Nosturiin tieni siis vei maanantaina. Ensimmäinen lämppäri jäi näkemättä; kun ei vihtiny niin ei vihtiny. Usalaiseen Domminiin sen sijaan ehdin, ja myönnettävä on, että sekin vakuutti live-performanssillaan. Ei se "nauhalta" kuulosta kovin erikoiselta, mutta livenä toimii mukavasti raskastekoisella rockillaan. Erikoisuutena mainittakoon, että esittivät omanlaisena versionaan I just died in your arms tonight -kappaleen, ja näköjään seki raskaammaksi kääntyy ku kääntää vain.
No, pikainen vaihto ja Lacuna nousikin lavalle aikanaan. Itseasiassa intro alkoi pyöriä minun kellon mukaan jo 21.14, eli minuutin etuajassa... Lacuna sitten tarjosikin sen mitä oikeastaan olin hakemassaki. Meno oli rankkaa italoheviä ja Cristina aloitti todella hyvin I wont tell you -videoltakin tutussa takissaan.
Selvää tosin oli heti, että ihan kaikki äänet ei lähteny lavalla heiluvista esiintyjistä. Sen tietää, jos ei muusta niin siitä, että basisti puuttui lavalta kokonaan olkapäävamman takia...
Ja mainittakoon vielä, että myös mieslaulaja Andrealla oli olkapää sönderinä Oslon keikalla sattuneen tapaturman takia. Käsi oli laitettu kätevästi kantositeeseen Lacuna Coil -kaulaliinalla, eikä se juuri näyttänyt esiintymistä haittaavan. Kunnioitan päätöstä hoitaa keikka kunniallisesti, vaikka rivissä olikin täysipainoisesti vain 4/6 bändiä...
Keikka jakautui periaatteessa kolmeen osaan, ensimmäisellä erätauolla oli pieni tauko ja toisella mainostettiin taustan videoseinällä bändin uutta levyä.
Kappaleina tuli kaikki tunnetut Lacuna Coil -biisit, kuten upea Fragments of faith, Closer, hyvin livenä vedetty ja vaikuttavat lauluosuudet omaava Fragile, italiaksi laulettu Senzafine sekä erittäin kauniisti esitetty, Cristinan iltapuvussa yksin laulama Wide Awake.
Tunnin ja 20 minuuttia myöhemmin keikka päättyi Our truth -kappaleeseen, eikä varsinaisia encoreita tarjottu (tietysti on katsantokanta, että pitääkö viimeistä osuutta encorena vai ei...) Enpä ois kyllä mitään erikseen kaivannukkaa; toisaalta keikkaa sinällään ois voinu seurailla pidempääkin.
Andrean laulu ei livenä suju paikoin ihan niin hyvin kuin levyllä, mutta sanottava on, että yllättävänkin hyvin laulu sujuu yhteen Cristinan kanssa yhteistuumin vetäessä. Yleisökin saatiin hyppimään mukaan loistavasti ja perinteisesti "karaokena" vedettävään Depeche Mode -lainaan Enjoy the Silence -biisiin Helsinki kuulema osallistui äänekkäämmin kuin mikään muu yleisö (niin varmaan sanotaan joka keikalla...).
Ei valitettavaa. Kaikkiaan loistava ilta ja loistava bändi. Aivan ehdoton keikkailtava jatkossakin, mikäli pian uudelleen Helsinkiin palaavat, kuten Cristina lupasi. Helevetinperkele suosittelee erittäin lämpimästi.
Niin, ja kuvia tosiaan että saa ku kamera meni tulivuorella pashaksi. Oma mokanna ku ette ite lähteny kahtoon keikkaa vaikka ois ollu lippuki tarjolla...
--
Keikkaputki jatkuiski sitte FME -metallimessujen muodossa. Vähän tosiaan semmosta väsymyksenpoikasta on, ei varsinaisesti huvittas lähtiä kuupoileen mihinkään, mutta kyllä se melkein pakko on käyä Kaapelitehtaalla pyörähtämässä. Tänäänki siellä ois mm. erittäin paljon kiinnostava Hypocrisy ja huomennaki Apocalypticaa ja muuta pientä... däämneissön, mitähän sen kanssa tekis... No, katotaan illalla, mihin suuntaan nahkakompassi osottaa...
--
Mainitaan vielä, että Tuskaki julkas tänään esiintyjiään. Pikamulkauksella näyttäis, että viime vuoden "paska -festari" muuttuu taas täksi kesäksi Tuskaksi, sen verran kovahkolta tuo porukka näyttää viime vuoteen verrattuna.
Pääesiintyjinä on muuten juuri uuden (hyvän) albumin julkassu Megadeth ja hieman nuoremman polven metallijyrä Mastodon. Häätyy laittaa korvan taakse tämäkin; tänä vuonna festari tosin sijoittuu myöhäisen juhannuksen takia vasta heinäkuun alkuun. No, väliäkö hällä, tarkeneepahan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti