helevetinperkele - metallimusiikin sekakäyttöä

comeback-vuosi

2012-01-25T23:09:00.000+02:00

Terve. Pahoittelut hiljaisuudesta. Toissavuosi menikin vähän hiljaisemmin, ei paljon, mutta kuitenkin; viime vuonna palailtiinki sitte ihan kunnolla taas asiaan. Kuvia matkan varrelta.

Vuoden eka keikka oli Children of Bodom Helsingin jäähallissa. En ois tätä ees muistanu, ellen ois vahingossa löytäny kuvaa. Ei jotenki oikeen iskeny.

Metallimessuillaki kävin talvisyännä. Siellä oli mukavia tuttavuuksia, muun muassa Battle Beast, joka veti kovan setin puhtaalta pöydältä. Acceptin poikien käsiäki pääsin paiskaamaan ja muutaman sanan vaihtamaan. Jos on Udo pikkunen kääpä, niin ei se mikää jätti oo Tornillokaan; tuossaki promo-kuvassa se seisoo ehkä 10 metriä muiden etupuolella :)

Saunassa tuli käytyä yhen päivän verran heti kesän aluksi. Huippu keli, hyvä seura ja hyvä fiilis takas onnistuneet menot, ja pääesiintyjänä ollu Judas oli sitte niin vitun kova. Halford vaan on niin äijä, ja kitaristiksi saatu, Downingin korvannu junnu-Faulkner veti ku aikapojat, ei häirinny sekkää. Joitaki muitaki bändejä siellä kai oli. Tarottii, Mokomaa... en minä muista. Accept oli, mutta ei sitä kuunneltu muutaku ettäältä.

Seuraava festari oliki Helsinkiin muuttanu Sonisphere. Piti lähtiä, ku joku kesä sitte näin Slipknotin Ruississa ja se oli niin kovvaa matskua, että piti nähä se uuestaan. Pakkohan se oli muitaki kahtoa. Kuten Hammerfallia. Ei mee levyltä, mutta livenä ihan hyvä perussetti.

Sonata Arctica on vähä semmonen pakkotarkistettava, ku oon ollu yhtä aikaa koulussa perämeren pohjukassa vähintään kolmen pelimannin/muun miehistöön kuuluvan henkilön kanssa, vähän mukana olevasta miehityksestä riippuen. Oon bändiä joskus ihan oikiasti kuunnelluki jonku verran, mutta enää se ei ihan joka tilanteeseen maistu. Livenä ihan hassua. Vähänhän ne Suomessa muutenki keikkailee.

Tuo Sonispheren alue ei ollu kyllä mikään onnistunu. Kauhia hellepäivä oli ja paikkana valtava hiekkanen kenttä, jossa ei ollu puun puuta ei mittää. No, onneksi telttaan pääsi ees suojaan välillä, kahtoon vaikka Battle Beastia. Laulaja kuulostaa häiritsevän paljon Jarkko Aholalta ollakseen nainen...

Slipknot oli se päähommeli tietty. Meno oli vähintään vastaava mitä Ruississa. Mahtava keikka, kannatti tulla, vaikka muuten anti oliki vähä aneeminen.

Muitaki tuli tuolla kateltua, olihan paikalla In Flames, Mastodon ja jottai muitaki vielä lie.

Seuraava kohde oliki Tuska. Se oli siirtyny Kaisaniemestä Suvilahteen kaasukellojen juurelle. Mainiot, industriaalit mestat ja homma kaikkiaan kohillaan.

Laulaja vetää kohtuu matalalta... Moni örinälaulajamieskin ois kateellinen.

Epicassa on sitte lauluki vähä nätimpää.

Tämä kuva kelpais vaikka levyn sisäsivulle. Vaikka ite sanonki, ja minähän sanon.

Tarotin Zacharylla hieno paita. Henkevä lause oikiastaan kuvaa lavameininkiäki. Semmosta hassunhauskaa. Ei oikein meikä jaksa.

Katatonia oliki sitte eri mukava nähä livenä. Oon sitä joskus kuunnellu paljonki, mutta viime aikoina se on jääny, johtuen lähinnä niinkin nolosta syystä, kuin autosoittimesta, joka ei toista kaikkia formaatteja.. Keikka oli hyvä, ja olin sen päätteeksi vain 0,0001 sadasosasekunnin päässä saada Per Erikssonin plekun. En saanu, prkl.

Blind Guardian.

Norjassa oli just viikonlopun alla (taisi olla perjantai) muuan herra tehhy tekosiaan ja saanu aikaseksi meleko kasan ruumiita. Siksipä olikin kerrassaan säväyttävä kokemus nähdä norjalaisia bändejä lavalla. Kuten Enslaved, joka veti keikan surunauhoissa.

Niinhän se on, että show must go on. Yleisö kunnioitti bändiä hienosti.

Meshuggah räjäytti pankin sunnuntain ekana.

Amorphista tietysti oli pakko kattoa.

Turisaski siinä veti. Sen keikat on aina täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Rupesinpa miettiin, että näinköhän minä nämä talvella jo jossai Tavastialla? Samahan tuo. Nää huomas, että ovat etuajassa, niin vetivät lennosta yhen ylimääräsen biisin, jotta saavat aikansa käytettyä tehokkaasti. Tavallaan hieno asenne.

Netan hanuria ois kiva päästä räpläileen.

Sunnuntain päätti viikinkimetallin kruunaamaton kuningas, Amon Amarth. Raakaa meininkiä.

Pojot koko kesän hienoimmasta taustalakanasta. Kun keskikesän ilta-aurinko paistoi siihen matalalta, se syttyi tuleen.

Lakana on kyllä jopa hienompi kuin tämä.

