plus ne lämppärit, joista varsinkin ensimmäinen, tamperelainen Blackstar Halo kiinnostais, jos vaan jaksan sitä rientää katsomaan.
Suoraan sanoen: vaikka Lacunaa oonki ootellu keikalle, jotenki varmaan jetlaggi tai joku painaa vielä sen verran ettei vihtis millää lähtiä kahtoon. Mieluummin jottai akkain hiihtoja vahtais. Vaa mentävä kai se on ku on kaks lippuaki ostettuna...
--
No, muutaki tässä ois jo tulossa. Helsinki Metal Meeting on perjantaina ja lauantaina, siellähän ois Amoa ja Apocalypticaa, Winterbornia, Korpiklaania, Insomniumia ja vaikka mitä. Pittää sitäki vähä kahtua että mitä sen kanssa tekkee. Sinällään kiinnostavia bändejä, mutta ois pitkät illat ja menis myöhäseen... Toisaalta penniäkää ei oo siinä touhussa kiinni, että samahan tuo on mennä tai jättää menemättä ihan fiiliksen mukkaan...
Jotenki kesällä ihan eri meininki, vaikka tulis kusta ja paskaa taivaalta niin festareille tekkee silti mieli ja väsymys on tuntematon käsite. Tai jos ei ole, niin voi pötkähtää johonki nurmikolle vetään zetaa. Niinku kävi viime kesänä Ankassaki...
Tai sitte mun (henkinen) ikä vaan on ylittäny kriittisen massan eikä festarit ota etteen ens kesänäkkää... No, jos nyt käytäis tuo Lacuna alta pois vastausta odotellessa.
Joo, bändilistaa pitäs tuohon sivupalkkiin sen verran päivitellä, että siirtäisin vuoden 2009 arkiston puolelle ja alkasin täyttää vuotta 2010. No, ehkä joskus (näitä sanoja kuulee mun teksteissä aika usein, joten suhtautukaa niihin asiaan kuuluvalla varauksella...)
Sen verran muutaki vanhaa tuolla on, nimittäin tieto, että Lacunaan ois tälle illalle kaks lippua myynnissä; sehän ei oo enää aikoihin pitäny paikkaansa, sillä mun loma siirtyki viikkoa aikasemmalle (terveisiä etelästä, oli huippu reissu) ja itellä onki tänään siis suuntana Elmun päämaja Nosturi. No, yks lippu on vielä kaupan, nopeat elävät. Ehkä saan sen ovella myytyä, kun kerran näyttää olevan vielä lippuja jälellä, voi joku niitä ovellaki jonotella. Viimeksihän Lacuna myytiin loppuun. Taisi olla kulttuuritalolla tuolloin... tai... no, jossaki. En minä muista, ku en ollu paikalla ja siitä on jo aikaa.
Jottai rapsaa varmaan joskus tulee (ehkä joskus), mutta kuvia on turha odottaa, pokkari kun sanoi männäviikolla työsopimuksen yksipuolisesti irti tulivuoren rinteillä kilimutessa. En tiiä eikö sille ohut ilma sopinu vai rikkipitoisesta hiekkapölystäkö se suivaantui niin kovin. Onneksi oli järkkäri mukana niin sai loppureissunki pikselöityä, ei oo ihan pelkän muistin varassa.
Mutta Lacuna siis jää pelkäksi muistikuvaksi. Plus ne lämppärit, joista varsinkin ensimmäinen, tamperelainen Blackstar Halo kiinnostais, jos vaan jaksan sitä rientää katsomaan.
Suoraan sanoen: vaikka Lacunaa oonki ootellu keikalle, jotenki varmaan jetlaggi tai joku painaa vielä sen verran ettei vihtis millää lähtiä kahtoon. Mieluummin jottai akkain hiihtoja vahtais. Vaa mentävä kai se on ku on kaks lippuaki ostettuna...
--
No, muutaki tässä ois jo tulossa. Helsinki Metal Meeting on perjantaina ja lauantaina, siellähän ois Amoa ja Apocalypticaa, Winterbornia, Korpiklaania, Insomniumia ja vaikka mitä. Pittää sitäki vähä kahtua että mitä sen kanssa tekkee. Sinällään kiinnostavia bändejä, mutta ois pitkät illat ja menis myöhäseen... Toisaalta penniäkää ei oo siinä touhussa kiinni, että samahan tuo on mennä tai jättää menemättä ihan fiiliksen mukkaan...
