Pokla poissa on

Tavastian legendaarinen (nyt ikävä kyllä sanan varsinaisessa merkityksessä) ovimies Pokla on poistunut ajasta iäisyyteen eilisen Amon Amarth -keikan jälkeen.

Sen verran kerkesin Tavastialla kuljeskella, että Pokla on mullekin ihan tuttu naama. Joka kerta piti muutama sana vaihtaa ohikulkiissaan. Kerran se päästi mut sisälle ilman lippua, kun lipun sisältänyt puhelin teki tenän. Yritin jäädä näyttämään sille sitä tilausnumerot sisältävää tekstiviestiä, mutta ei se sitä huolinu.

Pokla vaan nauroi ja uskoi miehen puhetta. Miettikääpä oisko jonkun geneerisen yökerhon ulkoistettu kulipää päästänyt sisään näkemättä lippua...

Ensimmäinen keikkani tuossa paikassa oli Leveragen keikka, joten tässä Poklan muistolle. 

Sailing trough the storming waters
We're drifting on the open sea
No one can tell our destination
Or time left for you and me

Amaranthe

Amaranthe siis vuoden eka keikka. Semmosta E-type -metalliahan se on, meleko muottiin puristettua, joskin paikoin hyvinkin mukaansatempaavaa soitantaa.
Väittävät, että bändi on syntynyt "iteksiin", mutta jotenkin kyllä vähän haiskahtaa levy-yhtiön stailaus. Bändin kolme laulajaa kun on ihan kuin jokaiselle jotakin -tyyliä. On pitkätukkainen karjuja, joka rääkyy paidan ylin nappi auki, on N'sync-rokkaripoika, joka laulaa puhtaita ääniä ja on kisakireä kisis laulelemassa naisääntä.

No, stailattu tai ei, kolmen erityyppisen laulajan sekameteli toimii yllättävän hyvin. Biiseissä on paikoin jopa munnua niinkin paljon, että pikku pititkin meinasi lähtiä pyörimään.

Ja onhan tuo naislaulaja kyllä kerrassaan...jottai. Vähän paljonpuoleisesti oli vaatetta, mutta sehän kuoriutu niistä biisien edetessä ihan mukavasti. Ja tukkakin aukes lopulta Splinter in my soulin aikaan. Monenlaista tukanheiluttelua oon lavalla nähhy, mutta tää...

Ite keikkahan oli vähän lyhyt, mutta arvaahan sen, ku on vaan yks levy saatu työnnettyä maailmalle...Domin keikka muuten oliki Amaranthen suurin areena koko tourilla, joten vähähän se varmaan jännitti että miten menis. Tuntuivat kuitenkin tykkäävän "kreisistä meiningistä", mitä helsinkiläiset esittivät.

--

Domista on sanottava muutama sananen. Täähän on se sama paikka, jossa aikoinaan majaili Dante's Highlight. Mulla on jotenki vähä huonoja kokemuksia paikasta, oon ensinnäki kerran vetäny vessan portaissa aivan täydelliset kuperkeikat ja vieläpä melekeen selevästä päästä (ku ne on silleen kierot). Lisäksi siellä kerran oltiin Traakkipuun kanssa AC/DC -keikan jälkeen kattomassa cover-bändiä ja sillonki siellä oli joku tilanne... Tosin en kyllä muista yhtään enää että mikä, joten ehkä se ei ollu mittää vakavaa. Varmaan joku jottai vittuili... Ei ku niin, oisko se alakerran rokkikaraoketyyppi alkanu vinoileen ku ei alettu laulamaan, niin se oliki.

No kuitenki; Dom oli kaikkiaan positiivinen kokemus, sillä en oo paikassa käyny Domin aikaan laisinkaan. Enkä Dantenakaan herran aikoihin. Itse asiassa en ees tiiä millon se on vaihtunu.

Hyvää poppia soiskenteli bändiä ootellessa, tuli vähä Diabloo, Lacuna Coilii, joku Enjoy the Silencen versio (ei Lacuna Coilin vaan vielä hevimpi), Metallicaa... Ja sieltä rankemmasta päästä, mikä on tietty hyvä. Porukkaa oli ihan mainiosti. Tiskejä en testannu ku olin selevin päin (en oo tipattomalla varsinaisesti, vaikka en ookaa kuukauteen juonu pisaraakaan), mutta ainaki väkeä näytti ihan olevan tiskien takana.

Täytyy vähä silmäillä ohjelmistoa, sillä kyllä tuolla vois käyä vastaki (taas). Heti lauantaina siellä ois ollu Kiuasta ja Tracedawnia tarjolla, mutta eihän sitä nyt joka päivä...

comeback-vuosi

Terve. Pahoittelut hiljaisuudesta. Toissavuosi menikin vähän hiljaisemmin, ei paljon, mutta kuitenkin; viime vuonna palailtiinki sitte ihan kunnolla taas asiaan. Kuvia matkan varrelta.

Vuoden eka keikka oli Children of Bodom Helsingin jäähallissa. En ois tätä ees muistanu, ellen ois vahingossa löytäny kuvaa. Ei jotenki oikeen iskeny. 

Metallimessuillaki kävin talvisyännä. Siellä oli mukavia tuttavuuksia, muun muassa Battle Beast, joka veti kovan setin puhtaalta pöydältä. Acceptin poikien käsiäki pääsin paiskaamaan ja muutaman sanan vaihtamaan. Jos on Udo pikkunen kääpä, niin ei se mikää jätti oo Tornillokaan; tuossaki promo-kuvassa se seisoo ehkä 10 metriä muiden etupuolella :)

Saunassa tuli käytyä yhen päivän verran heti kesän aluksi. Huippu keli, hyvä seura ja hyvä fiilis takas onnistuneet menot, ja pääesiintyjänä ollu Judas oli sitte niin vitun kova. Halford vaan on niin äijä, ja kitaristiksi saatu, Downingin korvannu junnu-Faulkner veti ku aikapojat, ei häirinny sekkää. Joitaki muitaki bändejä siellä kai oli. Tarottii, Mokomaa... en minä muista. Accept oli, mutta ei sitä kuunneltu muutaku ettäältä.

 

Seuraava festari oliki Helsinkiin muuttanu Sonisphere. Piti lähtiä, ku joku kesä sitte näin Slipknotin Ruississa ja se oli niin kovvaa matskua, että piti nähä se uuestaan. Pakkohan se oli muitaki kahtoa. Kuten Hammerfallia. Ei mee levyltä, mutta livenä ihan hyvä perussetti.

Sonata Arctica on vähä semmonen pakkotarkistettava, ku oon ollu yhtä aikaa koulussa perämeren pohjukassa vähintään kolmen pelimannin/muun miehistöön kuuluvan henkilön kanssa, vähän mukana olevasta miehityksestä riippuen. Oon bändiä joskus ihan oikiasti kuunnelluki jonku verran, mutta enää se ei ihan joka tilanteeseen maistu. Livenä ihan hassua. Vähänhän ne Suomessa muutenki keikkailee.

Tuo Sonispheren alue ei ollu kyllä mikään onnistunu. Kauhia hellepäivä oli ja paikkana valtava hiekkanen kenttä, jossa ei ollu puun puuta ei mittää. No, onneksi telttaan pääsi ees suojaan välillä, kahtoon vaikka Battle Beastia. Laulaja kuulostaa häiritsevän paljon Jarkko Aholalta ollakseen nainen...

Slipknot oli se päähommeli tietty. Meno oli vähintään vastaava mitä Ruississa. Mahtava keikka, kannatti tulla, vaikka muuten anti oliki vähä aneeminen.

Muitaki tuli tuolla kateltua, olihan paikalla In Flames, Mastodon ja jottai muitaki vielä lie.  

Seuraava kohde oliki Tuska. Se oli siirtyny Kaisaniemestä Suvilahteen kaasukellojen juurelle. Mainiot, industriaalit mestat ja homma kaikkiaan kohillaan.

Laulaja vetää kohtuu matalalta... Moni örinälaulajamieskin ois kateellinen.

Epicassa on sitte lauluki vähä nätimpää.

Tämä kuva kelpais vaikka levyn sisäsivulle. Vaikka ite sanonki, ja minähän sanon.

Tarotin Zacharylla hieno paita. Henkevä lause oikiastaan kuvaa lavameininkiäki. Semmosta hassunhauskaa. Ei oikein meikä jaksa.

 

Katatonia oliki sitte eri mukava nähä livenä. Oon sitä joskus kuunnellu paljonki, mutta viime aikoina se on jääny, johtuen lähinnä niinkin nolosta syystä, kuin autosoittimesta, joka ei toista kaikkia formaatteja.. Keikka oli hyvä, ja olin sen päätteeksi vain 0,0001 sadasosasekunnin päässä saada Per Erikssonin plekun. En saanu, prkl.

 

Blind Guardian.

Norjassa oli just viikonlopun alla (taisi olla perjantai) muuan herra tehhy tekosiaan ja saanu aikaseksi meleko kasan ruumiita. Siksipä olikin kerrassaan säväyttävä kokemus nähdä norjalaisia bändejä lavalla. Kuten Enslaved, joka veti keikan surunauhoissa.

Niinhän se on, että show must go on. Yleisö kunnioitti bändiä hienosti.

Meshuggah räjäytti pankin sunnuntain ekana.

Amorphista tietysti oli pakko kattoa.

Turisaski siinä veti. Sen keikat on aina täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Rupesinpa miettiin, että näinköhän minä nämä talvella jo jossai Tavastialla? Samahan tuo. Nää huomas, että ovat etuajassa, niin vetivät lennosta yhen ylimääräsen biisin, jotta saavat aikansa käytettyä tehokkaasti. Tavallaan hieno asenne.

Netan hanuria ois kiva päästä räpläileen.

Sunnuntain päätti viikinkimetallin kruunaamaton kuningas, Amon Amarth. Raakaa meininkiä.

 

 

 

Pojot koko kesän hienoimmasta taustalakanasta. Kun keskikesän ilta-aurinko paistoi siihen matalalta, se syttyi tuleen.

 

Lakana on kyllä jopa hienompi kuin tämä. 

Tuskassakin tietysti oli jos mitä bändiä muutaki, siellähän oli kaikkiaan neljä lavaa. Eli monta muutaki bändiä tuli kuunneltua tai ainaki kuultua. Ja enemmän ja vähemmänhän ne menee kaikki, genre ku on oikeenki soppeli. 

Kesän päätti parin vuoden tauon jälkeen Unkarin Sziget. Se on festarina kaikkiaan ihan omaa luokkaansa, eikä Suomessa ole vastaavaa (edes likimain) tapahtumaa.

No, musiikkiaki siellä tuli kuunneltua. Ekoja bändejä joita näin, oli Helloween, joka tavallaan lämppäs illan pääesiintyjää, Judas Priestiä. Metallilava oli, toisin kuin viimes ku kävin, ulkona. Ja kuten näkyy, niin ihan... mukavan näköset...puitteet.

 

 

No, se ekan päivän ja koko festarin hitti oli tietysti Judas Priest. Jälleen aivan huikea keikka, aivan kärkipäätä ikinä. Saunaan verrattuna hieman eri settikin oli, mutta kyllähän puitteet muuten tekee tämän vielä ikimuistoisemmaksi. Jos ei muuten niin siksi, että olin Budapestissa. Pimeässä mutta lämpimässä syvän euroopan illassa lavan valaistus pääsee ihan toisella tavalla oikeuksiinsa kuin Suomen valoisissa tai jopa aurinkoisissa kesäolosuhteissa. Niinpä tällä keikalla näkyi mm. Lasereita, joita Tampereella ei laisinkaa ollu.

 

 

 

Joku ruottalainen bändi. En muista kyllä enää mikä. Ihan kuulusa se oli, kai.

 

Sonatakin oli siellä, ja suomibändiä piti tukea. Taisi olla poikain viimonen keikka ennen levytysrupeamaa, joten hienoista haikeutta oli ilmassa. Ja hyvä meno yleisössäki. 

 Päälavalla soitteliki sitte vähä toisen tyyliset pop/rockin huippunimet. Viimesenä päivänä esim. Gogol Bordello pöllytti aivan valtavat menot jo iltapäivästä, vaikka porukkaakaa ei vielä hirviänä ollu paikalla.Meni itelläki väkisin jalan alle, on se livenä niin hurvatonta. 

  30 Seconds to mars. Mitä Jared Leto tekee illalla? No panee panee!!

 

Paljohan siellä on musatarjontaa, eikä kaikkea ehi eikä pysty vaikka yrittäski. Tämmöttissii aiemmin kirjailin esimerkiksi ylös: Judas Priest, The Prodigy, Helloween, 30seconds to Mars, Skunk Anansie, Deftones, The Haunted, Manic Street Preachers, Gogol Bordello, Good Charlotte, Kaiser Chiefs ja White Lies tuli ainakin osittain nähtyä, sekä lisäksi useita muitakin esityksiä..

"Ku keikka loppuu niin nähdään Norrisilla." Tuttu kohtaamispaikka jo menneiltä vuosilta, pakko kuvata kyltti aina :) 

 

Ne billeethän tosiaan on ihan ommaa luokkaasa ja bändien lopetettua meno vaan paranee. Tiskillä tanssiminen on todella sallittua (ja näyttää hyvältä vastavaloon).

Ai niin, ja näihämmää Iron Maidenin ja Alice Cooperinki. En nyt yhtä äkkiä ees muista, että mitä muitaki lie. No. 

 

Siinäpä sitä oli, päivitystä kerrakseen. Bändejä tuli siis nähtyä, ja tahti on itse asiassa jatkunu ihan kohtuullisena muutenki. Tämä bändivuosi alkaa muuten siten, että meen kattoon (joo, siis kattoon) Amaranthea perjantaina. Siitä seuraava onki sitte tällä tietoa Metal Meeting, jossa on ainaki Paradise Lost, Edguy ja Turisas tsekattava, plus sitte tietenki ne suuret tuntemattomat, joita siellä esittäytyy.

--

Jees. Pitkä oli päivitys, mutta onhan tuota vähä ollukki rästissä. Jatkosta en luppaa mittää. Teijän pitää käyä tsekkaileen :)