Tuskassakin tietysti oli jos mitä bändiä muutaki, siellähän oli kaikkiaan neljä lavaa. Eli monta muutaki bändiä tuli kuunneltua tai ainaki kuultua. Ja enemmän ja vähemmänhän ne menee kaikki, genre ku on oikeenki soppeli.

Kesän päätti parin vuoden tauon jälkeen Unkarin Sziget. Se on festarina kaikkiaan ihan omaa luokkaansa, eikä Suomessa ole vastaavaa (edes likimain) tapahtumaa.

No, musiikkiaki siellä tuli kuunneltua. Ekoja bändejä joita näin, oli Helloween, joka tavallaan lämppäs illan pääesiintyjää, Judas Priestiä. Metallilava oli, toisin kuin viimes ku kävin, ulkona. Ja kuten näkyy, niin ihan... mukavan näköset...puitteet.

No, se ekan päivän ja koko festarin hitti oli tietysti Judas Priest. Jälleen aivan huikea keikka, aivan kärkipäätä ikinä. Saunaan verrattuna hieman eri settikin oli, mutta kyllähän puitteet muuten tekee tämän vielä ikimuistoisemmaksi. Jos ei muuten niin siksi, että olin Budapestissa. Pimeässä mutta lämpimässä syvän euroopan illassa lavan valaistus pääsee ihan toisella tavalla oikeuksiinsa kuin Suomen valoisissa tai jopa aurinkoisissa kesäolosuhteissa. Niinpä tällä keikalla näkyi mm. Lasereita, joita Tampereella ei laisinkaa ollu.

Joku ruottalainen bändi. En muista kyllä enää mikä. Ihan kuulusa se oli, kai.

Sonatakin oli siellä, ja suomibändiä piti tukea. Taisi olla poikain viimonen keikka ennen levytysrupeamaa, joten hienoista haikeutta oli ilmassa. Ja hyvä meno yleisössäki.

Päälavalla soitteliki sitte vähä toisen tyyliset pop/rockin huippunimet. Viimesenä päivänä esim. Gogol Bordello pöllytti aivan valtavat menot jo iltapäivästä, vaikka porukkaakaa ei vielä hirviänä ollu paikalla.Meni itelläki väkisin jalan alle, on se livenä niin hurvatonta.

30 Seconds to mars. Mitä Jared Leto tekee illalla? No panee panee!!

Paljohan siellä on musatarjontaa, eikä kaikkea ehi eikä pysty vaikka yrittäski. Tämmöttissii aiemmin kirjailin esimerkiksi ylös: Judas Priest, The Prodigy, Helloween, 30seconds to Mars, Skunk Anansie, Deftones, The Haunted, Manic Street Preachers, Gogol Bordello, Good Charlotte, Kaiser Chiefs ja White Lies tuli ainakin osittain nähtyä, sekä lisäksi useita muitakin esityksiä..

"Ku keikka loppuu niin nähdään Norrisilla." Tuttu kohtaamispaikka jo menneiltä vuosilta, pakko kuvata kyltti aina :)

Ne billeethän tosiaan on ihan ommaa luokkaasa ja bändien lopetettua meno vaan paranee. Tiskillä tanssiminen on todella sallittua (ja näyttää hyvältä vastavaloon).

Ai niin, ja näihämmää Iron Maidenin ja Alice Cooperinki. En nyt yhtä äkkiä ees muista, että mitä muitaki lie. No.

Siinäpä sitä oli, päivitystä kerrakseen. Bändejä tuli siis nähtyä, ja tahti on itse asiassa jatkunu ihan kohtuullisena muutenki. Tämä bändivuosi alkaa muuten siten, että meen kattoon (joo, siis kattoon) Amaranthea perjantaina. Siitä seuraava onki sitte tällä tietoa Metal Meeting, jossa on ainaki Paradise Lost, Edguy ja Turisas tsekattava, plus sitte tietenki ne suuret tuntemattomat, joita siellä esittäytyy.

--

Jees. Pitkä oli päivitys, mutta onhan tuota vähä ollukki rästissä. Jatkosta en luppaa mittää. Teijän pitää käyä tsekkaileen :)

helou

2011-06-26T23:57:00.002+03:00

Sen verran on tullu palauteltua mieliin vanhaa hyvää harrastusta, että voisin pian tehä tänne comebackin. Miltä ajatus kuulostais?

catch the rainbow

2010-05-16T23:00:00.003+03:00

Nyt se hevimies sitten lähti. Holy Diver jäi näkemättä livenä; liputkin oli jo viime joulukuulle, mutta vatsasyöpä ehti ensin. Ennuste on taudilla huono, ja niin tälläkin kertaa.

Rauha hevimiehen sielulle. Ei muuta kuin metsästämään sitä sateenkaarta, joka Ronnien teksteissä aina oli niin tärkeä.

come back

2010-03-29T18:10:00.002+03:00

Hiljasta on ollu keikkarintamalla. Jottai ois tyrkyllä olluki, muun muassa virolaisen folkmetallin kärkituote Metsatöllin keikka, mutta ei oo saanu aikaseksi. Kevätväsymystäkö lie vai mitä...

Nytpä siihen tulee tällä viikolla kerta heitolla aikamoinen muutos. Luvassa on nimittäin näillä näkymin peräti kolme keikkaa ja neljä bändiä!

Alotetaan tästä päivästä: Nosturissa on Gamma Ray ja Freedom Call. Melkosta power-metallin klassikoiden juhlaa tiedossa siis!

Gamma Rayn Henjolta tosin irtos pari viikkoa sitten verkkokalvo, joten en tiiä missä tikissä mies on tai onko keikalla korvaava kitaristi. Pari showta he siirsivät äkillisen silmäoperaation takia, ja kokemuksesta voin sanoa, että jos se kunnolla on revenny niin Henjo ei tänään soita... Pienempi reikä nyt ei paljon menoa haitanne, vaikka vaatiikin pikku levon parantuakseen... No, näkkyypähän.

Keskiviikkona sitten on yksi vuoden odotetuimmista, eli Kiuaksen levynjulkkari-bileet Tavastialla. Odotan aikamoista ryminäkeikkaa, ja edellinen keikka, muutamia tunteja 2007-vuoden puolella vedetty, oli todella hyvä. Ja edit: näköjään keikalle on lisätty lämppäriksi uusi tuttavuus Nibiruan. Kovin suoraviivaista metallimättöä tuntuu olevan, hyvin teemaan sopivaa.

Ja torstaina sitten, jos vain kaikki menee niinkuin nyt näyttäis, onkin sitten vuorossa vähän kevyempää poppista, eli joutunen kuuntelemaan Irinaa. Mutta mielelläänhän senkin tarkistaa.

Joten näillä mennään ku ei muuta osata. Raporttia joskus, tai sitten ei!

...ja ehkä minä joskus saan nuo sivupalkin keikatki päiviteltyä... tai sitten en!

kiuas

2010-03-05T16:56:00.000+02:00

Eilen siinä rautaa kuritin inkvisitiokammion syövereissä Klasun loistavasti luotsaamia torstain terävimpiä Rockilta kuunnellen. Lupaili siinä kesken kaiken uutta Kiuasta ja sitä pianhan sitä jo soiteltiinkin. Uuden levyn avausraita Kiuassault oli kyseessä ja oli muuten hyvä biisi, ainakin ensituntumalta.

Tuolta levyltä voi saada maistiaisia intterwebistäkin, kun menee Kiuaksen (Kiukaan, Kiuasin...?) myspace-sivuille. Sieltä löytyy kappale Aftermath. Kuulostaa erittäin paljon Kiukaalta, joten jos pitää The New Dark Age -levystä, niin pitää varmasti tästäkin.

Uusi levy julkaistaan 31.3., ja samana päivänä on muuten myös kahden miehen unplugged-keikka Levykauppa äksässä ja illalla Tavastialla koko bändin keikka. Pitänee ruveta lippuja harkihteen vakavasti.

ruisrock

2010-03-02T13:58:00.003+02:00

Ruisrock julkaisi ensimmäisiä esiintyjiään, ja voinpa sanoa, että on metallimiehen näkökulmasta aika väsynyttä settiä. Kovin "uutinen" tuntuu olevan Donkkareiden paluu, joten huhhuh...

Ei mulla oikeen oo mitään sanottavaa tästä. Onhan siellä tietysti Sonatat ja Amorphikset ja semmoset perusvarmat, mutta siinäpä se sitte pitkälti onki. Ainoastaan ruottalaaset kuolometallipolkijat Arch Enemy ja viikinkimetallin sanansaattajat Amon Amarthin jäbät siellä ois näistä erikoisemmista. AA:n näin viime kesänä Ankassa ja oli ihan miellyttävä keikka.

Pienin varauksin vois mainita Porcupine Treen, niillä on seassa vähän raskaampia sävyjäki, mutta toisaalta toinen puoli on ihan lässynlässynläätä. Riippuu paljon millä jalalla keikka lähtee vetämään, semmonen tunnelmallisempi pläjäys saattaa ruissalon pimenevässä illassa joskus upota jopa meikäläiseen. (Mainittakoon, että juuri sellaisessa tilanteessa syntyi myös rakkaus Amorphikseen, lehahti liekkeihin ihan "tyhjästä").

No, Ruissi silti ois vielä harkinnassa. Jospa ne jottai isompaa sinne vielä kiinnittäs, sillä kyllähän tuosta semmonen suuri vetonaula minun silmällä mittailtuna puuttuu. Olkoon se sitte joku vähä tykimpi, niin mieli voi muuttua nopiastiki..

lacuna coil, dommin @ nosturi

2010-02-18T17:18:00.000+02:00

Nosturiin tieni siis vei maanantaina. Ensimmäinen lämppäri jäi näkemättä; kun ei vihtiny niin ei vihtiny. Usalaiseen Domminiin sen sijaan ehdin, ja myönnettävä on, että sekin vakuutti live-performanssillaan. Ei se "nauhalta" kuulosta kovin erikoiselta, mutta livenä toimii mukavasti raskastekoisella rockillaan. Erikoisuutena mainittakoon, että esittivät omanlaisena versionaan I just died in your arms tonight -kappaleen, ja näköjään seki raskaammaksi kääntyy ku kääntää vain.

No, pikainen vaihto ja Lacuna nousikin lavalle aikanaan. Itseasiassa intro alkoi pyöriä minun kellon mukaan jo 21.14, eli minuutin etuajassa... Lacuna sitten tarjosikin sen mitä oikeastaan olin hakemassaki. Meno oli rankkaa italoheviä ja Cristina aloitti todella hyvin I wont tell you -videoltakin tutussa takissaan.

Selvää tosin oli heti, että ihan kaikki äänet ei lähteny lavalla heiluvista esiintyjistä. Sen tietää, jos ei muusta niin siitä, että basisti puuttui lavalta kokonaan olkapäävamman takia...

Ja mainittakoon vielä, että myös mieslaulaja Andrealla oli olkapää sönderinä Oslon keikalla sattuneen tapaturman takia. Käsi oli laitettu kätevästi kantositeeseen Lacuna Coil -kaulaliinalla, eikä se juuri näyttänyt esiintymistä haittaavan. Kunnioitan päätöstä hoitaa keikka kunniallisesti, vaikka rivissä olikin täysipainoisesti vain 4/6 bändiä...

Keikka jakautui periaatteessa kolmeen osaan, ensimmäisellä erätauolla oli pieni tauko ja toisella mainostettiin taustan videoseinällä bändin uutta levyä.

Kappaleina tuli kaikki tunnetut Lacuna Coil -biisit, kuten upea Fragments of faith, Closer, hyvin livenä vedetty ja vaikuttavat lauluosuudet omaava Fragile, italiaksi laulettu Senzafine sekä erittäin kauniisti esitetty, Cristinan iltapuvussa yksin laulama Wide Awake.

Tunnin ja 20 minuuttia myöhemmin keikka päättyi Our truth -kappaleeseen, eikä varsinaisia encoreita tarjottu (tietysti on katsantokanta, että pitääkö viimeistä osuutta encorena vai ei...) Enpä ois kyllä mitään erikseen kaivannukkaa; toisaalta keikkaa sinällään ois voinu seurailla pidempääkin.

Andrean laulu ei livenä suju paikoin ihan niin hyvin kuin levyllä, mutta sanottava on, että yllättävänkin hyvin laulu sujuu yhteen Cristinan kanssa yhteistuumin vetäessä. Yleisökin saatiin hyppimään mukaan loistavasti ja perinteisesti "karaokena" vedettävään Depeche Mode -lainaan Enjoy the Silence -biisiin Helsinki kuulema osallistui äänekkäämmin kuin mikään muu yleisö (niin varmaan sanotaan joka keikalla...).

Ei valitettavaa. Kaikkiaan loistava ilta ja loistava bändi. Aivan ehdoton keikkailtava jatkossakin, mikäli pian uudelleen Helsinkiin palaavat, kuten Cristina lupasi. Helevetinperkele suosittelee erittäin lämpimästi.

Niin, ja kuvia tosiaan että saa ku kamera meni tulivuorella pashaksi. Oma mokanna ku ette ite lähteny kahtoon keikkaa vaikka ois ollu lippuki tarjolla...

--

Keikkaputki jatkuiski sitte FME -metallimessujen muodossa. Vähän tosiaan semmosta väsymyksenpoikasta on, ei varsinaisesti huvittas lähtiä kuupoileen mihinkään, mutta kyllä se melkein pakko on käyä Kaapelitehtaalla pyörähtämässä. Tänäänki siellä ois mm. erittäin paljon kiinnostava Hypocrisy ja huomennaki Apocalypticaa ja muuta pientä... däämneissön, mitähän sen kanssa tekis... No, katotaan illalla, mihin suuntaan nahkakompassi osottaa...

--

Mainitaan vielä, että Tuskaki julkas tänään esiintyjiään. Pikamulkauksella näyttäis, että viime vuoden "paska -festari" muuttuu taas täksi kesäksi Tuskaksi, sen verran kovahkolta tuo porukka näyttää viime vuoteen verrattuna.

Pääesiintyjinä on muuten juuri uuden (hyvän) albumin julkassu Megadeth ja hieman nuoremman polven metallijyrä Mastodon. Häätyy laittaa korvan taakse tämäkin; tänä vuonna festari tosin sijoittuu myöhäisen juhannuksen takia vasta heinäkuun alkuun. No, väliäkö hällä, tarkeneepahan...

takaisin bisneksessä

2010-02-15T17:38:00.003+02:00

Hmm... jotkut asiat toimii paremmin englanniksi... Viittaan vaan tuohon otsikkoon. No, sepä siitä.

Joo, bändilistaa pitäs tuohon sivupalkkiin sen verran päivitellä, että siirtäisin vuoden 2009 arkiston puolelle ja alkasin täyttää vuotta 2010. No, ehkä joskus (näitä sanoja kuulee mun teksteissä aika usein, joten suhtautukaa niihin asiaan kuuluvalla varauksella...)

Sen verran muutaki vanhaa tuolla on, nimittäin tieto, että Lacunaan ois tälle illalle kaks lippua myynnissä; sehän ei oo enää aikoihin pitäny paikkaansa, sillä mun loma siirtyki viikkoa aikasemmalle (terveisiä etelästä, oli huippu reissu) ja itellä onki tänään siis suuntana Elmun päämaja Nosturi. No, yks lippu on vielä kaupan, nopeat elävät. Ehkä saan sen ovella myytyä, kun kerran näyttää olevan vielä lippuja jälellä, voi joku niitä ovellaki jonotella. Viimeksihän Lacuna myytiin loppuun. Taisi olla kulttuuritalolla tuolloin... tai... no, jossaki. En minä muista, ku en ollu paikalla ja siitä on jo aikaa.

Jottai rapsaa varmaan joskus tulee (ehkä joskus), mutta kuvia on turha odottaa, pokkari kun sanoi männäviikolla työsopimuksen yksipuolisesti irti tulivuoren rinteillä kilimutessa. En tiiä eikö sille ohut ilma sopinu vai rikkipitoisesta hiekkapölystäkö se suivaantui niin kovin. Onneksi oli järkkäri mukana niin sai loppureissunki pikselöityä, ei oo ihan pelkän muistin varassa.

Mutta Lacuna siis jää pelkäksi muistikuvaksi. Plus ne lämppärit, joista varsinkin ensimmäinen, tamperelainen Blackstar Halo kiinnostais, jos vaan jaksan sitä rientää katsomaan.

Suoraan sanoen: vaikka Lacunaa oonki ootellu keikalle, jotenki varmaan jetlaggi tai joku painaa vielä sen verran ettei vihtis millää lähtiä kahtoon. Mieluummin jottai akkain hiihtoja vahtais. Vaa mentävä kai se on ku on kaks lippuaki ostettuna...

--

No, muutaki tässä ois jo tulossa. Helsinki Metal Meeting on perjantaina ja lauantaina, siellähän ois Amoa ja Apocalypticaa, Winterbornia, Korpiklaania, Insomniumia ja vaikka mitä. Pittää sitäki vähä kahtua että mitä sen kanssa tekkee. Sinällään kiinnostavia bändejä, mutta ois pitkät illat ja menis myöhäseen... Toisaalta penniäkää ei oo siinä touhussa kiinni, että samahan tuo on mennä tai jättää menemättä ihan fiiliksen mukkaan...

Jotenki kesällä ihan eri meininki, vaikka tulis kusta ja paskaa taivaalta niin festareille tekkee silti mieli ja väsymys on tuntematon käsite. Tai jos ei ole, niin voi pötkähtää johonki nurmikolle vetään zetaa. Niinku kävi viime kesänä Ankassaki...

Tai sitte mun (henkinen) ikä vaan on ylittäny kriittisen massan eikä festarit ota etteen ens kesänäkkää... No, jos nyt käytäis tuo Lacuna alta pois vastausta odotellessa.

uusia festareita

2010-02-04T10:09:00.003+02:00

Uutisentynkääki.

Helsinkiin on tuloillaan jo toinenkin uus musiikkitapahtuma, nimittäin päivän mittainen festari Helsinki Live 2010 Käpylän urheilupuistoon. Promoottori K.Keskisen mukaan paikalle on tunnusteltu Guns n' Rosesia ja muitakin kansainvälisesti tunnettuja artisteja. No, näkkyypähän; joka tapauksessa tarjontaa taitaa ens kesänä olla taas tyrkyllä.

--

Vasta uutisoitiin, että Green Day on kesällä tulossa Helsinkiin. Yhtyeen on tarkoitus soittaa keikka uudella festaripaikalla Kyläsaaressa 8.6.

Jotenki olen vähän pettyny, kun puhuttiin kuitenkin jostakin suurnimestä. No ok, on kai Green Day semmonen, mutta ei se minua kovinkaan palijo kiinnosta.

Bändiin kyllä liittyy muistoja. Sen -94 julkaistu levy Dookie kun soi eräänki kerran eräässä valkoisessa Mantassa, jonka penkeillä tuli aikaa vietettyä. Ja se Dookie soi nimenomaan c-kasetilta. Oi aikoja.

Eritoten muistan erään reissun, kun kaverin Manta oli porauksen jäljiltä sisäänajossa. Kaikenlainen rällääminen oli tietysti kielletty, niin lähettiin sitte hakemaan kilometrejä johonki kotipitäjä takaliston metsäteille. Siellä sitä ajettiin pitkä ja valoisa yö tietämättä missä ollaan tai että mihin ollaan menossa.

Basket case raikasi.

u.d.o. @ tavastia

2010-01-31T21:40:00.004+02:00

Keikkavuosi alkoi siis männäviikolla, ja alkoikin muuten aika tujakasti. Tavastialle saapui Saksalaisen perushevin taitaja U.D.O. Ite en oo mikään suuri Acceptin tai U.D.O.n tuntija, mutta ku kaveri halus lähtiä kahtoon niin arvelin että lähempä mukaan. Ja nyt voin jo tässä vaiheessa postausta paljastaa, että kyllä muuten kannatti.

Keikkahan paukahti liikkeelle sen kummemmin konstailematta.

Itse Udo on pieni patukka, josta lähtee ääntä kuin raastinraudasta. Osa keikan nautinnosta meni kyllä miettiessä, että miten paljo se näyttää ja jopa kuulostaa Nappi-Kimmolta...

Hyvin vedetty perushevi raikasi läpi keikan, mutta monenlaista kommervenkkiäkin arviolta ehkä reilun puolitäyden Tavastian yleisölle keksittiin. Rumpusoolo oli melko pitkä, eikä lopulta Acceptin entinen rumpali, selkävaivojen vuoksi U.D.O.-kokoonpanoon kitaristiksi vaihtanut Stefan Kaufmankaan malttanut kokonaan pysyä kapuloiden äärestä pois.

Toinen kitaristi veti myös melkomoisen soolon. Yllättävän siitä teki se, että mies jätti lavan kokonaan tyhjäksi ja soolotteli aikansa jossakin Tavastian käytävillä, kunnes ilmestyi yleisön sekaan vetämään sooloaan! Teki kyllä vaikutuksen; ei monenkaan bändin kitaristi varmaan viittis semmosta tehä.

Mainitaan nyt vielä, että basisti Fitty Wienhold näyttää ihan Triple H:lta...

Keikka oli (näin minua opastanut asiantuntija kertoi) pitkälti kaksiosainen, eli koostui pyöreästi puoliksi ja puoliksi U.D.O.n ja Acceptin biiseistä. Tulihan sieltä tietysti kaikki Balls to the wallit, Animal Houset, Man and the machinet sekä toki Metal heart Für Elise-teemaisella yleisön hoilatuksella varustettuna. Kaikkiaan siis hyvin taattua perusheviä tiistai-illan ratoksi runsain mitoin.

Keikka kesti kaksinen encoreineen kaikkiaan vartin päälle kaks tuntia, joten rahoille tuli kyllä täysillä vastinetta. En äkkiä muista, että oisin nuin pitkää hevikeikkaa kuunaan nähhy. Ja ku miettii, että miten paljo vähemmälläki herrat ois tilin tehhy niin pakko sanoa, että jos tuo ei ole omistautumista asialle niin mikä on?

Keikka ylitti odotukset monin verroin. Kaikkiaan voikin sanoa, että vuoden ensimmäinen keikka asetti riman todella korkealle!

keikkakauden avaus

2010-01-26T17:00:00.000+02:00

Tämän vuoden kaikatki alkaa jo painella päälle. Eilen iskettiin tajuntaan, että papparockin lähettiläs U.D.O. saapuu Tavastialle jo tänään, joten keikallehan se on mentävä ku kerran lippuki on. Ja saateri minä oon kaljanjuontikiellossa epäselvissä olosuhteissa luvatun uudenvuodenlupauksen takia... No, kai mä jonku lärvilaudan vetäsen sitte siellä, ku ei kerran kaljaa saa vielä muutamaan päivään...

No ei. Vakavasti: tuo bändi ei mulle sinällään oo ns. mikkää nostalgia-juttu, mutta kyllähän se laadultaan semmosta taattua perusmetallia on. Ja pappaosaston keikkoihin ei tarvi koskaan pettyä, nehän vetää kyllä taidolla. Joten eiköhän tämä keikkavuosi saaha korkattua ihan mukavissa merkeissä.

--

Viime vuonna keikkoja tuli nähtyä... hertsmyygeli laskinko oikein 72 keikkaa? Tulipa henkilökohtanen ennätys eikä oo pelekua että moista rikkoisin.... Kaiken lisäksi nuista keikoista lähes kaikki on katottu alusta loppuun, että jo on aikaa palanu! No, ois sen huonomminki voinu käyttää, tiiä mitä pahantekua sitä ois keksiny...

Tässä kuitenki tää lista. Ja kohti uutta listaa!

Moonsorrow (Nosturi)

Dark The Suns
Herem (Dantes Highlight)

Dragonforce, uk
Turisas (Tavastia)

Matti ja Teppo (Freda 51)

Tankard, ger
Korpiklaani
Entwine (Tavastia)

Sapattivuosi (Tavastia)

Before the Dawn
Black Sun Aeon
Crib 45 (Virgin Oil Co.)

Tracedawn (Semifinal)

Sonic Roots (Louhela Jam)

Heaven and Hell
Los Bastardos Finlandeses (Helsingin jäähalli)

Finntroll
Draugnim (Virgin Oil Co.)

Profane Omen
Amorphis
Don Johnson Big Band
Von Herzen Brothers (Kivenlahti Rock)

Sturm und Drang
Popeda
Klamydia
Dingo
Stratovarius (Myötätuulirock)

AC/DC
The Answer (Olympiastadion)
High Volts (Dante's Highlight)

Amorphis
Scooter, ger (Kalajoen juhannus)

Sabaton, swe
Jon Oliva's Pain, usa
The Faceless, usa
Evile, uk
Amorphis
Firewind, gre
Suicidal tendencies, usa (Tuska)

Dead by April, swe
Deathstars , swe
Children of Bodom
Disturbed, usa
Slipknot, usa (Ruisrock)

Eluveitie, sui
Kivimetsän Druidi (Tavastia)

Ensiferum
Hardcore Superstar, swe
Turbonegro, nor
Dragonforce, uk
Cavalera Conspiracy, bra/fra/usa
Turisas
Eppu Normaali
Amon Amarth, swe
Volbeat, den
Testament, usa
Sonata Arctica (Ankkarock)

Madonna (Jätkäsaari)

Haloo Helsinki! (Night Club 46)

Viikate
Monsteriser (Virgin Oil Co.)

Kake Randelin (Night Club 46)

Osmo's Cosmos (Kalastajatorppa)

The Prodigy, uk
Enter Shikari (Helsingin jäähalli)

Pantokraator
Pimpfish (Rock Cafe, Tallinna)

Swallow the Sun
Insomnium (Tavastia)

Raskasta Joulua (Puustelli)

Amorphis (Tavastia)

huhupuhetta

2010-01-19T21:52:00.004+02:00

Tampereen alaosasto tiesi kertoa, että siellä suunnalla on kuulema pitempään jo vellonu huhu, että AC/DC ois tulossa Suomeen, ja nimenomaan Ratinaan ens kesänä. Pohjia huhulle kuulema on saatu siitä, että Tampereen keikka ois jo ennen vuodenvaihdetta kävässy eräillä bändin asioista hyvin tietävillä nettisivuilla.

No, Live Nation ei rupia sanomaan juuta eikä jaata, mutta nyt Juvonen kommentoi Iltalehdelle, että "julkaistaan huomenna jotakin".

Eli jos AC/DC kiinnostaa, niin varatkaa Tampereen Omppuhotellista huonetta kesäkuun ekalle päivälle...

--

No, huhut on huhuja.

Faktaa on se, että tänä vuonna on tulossa erittäin kovia metallilevyjä kauppoihin (tokihan tuette kotimaista metalliteollisuutta ostamalla levyn; Spotifystä kun tulee bändille lähinnä kahvirahoja jos niitäkään...).

Yksi kovimmista odotuksenaiheista on aprillipäivänä ilmestyvä Kiuaksen uusin. Se on jo nauhoitettu ja tieten miksattukin. Justiin tuossa autossa edellistä levyä The new dark agea kuuntelin, ja onhan se perkele semmosta matskua, että oksat pois. Ja vähä latvaaki voi samalla rapsasta.

Ehkä kovin levy on kuitenkin luvassa Hämeestä, sillä Turisas julkaisee myös uuden levyn vielä tämän vuoden aikana. Ja jos kerran huhuista puhutaan, niin sanotaan, että HP:n toimituksen viime vuoden debyytiksi valitsema Black Sun Aeonkin taitaa olla pajalla, tosin tästä en mee päätäni pantiksi lyömään.

--

Turisaksesta puheen ollen mainitaan vielä sen verran, että nehän on saanu jos jonkinmoista pystiä tässä hiljattain. Bändin laulaja, sotaherra Nygård sai loppuvuodesta Hämeen liitolta kulttuuripalkinnon, ja tässä yhteydessä nostan hattua hyvästä valinnasta maakuntaliiton suuntaan.

Ehkä suurempi kunnia Turisakselle on kuitenki molemmin puolin rapakkoa julkaistavan, arvostetun metallilehti Terrorizerin valinta peräti vuosikymmenen parhaiden metallibändien joukkoon. Bändin debyyttilevy Battle Metal ylsi samalla albumien top 100-listalle. Ja se on jo sentään jotakin.

--

Okei, vielä yksi huhu: Danzig tulee Saunaan.

vuoden parhaat

2010-01-07T22:13:00.001+02:00

No niin, on tullut aika valita vuoden 2009 parhaat. Kategoriat ei oo ehkä ihan samat kuin viime vuonna, mutta... No mitä väliä sillä on, hä? Mennään asiaan.

--

Vuoden junnuketju: Tracedawn. Näin keikan Semifinaalissa tuossa keväästä, ja kyllähän pojat takoi hevirokkiaan menemään tylysti. Näistäpä kuullaan vielä, jos vain pumppu pysyy koossa.

Vuoden yllättäjä: Eluveitie. Tavastian keikka loppukesästä paukutti lähes tyhjältä pöydältä jalat alta. Sveitsiläispoppoon melodisen deathfolk -hevin keikka soljui sujuvasti, temmon vaihdellessa täydestä örinäryminästä akustisesti säestettyyn hempeään, gallinkieliseen naislauluun ja takaisin.

(kunniamaininta: Don Johnson Big Band: usein vuoden yllättäjä -palkinto meneekin jollekin muulle kuin hevibändille, ja tänäkin vuonna olisi voinut käydä niin; vetihän pitkältä keikkatauolta palannut Don Johnson sen verta energisesti Kivenlahti Rockissa).

Vuoden löytö: Divercia. Yhtyeen levy Cycle of zero on helevetinperkeleen sanoin ilmaistuna "helevetin kovvaa matskua." Taas sellaista polveilevaa, rankkaa metallia, jonka laulu kulkee akselilla örinästä rääkymiseen. Ikävä se on tehty (muistaakseni) vuonna 2002, eikä bändistä juuri ole kuulunut sen jälkeen. Bändin virallisilla nettisivuilla kyllä vielä ilmoitetaan, että uudet sivut tulossa, mutta toisaalta Myspacessa on käyty kirjautumassa kaksi vuotta sitten... No, jospa vielä joskus?

Vuoden floppi: Sonata Arctica. Uusi levy, The Days of Grays oli kaikkine taiteiluineen kohtalainen yritelmä, mutta tylsä pieniä välähdyksiä lukuunottamatta. Samaten keikka Ankkarockissa oli todella takkuinen ja setti koottu jotenkin alkuosaltaan laimeaksi. No, ehkä vika kuitenkaan ei ole bändissä...

Vuoden lämppäri: Turisas @ Tavastia. Dragonforcen lämppärinä paikat hikeen lämmittänyt Turisas keikkaili Suomessa säästeliäästi loppukesän pikavarauksella tehdyistä lisäkeikoista huolimatta. Onnistuin bändin kuitenkin näkemään kaksi kertaa, ja niistä Dragonforcen kanssa tehdyn kiertueen päätöskeikka Tavastialla oli suorastaan huima veto. Eipä Dragonforcen huumorihevi tuntunu sen jälkeen juuri missään, vaikka monin tavoin hauska keikka olikin (DF veti sitten paremman keikan paremmassa välissä Ankassa, silloin nautin keikan alusta loppuun hyvällä ruokahalulla).

Vuoden debyytti: Black Sun Aeon, Darkness walks besides me. Tuomas Saukkosen sooloprojektina syntynyt levy on kovin raskas, mutta silti herkällä tavalla kaunis. Läpeensä onnistunut levy on upeaa metallimusiikkia aivan hienoimmillaan.

Vuoden albumi: Amorphis, Skyforger. Taivaantakoja kuitenkin tuli ja teki sen mitä sen pitikin. Eclipsen jälkeinen Silent Waters oli hieman pliisu, mutta Skyforger tuli (muutaman kuuntelukerran jälkeen) ja täytti pään voimakkaalla soinnillaan. Taas levyn täydeltä polveilevaa tunnelmaheviä. Paras kappale, levyn raskain veto Majestic Beast oli myös kesän livekeikkojen aloituksena loistava.

Vuoden paras keikka. Arvostetuin kategoria viimeiseksi, ja top 5 käännetyssä järjestyksessä.

5) Turisas @ Tavastia. Vuoden lämppäri, jonka battlemetalli ei oikein voi jättää ketään kylmäksi.

4) Amorphis @ Tavastia. Amorphiksen tämän vuoden keikoista ainut klubipläjäys, hyvin koottu setti ja taattu toiminta. Muutapa ei tarvitakaan, kun poppi on kohillaan.

3) Eluveitie @ Tavastia. Vuoden yllättäjä, jota lähdin katsomaan mielenkiinnosta ja pidin niin paljon, että pää kastui hiestä rokkaillessa.

2) AC/DC @ Olympiastadion. Rokki-ikoneiden stadikan veto (ainut stadikan keikka tänä kesänä muuten) sisälsi oikeastaan kaiken, mitä rokkari voi toivoa. Lavasteet oli isot, porukka mukana, vola niin isolla että lahkeet lepatti ja vielä päälle päätteeksi komea ilotulitus. Ja setti koottu pelkästään superhiteistä, ja niitähän riittää. Pakko nostaa korkealle, vaikka en aivan superfani olekaan. Taattu tykitys, jonka olisi pitänyt voittaa koko paska...

1) Slipknot @ Ruisrock ...mutta kun maskirokkarit tuli rapakon takaa ja pilas kaiken. Kerta kaikkiaan niin aivoton meno Turun heinäkuisessa yössä, että maa sananmukaisesti järkkyi.

Siinäpä ne. Päätöksistä voi vapaasti valittaa. Mihinkään se ei tosin vaikuta.

Ja uusin kujein uuteen vuoteen.

raskasta joulua

2009-12-22T22:51:00.005+02:00

Vuosi alkaa olla taputeltu. Niinku tuolta sivupaneelista näkee, niin keikkaa on tullu katottua ihan kiitettävästi. Laitetaan perinteisesti vuoden parhaatki pakettiin jahka ehitään.