Jotenki kesällä ihan eri meininki, vaikka tulis kusta ja paskaa taivaalta niin festareille tekkee silti mieli ja väsymys on tuntematon käsite. Tai jos ei ole, niin voi pötkähtää johonki nurmikolle vetään zetaa. Niinku kävi viime kesänä Ankassaki...
Tai sitte mun (henkinen) ikä vaan on ylittäny kriittisen massan eikä festarit ota etteen ens kesänäkkää... No, jos nyt käytäis tuo Lacuna alta pois vastausta odotellessa.
torstai 4. helmikuuta 2010
uusia festareita
Uutisentynkääki.
Helsinkiin on tuloillaan jo toinenkin uus musiikkitapahtuma, nimittäin päivän mittainen festari Helsinki Live 2010 Käpylän urheilupuistoon. Promoottori K.Keskisen mukaan paikalle on tunnusteltu Guns n' Rosesia ja muitakin kansainvälisesti tunnettuja artisteja. No, näkkyypähän; joka tapauksessa tarjontaa taitaa ens kesänä olla taas tyrkyllä.
--
Vasta uutisoitiin, että Green Day on kesällä tulossa Helsinkiin. Yhtyeen on tarkoitus soittaa keikka uudella festaripaikalla Kyläsaaressa 8.6.
Jotenki olen vähän pettyny, kun puhuttiin kuitenkin jostakin suurnimestä. No ok, on kai Green Day semmonen, mutta ei se minua kovinkaan palijo kiinnosta.
Bändiin kyllä liittyy muistoja. Sen -94 julkaistu levy Dookie kun soi eräänki kerran eräässä valkoisessa Mantassa, jonka penkeillä tuli aikaa vietettyä. Ja se Dookie soi nimenomaan c-kasetilta. Oi aikoja.
Eritoten muistan erään reissun, kun kaverin Manta oli porauksen jäljiltä sisäänajossa. Kaikenlainen rällääminen oli tietysti kielletty, niin lähettiin sitte hakemaan kilometrejä johonki kotipitäjä takaliston metsäteille. Siellä sitä ajettiin pitkä ja valoisa yö tietämättä missä ollaan tai että mihin ollaan menossa.
Basket case raikasi.
Helsinkiin on tuloillaan jo toinenkin uus musiikkitapahtuma, nimittäin päivän mittainen festari Helsinki Live 2010 Käpylän urheilupuistoon. Promoottori K.Keskisen mukaan paikalle on tunnusteltu Guns n' Rosesia ja muitakin kansainvälisesti tunnettuja artisteja. No, näkkyypähän; joka tapauksessa tarjontaa taitaa ens kesänä olla taas tyrkyllä.
--
Vasta uutisoitiin, että Green Day on kesällä tulossa Helsinkiin. Yhtyeen on tarkoitus soittaa keikka uudella festaripaikalla Kyläsaaressa 8.6.
Jotenki olen vähän pettyny, kun puhuttiin kuitenkin jostakin suurnimestä. No ok, on kai Green Day semmonen, mutta ei se minua kovinkaan palijo kiinnosta.
Bändiin kyllä liittyy muistoja. Sen -94 julkaistu levy Dookie kun soi eräänki kerran eräässä valkoisessa Mantassa, jonka penkeillä tuli aikaa vietettyä. Ja se Dookie soi nimenomaan c-kasetilta. Oi aikoja.
Eritoten muistan erään reissun, kun kaverin Manta oli porauksen jäljiltä sisäänajossa. Kaikenlainen rällääminen oli tietysti kielletty, niin lähettiin sitte hakemaan kilometrejä johonki kotipitäjä takaliston metsäteille. Siellä sitä ajettiin pitkä ja valoisa yö tietämättä missä ollaan tai että mihin ollaan menossa.
Basket case raikasi.
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
u.d.o. @ tavastia
Keikkavuosi alkoi siis männäviikolla, ja alkoikin muuten aika tujakasti. Tavastialle saapui Saksalaisen perushevin taitaja U.D.O. Ite en oo mikään suuri Acceptin tai U.D.O.n tuntija, mutta ku kaveri halus lähtiä kahtoon niin arvelin että lähempä mukaan. Ja nyt voin jo tässä vaiheessa postausta paljastaa, että kyllä muuten kannatti.
Keikkahan paukahti liikkeelle sen kummemmin konstailematta.
Itse Udo on pieni patukka, josta lähtee ääntä kuin raastinraudasta. Osa keikan nautinnosta meni kyllä miettiessä, että miten paljo se näyttää ja jopa kuulostaa Nappi-Kimmolta...
Hyvin vedetty perushevi raikasi läpi keikan, mutta monenlaista kommervenkkiäkin arviolta ehkä reilun puolitäyden Tavastian yleisölle keksittiin. Rumpusoolo oli melko pitkä, eikä lopulta Acceptin entinen rumpali, selkävaivojen vuoksi U.D.O.-kokoonpanoon kitaristiksi vaihtanut Stefan Kaufmankaan malttanut kokonaan pysyä kapuloiden äärestä pois.
Toinen kitaristi veti myös melkomoisen soolon. Yllättävän siitä teki se, että mies jätti lavan kokonaan tyhjäksi ja soolotteli aikansa jossakin Tavastian käytävillä, kunnes ilmestyi yleisön sekaan vetämään sooloaan! Teki kyllä vaikutuksen; ei monenkaan bändin kitaristi varmaan viittis semmosta tehä.
Mainitaan nyt vielä, että basisti Fitty Wienhold näyttää ihan Triple H:lta...
Keikka oli (näin minua opastanut asiantuntija kertoi) pitkälti kaksiosainen, eli koostui pyöreästi puoliksi ja puoliksi U.D.O.n ja Acceptin biiseistä. Tulihan sieltä tietysti kaikki Balls to the wallit, Animal Houset, Man and the machinet sekä toki Metal heart Für Elise-teemaisella yleisön hoilatuksella varustettuna. Kaikkiaan siis hyvin taattua perusheviä tiistai-illan ratoksi runsain mitoin.
Keikka kesti kaksinen encoreineen kaikkiaan vartin päälle kaks tuntia, joten rahoille tuli kyllä täysillä vastinetta. En äkkiä muista, että oisin nuin pitkää hevikeikkaa kuunaan nähhy. Ja ku miettii, että miten paljo vähemmälläki herrat ois tilin tehhy niin pakko sanoa, että jos tuo ei ole omistautumista asialle niin mikä on?
Keikka ylitti odotukset monin verroin. Kaikkiaan voikin sanoa, että vuoden ensimmäinen keikka asetti riman todella korkealle!
Keikkahan paukahti liikkeelle sen kummemmin konstailematta.
Itse Udo on pieni patukka, josta lähtee ääntä kuin raastinraudasta. Osa keikan nautinnosta meni kyllä miettiessä, että miten paljo se näyttää ja jopa kuulostaa Nappi-Kimmolta...
Hyvin vedetty perushevi raikasi läpi keikan, mutta monenlaista kommervenkkiäkin arviolta ehkä reilun puolitäyden Tavastian yleisölle keksittiin. Rumpusoolo oli melko pitkä, eikä lopulta Acceptin entinen rumpali, selkävaivojen vuoksi U.D.O.-kokoonpanoon kitaristiksi vaihtanut Stefan Kaufmankaan malttanut kokonaan pysyä kapuloiden äärestä pois.
Toinen kitaristi veti myös melkomoisen soolon. Yllättävän siitä teki se, että mies jätti lavan kokonaan tyhjäksi ja soolotteli aikansa jossakin Tavastian käytävillä, kunnes ilmestyi yleisön sekaan vetämään sooloaan! Teki kyllä vaikutuksen; ei monenkaan bändin kitaristi varmaan viittis semmosta tehä.
Mainitaan nyt vielä, että basisti Fitty Wienhold näyttää ihan Triple H:lta...
Keikka oli (näin minua opastanut asiantuntija kertoi) pitkälti kaksiosainen, eli koostui pyöreästi puoliksi ja puoliksi U.D.O.n ja Acceptin biiseistä. Tulihan sieltä tietysti kaikki Balls to the wallit, Animal Houset, Man and the machinet sekä toki Metal heart Für Elise-teemaisella yleisön hoilatuksella varustettuna. Kaikkiaan siis hyvin taattua perusheviä tiistai-illan ratoksi runsain mitoin.
Keikka kesti kaksinen encoreineen kaikkiaan vartin päälle kaks tuntia, joten rahoille tuli kyllä täysillä vastinetta. En äkkiä muista, että oisin nuin pitkää hevikeikkaa kuunaan nähhy. Ja ku miettii, että miten paljo vähemmälläki herrat ois tilin tehhy niin pakko sanoa, että jos tuo ei ole omistautumista asialle niin mikä on?
Keikka ylitti odotukset monin verroin. Kaikkiaan voikin sanoa, että vuoden ensimmäinen keikka asetti riman todella korkealle!
tiistai 26. tammikuuta 2010
keikkakauden avaus
Tämän vuoden kaikatki alkaa jo painella päälle. Eilen iskettiin tajuntaan, että papparockin lähettiläs U.D.O. saapuu Tavastialle jo tänään, joten keikallehan se on mentävä ku kerran lippuki on. Ja saateri minä oon kaljanjuontikiellossa epäselvissä olosuhteissa luvatun uudenvuodenlupauksen takia... No, kai mä jonku lärvilaudan vetäsen sitte siellä, ku ei kerran kaljaa saa vielä muutamaan päivään...
No ei. Vakavasti: tuo bändi ei mulle sinällään oo ns. mikkää nostalgia-juttu, mutta kyllähän se laadultaan semmosta taattua perusmetallia on. Ja pappaosaston keikkoihin ei tarvi koskaan pettyä, nehän vetää kyllä taidolla. Joten eiköhän tämä keikkavuosi saaha korkattua ihan mukavissa merkeissä.
--
Viime vuonna keikkoja tuli nähtyä... hertsmyygeli laskinko oikein 72 keikkaa? Tulipa henkilökohtanen ennätys eikä oo pelekua että moista rikkoisin.... Kaiken lisäksi nuista keikoista lähes kaikki on katottu alusta loppuun, että jo on aikaa palanu! No, ois sen huonomminki voinu käyttää, tiiä mitä pahantekua sitä ois keksiny...
Tässä kuitenki tää lista. Ja kohti uutta listaa!
Moonsorrow (Nosturi)
Dark The Suns
Herem (Dantes Highlight)
Dragonforce, uk
Turisas (Tavastia)
Matti ja Teppo (Freda 51)
Tankard, ger
Korpiklaani
Entwine (Tavastia)
Sapattivuosi (Tavastia)
Before the Dawn
Black Sun Aeon
Crib 45 (Virgin Oil Co.)
Tracedawn (Semifinal)
Sonic Roots (Louhela Jam)
Heaven and Hell
Los Bastardos Finlandeses (Helsingin jäähalli)
Finntroll
Draugnim (Virgin Oil Co.)
Profane Omen
Amorphis
Don Johnson Big Band
Von Herzen Brothers (Kivenlahti Rock)
Sturm und Drang
Popeda
Klamydia
Dingo
Stratovarius (Myötätuulirock)
AC/DC
The Answer (Olympiastadion)
High Volts (Dante's Highlight)
Amorphis
Scooter, ger (Kalajoen juhannus)
Sabaton, swe
Jon Oliva's Pain, usa
The Faceless, usa
Evile, uk
Amorphis
Firewind, gre
Suicidal tendencies, usa (Tuska)
Dead by April, swe
Deathstars , swe
Children of Bodom
Disturbed, usa
Slipknot, usa (Ruisrock)
Eluveitie, sui
Kivimetsän Druidi (Tavastia)
Ensiferum
Hardcore Superstar, swe
Turbonegro, nor
Dragonforce, uk
Cavalera Conspiracy, bra/fra/usa
Turisas
Eppu Normaali
Amon Amarth, swe
Volbeat, den
Testament, usa
Sonata Arctica (Ankkarock)
Madonna (Jätkäsaari)
Haloo Helsinki! (Night Club 46)
Viikate
Monsteriser (Virgin Oil Co.)
Kake Randelin (Night Club 46)
Osmo's Cosmos (Kalastajatorppa)
The Prodigy, uk
Enter Shikari (Helsingin jäähalli)
Pantokraator
Pimpfish (Rock Cafe, Tallinna)
Swallow the Sun
Insomnium (Tavastia)
Raskasta Joulua (Puustelli)
Amorphis (Tavastia)
No ei. Vakavasti: tuo bändi ei mulle sinällään oo ns. mikkää nostalgia-juttu, mutta kyllähän se laadultaan semmosta taattua perusmetallia on. Ja pappaosaston keikkoihin ei tarvi koskaan pettyä, nehän vetää kyllä taidolla. Joten eiköhän tämä keikkavuosi saaha korkattua ihan mukavissa merkeissä.
--
Viime vuonna keikkoja tuli nähtyä... hertsmyygeli laskinko oikein 72 keikkaa? Tulipa henkilökohtanen ennätys eikä oo pelekua että moista rikkoisin.... Kaiken lisäksi nuista keikoista lähes kaikki on katottu alusta loppuun, että jo on aikaa palanu! No, ois sen huonomminki voinu käyttää, tiiä mitä pahantekua sitä ois keksiny...
Tässä kuitenki tää lista. Ja kohti uutta listaa!
Moonsorrow (Nosturi)
Dark The Suns
Herem (Dantes Highlight)
Dragonforce, uk
Turisas (Tavastia)
Matti ja Teppo (Freda 51)
Tankard, ger
Korpiklaani
Entwine (Tavastia)
Sapattivuosi (Tavastia)
Before the Dawn
Black Sun Aeon
Crib 45 (Virgin Oil Co.)
Tracedawn (Semifinal)
Sonic Roots (Louhela Jam)
Heaven and Hell
Los Bastardos Finlandeses (Helsingin jäähalli)
Finntroll
Draugnim (Virgin Oil Co.)
Profane Omen
Amorphis
Don Johnson Big Band
Von Herzen Brothers (Kivenlahti Rock)
Sturm und Drang
Popeda
Klamydia
Dingo
Stratovarius (Myötätuulirock)
AC/DC
The Answer (Olympiastadion)
High Volts (Dante's Highlight)
Amorphis
Scooter, ger (Kalajoen juhannus)
Sabaton, swe
Jon Oliva's Pain, usa
The Faceless, usa
Evile, uk
Amorphis
Firewind, gre
Suicidal tendencies, usa (Tuska)
Dead by April, swe
Deathstars , swe
Children of Bodom
Disturbed, usa
Slipknot, usa (Ruisrock)
Eluveitie, sui
Kivimetsän Druidi (Tavastia)
Ensiferum
Hardcore Superstar, swe
Turbonegro, nor
Dragonforce, uk
Cavalera Conspiracy, bra/fra/usa
Turisas
Eppu Normaali
Amon Amarth, swe
Volbeat, den
Testament, usa
Sonata Arctica (Ankkarock)
Madonna (Jätkäsaari)
Haloo Helsinki! (Night Club 46)
Viikate
Monsteriser (Virgin Oil Co.)
Kake Randelin (Night Club 46)
Osmo's Cosmos (Kalastajatorppa)
The Prodigy, uk
Enter Shikari (Helsingin jäähalli)
Pantokraator
Pimpfish (Rock Cafe, Tallinna)
Swallow the Sun
Insomnium (Tavastia)
Raskasta Joulua (Puustelli)
Amorphis (Tavastia)
tiistai 19. tammikuuta 2010
huhupuhetta
Tampereen alaosasto tiesi kertoa, että siellä suunnalla on kuulema pitempään jo vellonu huhu, että AC/DC ois tulossa Suomeen, ja nimenomaan Ratinaan ens kesänä. Pohjia huhulle kuulema on saatu siitä, että Tampereen keikka ois jo ennen vuodenvaihdetta kävässy eräillä bändin asioista hyvin tietävillä nettisivuilla.
No, Live Nation ei rupia sanomaan juuta eikä jaata, mutta nyt Juvonen kommentoi Iltalehdelle, että "julkaistaan huomenna jotakin".
Eli jos AC/DC kiinnostaa, niin varatkaa Tampereen Omppuhotellista huonetta kesäkuun ekalle päivälle...
--
No, huhut on huhuja.
Faktaa on se, että tänä vuonna on tulossa erittäin kovia metallilevyjä kauppoihin (tokihan tuette kotimaista metalliteollisuutta ostamalla levyn; Spotifystä kun tulee bändille lähinnä kahvirahoja jos niitäkään...).
Yksi kovimmista odotuksenaiheista on aprillipäivänä ilmestyvä Kiuaksen uusin. Se on jo nauhoitettu ja tieten miksattukin. Justiin tuossa autossa edellistä levyä The new dark agea kuuntelin, ja onhan se perkele semmosta matskua, että oksat pois. Ja vähä latvaaki voi samalla rapsasta.
Ehkä kovin levy on kuitenkin luvassa Hämeestä, sillä Turisas julkaisee myös uuden levyn vielä tämän vuoden aikana. Ja jos kerran huhuista puhutaan, niin sanotaan, että HP:n toimituksen viime vuoden debyytiksi valitsema Black Sun Aeonkin taitaa olla pajalla, tosin tästä en mee päätäni pantiksi lyömään.
--
Turisaksesta puheen ollen mainitaan vielä sen verran, että nehän on saanu jos jonkinmoista pystiä tässä hiljattain. Bändin laulaja, sotaherra Nygård sai loppuvuodesta Hämeen liitolta kulttuuripalkinnon, ja tässä yhteydessä nostan hattua hyvästä valinnasta maakuntaliiton suuntaan.
Ehkä suurempi kunnia Turisakselle on kuitenki molemmin puolin rapakkoa julkaistavan, arvostetun metallilehti Terrorizerin valinta peräti vuosikymmenen parhaiden metallibändien joukkoon. Bändin debyyttilevy Battle Metal ylsi samalla albumien top 100-listalle. Ja se on jo sentään jotakin.
--
Okei, vielä yksi huhu: Danzig tulee Saunaan.
No, Live Nation ei rupia sanomaan juuta eikä jaata, mutta nyt Juvonen kommentoi Iltalehdelle, että "julkaistaan huomenna jotakin".
Eli jos AC/DC kiinnostaa, niin varatkaa Tampereen Omppuhotellista huonetta kesäkuun ekalle päivälle...
--
No, huhut on huhuja.
Faktaa on se, että tänä vuonna on tulossa erittäin kovia metallilevyjä kauppoihin (tokihan tuette kotimaista metalliteollisuutta ostamalla levyn; Spotifystä kun tulee bändille lähinnä kahvirahoja jos niitäkään...).
Yksi kovimmista odotuksenaiheista on aprillipäivänä ilmestyvä Kiuaksen uusin. Se on jo nauhoitettu ja tieten miksattukin. Justiin tuossa autossa edellistä levyä The new dark agea kuuntelin, ja onhan se perkele semmosta matskua, että oksat pois. Ja vähä latvaaki voi samalla rapsasta.
Ehkä kovin levy on kuitenkin luvassa Hämeestä, sillä Turisas julkaisee myös uuden levyn vielä tämän vuoden aikana. Ja jos kerran huhuista puhutaan, niin sanotaan, että HP:n toimituksen viime vuoden debyytiksi valitsema Black Sun Aeonkin taitaa olla pajalla, tosin tästä en mee päätäni pantiksi lyömään.
--
Turisaksesta puheen ollen mainitaan vielä sen verran, että nehän on saanu jos jonkinmoista pystiä tässä hiljattain. Bändin laulaja, sotaherra Nygård sai loppuvuodesta Hämeen liitolta kulttuuripalkinnon, ja tässä yhteydessä nostan hattua hyvästä valinnasta maakuntaliiton suuntaan.
Ehkä suurempi kunnia Turisakselle on kuitenki molemmin puolin rapakkoa julkaistavan, arvostetun metallilehti Terrorizerin valinta peräti vuosikymmenen parhaiden metallibändien joukkoon. Bändin debyyttilevy Battle Metal ylsi samalla albumien top 100-listalle. Ja se on jo sentään jotakin.
--
Okei, vielä yksi huhu: Danzig tulee Saunaan.
torstai 7. tammikuuta 2010
vuoden parhaat
No niin, on tullut aika valita vuoden 2009 parhaat. Kategoriat ei oo ehkä ihan samat kuin viime vuonna, mutta... No mitä väliä sillä on, hä? Mennään asiaan.
--
Vuoden junnuketju: Tracedawn. Näin keikan Semifinaalissa tuossa keväästä, ja kyllähän pojat takoi hevirokkiaan menemään tylysti. Näistäpä kuullaan vielä, jos vain pumppu pysyy koossa.
Vuoden yllättäjä: Eluveitie. Tavastian keikka loppukesästä paukutti lähes tyhjältä pöydältä jalat alta. Sveitsiläispoppoon melodisen deathfolk -hevin keikka soljui sujuvasti, temmon vaihdellessa täydestä örinäryminästä akustisesti säestettyyn hempeään, gallinkieliseen naislauluun ja takaisin.
Vuoden lämppäri: Turisas @ Tavastia. Dragonforcen lämppärinä paikat hikeen lämmittänyt Turisas keikkaili Suomessa säästeliäästi loppukesän pikavarauksella tehdyistä lisäkeikoista huolimatta. Onnistuin bändin kuitenkin näkemään kaksi kertaa, ja niistä Dragonforcen kanssa tehdyn kiertueen päätöskeikka Tavastialla oli suorastaan huima veto. Eipä Dragonforcen huumorihevi tuntunu sen jälkeen juuri missään, vaikka monin tavoin hauska keikka olikin (DF veti sitten paremman keikan paremmassa välissä Ankassa, silloin nautin keikan alusta loppuun hyvällä ruokahalulla).
Vuoden debyytti: Black Sun Aeon, Darkness walks besides me. Tuomas Saukkosen sooloprojektina syntynyt levy on kovin raskas, mutta silti herkällä tavalla kaunis. Läpeensä onnistunut levy on upeaa metallimusiikkia aivan hienoimmillaan.
Vuoden albumi: Amorphis, Skyforger. Taivaantakoja kuitenkin tuli ja teki sen mitä sen pitikin. Eclipsen jälkeinen Silent Waters oli hieman pliisu, mutta Skyforger tuli (muutaman kuuntelukerran jälkeen) ja täytti pään voimakkaalla soinnillaan. Taas levyn täydeltä polveilevaa tunnelmaheviä. Paras kappale, levyn raskain veto Majestic Beast oli myös kesän livekeikkojen aloituksena loistava.
Vuoden paras keikka. Arvostetuin kategoria viimeiseksi, ja top 5 käännetyssä järjestyksessä.
5) Turisas @ Tavastia. Vuoden lämppäri, jonka battlemetalli ei oikein voi jättää ketään kylmäksi.
4) Amorphis @ Tavastia. Amorphiksen tämän vuoden keikoista ainut klubipläjäys, hyvin koottu setti ja taattu toiminta. Muutapa ei tarvitakaan, kun poppi on kohillaan.
3) Eluveitie @ Tavastia. Vuoden yllättäjä, jota lähdin katsomaan mielenkiinnosta ja pidin niin paljon, että pää kastui hiestä rokkaillessa.
2) AC/DC @ Olympiastadion. Rokki-ikoneiden stadikan veto (ainut stadikan keikka tänä kesänä muuten) sisälsi oikeastaan kaiken, mitä rokkari voi toivoa. Lavasteet oli isot, porukka mukana, vola niin isolla että lahkeet lepatti ja vielä päälle päätteeksi komea ilotulitus. Ja setti koottu pelkästään superhiteistä, ja niitähän riittää. Pakko nostaa korkealle, vaikka en aivan superfani olekaan. Taattu tykitys, jonka olisi pitänyt voittaa koko paska...
1) Slipknot @ Ruisrock ...mutta kun maskirokkarit tuli rapakon takaa ja pilas kaiken. Kerta kaikkiaan niin aivoton meno Turun heinäkuisessa yössä, että maa sananmukaisesti järkkyi.
--
--
Vuoden junnuketju: Tracedawn. Näin keikan Semifinaalissa tuossa keväästä, ja kyllähän pojat takoi hevirokkiaan menemään tylysti. Näistäpä kuullaan vielä, jos vain pumppu pysyy koossa.
Vuoden yllättäjä: Eluveitie. Tavastian keikka loppukesästä paukutti lähes tyhjältä pöydältä jalat alta. Sveitsiläispoppoon melodisen deathfolk -hevin keikka soljui sujuvasti, temmon vaihdellessa täydestä örinäryminästä akustisesti säestettyyn hempeään, gallinkieliseen naislauluun ja takaisin.(kunniamaininta: Don Johnson Big Band: usein vuoden yllättäjä -palkinto meneekin jollekin muulle kuin hevibändille, ja tänäkin vuonna olisi voinut käydä niin; vetihän pitkältä keikkatauolta palannut Don Johnson sen verta energisesti Kivenlahti Rockissa).
Vuoden löytö: Divercia. Yhtyeen levy Cycle of zero on helevetinperkeleen sanoin ilmaistuna "helevetin kovvaa matskua." Taas sellaista polveilevaa, rankkaa metallia, jonka laulu kulkee akselilla örinästä rääkymiseen. Ikävä se on tehty (muistaakseni) vuonna 2002, eikä bändistä juuri ole kuulunut sen jälkeen. Bändin virallisilla nettisivuilla kyllä vielä ilmoitetaan, että uudet sivut tulossa, mutta toisaalta Myspacessa on käyty kirjautumassa kaksi vuotta sitten... No, jospa vielä joskus?
Vuoden floppi: Sonata Arctica. Uusi levy, The Days of Grays oli kaikkine taiteiluineen kohtalainen yritelmä, mutta tylsä pieniä välähdyksiä lukuunottamatta. Samaten keikka Ankkarockissa oli todella takkuinen ja setti koottu jotenkin alkuosaltaan laimeaksi. No, ehkä vika kuitenkaan ei ole bändissä...
Vuoden löytö: Divercia. Yhtyeen levy Cycle of zero on helevetinperkeleen sanoin ilmaistuna "helevetin kovvaa matskua." Taas sellaista polveilevaa, rankkaa metallia, jonka laulu kulkee akselilla örinästä rääkymiseen. Ikävä se on tehty (muistaakseni) vuonna 2002, eikä bändistä juuri ole kuulunut sen jälkeen. Bändin virallisilla nettisivuilla kyllä vielä ilmoitetaan, että uudet sivut tulossa, mutta toisaalta Myspacessa on käyty kirjautumassa kaksi vuotta sitten... No, jospa vielä joskus?
Vuoden floppi: Sonata Arctica. Uusi levy, The Days of Grays oli kaikkine taiteiluineen kohtalainen yritelmä, mutta tylsä pieniä välähdyksiä lukuunottamatta. Samaten keikka Ankkarockissa oli todella takkuinen ja setti koottu jotenkin alkuosaltaan laimeaksi. No, ehkä vika kuitenkaan ei ole bändissä...
Vuoden lämppäri: Turisas @ Tavastia. Dragonforcen lämppärinä paikat hikeen lämmittänyt Turisas keikkaili Suomessa säästeliäästi loppukesän pikavarauksella tehdyistä lisäkeikoista huolimatta. Onnistuin bändin kuitenkin näkemään kaksi kertaa, ja niistä Dragonforcen kanssa tehdyn kiertueen päätöskeikka Tavastialla oli suorastaan huima veto. Eipä Dragonforcen huumorihevi tuntunu sen jälkeen juuri missään, vaikka monin tavoin hauska keikka olikin (DF veti sitten paremman keikan paremmassa välissä Ankassa, silloin nautin keikan alusta loppuun hyvällä ruokahalulla). Vuoden debyytti: Black Sun Aeon, Darkness walks besides me. Tuomas Saukkosen sooloprojektina syntynyt levy on kovin raskas, mutta silti herkällä tavalla kaunis. Läpeensä onnistunut levy on upeaa metallimusiikkia aivan hienoimmillaan.
Vuoden albumi: Amorphis, Skyforger. Taivaantakoja kuitenkin tuli ja teki sen mitä sen pitikin. Eclipsen jälkeinen Silent Waters oli hieman pliisu, mutta Skyforger tuli (muutaman kuuntelukerran jälkeen) ja täytti pään voimakkaalla soinnillaan. Taas levyn täydeltä polveilevaa tunnelmaheviä. Paras kappale, levyn raskain veto Majestic Beast oli myös kesän livekeikkojen aloituksena loistava.
Vuoden paras keikka. Arvostetuin kategoria viimeiseksi, ja top 5 käännetyssä järjestyksessä.
5) Turisas @ Tavastia. Vuoden lämppäri, jonka battlemetalli ei oikein voi jättää ketään kylmäksi.
4) Amorphis @ Tavastia. Amorphiksen tämän vuoden keikoista ainut klubipläjäys, hyvin koottu setti ja taattu toiminta. Muutapa ei tarvitakaan, kun poppi on kohillaan.
3) Eluveitie @ Tavastia. Vuoden yllättäjä, jota lähdin katsomaan mielenkiinnosta ja pidin niin paljon, että pää kastui hiestä rokkaillessa.
2) AC/DC @ Olympiastadion. Rokki-ikoneiden stadikan veto (ainut stadikan keikka tänä kesänä muuten) sisälsi oikeastaan kaiken, mitä rokkari voi toivoa. Lavasteet oli isot, porukka mukana, vola niin isolla että lahkeet lepatti ja vielä päälle päätteeksi komea ilotulitus. Ja setti koottu pelkästään superhiteistä, ja niitähän riittää. Pakko nostaa korkealle, vaikka en aivan superfani olekaan. Taattu tykitys, jonka olisi pitänyt voittaa koko paska...
1) Slipknot @ Ruisrock ...mutta kun maskirokkarit tuli rapakon takaa ja pilas kaiken. Kerta kaikkiaan niin aivoton meno Turun heinäkuisessa yössä, että maa sananmukaisesti järkkyi.
--Siinäpä ne. Päätöksistä voi vapaasti valittaa. Mihinkään se ei tosin vaikuta.
Ja uusin kujein uuteen vuoteen.
Ja uusin kujein uuteen vuoteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