Sen verran on kuitenkin näin joulun alla sanottava, että jos pääsette johonki vielä kahtomaan Raskasta joulua kiertueen esitystä, niin menkää ihmeessä. Ite sen tuossa marraskuun lopulla eräänä pikkujouluiltana tarkistin ja voin kertoa, että aivan helevetin kovvaa matskua on kyllä tarjolla. Muusikot ei ehkä nimeltään oo koko maailman kovimpia, mutta taidoiltaan eivät kyllä häpiä!

Soolojakin vetivät jokkainen vuorollaan, jotenki mulle mielenkiintosin oli hevisauruksen rumpali Komppi Mompin (siis aikuisten kielellä Thunderstonen Mirka "Leka" Rantasen) rumpusoolo, joka ei tietenkää voinu vetää vertoja Vinny Appicen tavaramerkkisoololle, mutta jos se jätetään pois niin oli parasta rumpulointia mitä varmaan koko Suomessa on tarjolla. Myös huikea kosketinvirtuoosi Vili Ollila tarjoili semmosta keyboardismia, että jo nuiden em. asioiden takia ois voinu keikkalipun maksaa (vaikka en kyllä maksanukkaa ku tarkemmin muistelee, toim. huom.)

Suomen perushaikeat joululauluthan tarjoaa raskaille sovituksille aivan huikean ponnistuspinnan, ja nehän toimii. Vielä kun laulajina on maan raskaan musiikin parhaimmistoa, niin mikäs siinä on keikkaa fiilistellessä? No eipä juuri mikkää.

Laulajien kokoonpano vaihtelee hieman keikasta riippuen, meikän näkemällä keikalla äänessä olivat Machine Menin Antony Parviainen, Tarotin Tuple Salmela ja huikea äänihuulitaiteilija, Kiuaksen Ilja Jalkanen. Ei Antony ja Tommikaan missään nimessä huonosti laulaneet, ei tokikaan, ihan helevetin, suorastaan helevetinperkeleen hyvin, mutta kyllä Ilja vaan oli niin kuningas, sekä laulultaan että muulta esiintymiseltään.

Ainoa särö keikassa oli (ehkä hippasen puutteellisen äänenlaadun lisäksi, mutta siitä en jaksa alkaa nillittään tässä tapauksessa) se, että se loppui Tuplen hienosti laulamaan Ave Mariaan. Kappalehan on hieno, sovitus upea ja lauluesitys komea, mutta... jos setin ois vaikka lopettanu Iljan Nisse polkkaan, niin johan ois ollu kannat katossa keikan jälkeen!

Nyt jäätiin kolmen miehen enkelikuorolla hoilaamaan Ave Mariaa lavan eteen keikan jälkeen, ja se on kyllä kaikilla mittareilla anteeksiantamatonta... Siis ei varmaan hoilaajien vaan kaikkien muiden mielestä...

Ilja kuikuilee. (Pahoittelen, että katseen suunnalle ei oo tilaa :P)
--

Tämä vuosipa alkaaki olla paketissa. Vähänlännästi on klikkauksia sivustolle tullu mutta on täällä toisaalta muutama henkilö, jotka on helevetinperkeleen merkannu ns. blogikseen. Kiitoksia mielenkiinnosta.

Raskasta joulua -kirjoituksen myötäpä toimitus toivottaakin... no, raskasta joulua, ja palataan ens vuonna asiaan, viimeistään U.D.O.:n merkeissä!

amorphis @ tavastia

2009-12-21T21:52:00.004+02:00

Tälle vuodelle tuli sitten nähtyä neljäskin Amo-keikka. Tällä kertaa se tapahtui klubiolosuhteissa, ja itseasiassa kyseessä oli ensimmäinen kunnon klubikeikka tälle bändille. Tavastia oli luonnollisesti paikka.

Amohan heitti Tavastialla keikan peräkkäisinä päivinä, ite päädyin keikkailemaan torstain keikalle. Perjantai kun oli kaikessa hiljasuudessa myyty loppuun (mä oon vähä jälkijättönen näissä lipunostohommissa, myönnetään). Mutta eipä se mitään. Showtime oli merkattu jo 21.30, joten hyvin pystyis keikan vetämään ja selviytymään aamuksi töihin kummemmin väsymättä.

Aika hyvin ajoitus meniki: loikkasin junaan, ajelin rautatieasemalle, marssin Tavastialle sisään, jätin takkini, hain salin puolen tiskiltä kaljan ja kävelin lähemmäs lavaa niin keikka alko :D

Kesän festarikeikat alko uuden levyn upealla Majestic beastilla, eli kunnon ryminät heti alkuun. Nyt lähettiin vähä hittilinjalle ja ekana soikin Silver bride.

Johonki minä ne biisitki kirjottelin jälkikätteen ylös, mutta näköjään on hävöksissä se lappu. No jatketaan ulkomuistista sen verran, että itse asiassa uus levy soiteltiin melkein läpi keikan aikana. Ja mikäs on soitellessa, kyseessähän on erinomainen levy.

Muuten tuli pakolliset Smoket ja Houset, vähän Silent watersia ja Elegyltä oikein makoisa raskaamman (vanhemman) Amon potpuri.

Puolitoista tuntia takomista, joka päättyi kolmen biisin encoreen, viimeisenä biisinä "kappale joka kertoo, mistä tässä bändissä on kyse" eli My kantele.

Kaikkiaan hienosti rakennettu setti muutamine välisoittoineen, hyvin soitettu, hyvin laulettu, hyvän kuuloinen... hieno keikka! Hikiä meinas lykätä ku sen verran piti nyrkkiä puistaa.

Sanotaanko vielä, että keikan jälkeen oottelin kotvan takkia, kipitin asemalle ja kerkesin vielä viimeseen junaanki, eli olin kotona jo paljon ennen puolta yötä. Todellinen täsmäkeikka siis!

pantokraator, pimpfish @ rock cafe, tallinna

2009-12-18T19:00:00.001+02:00

Tuli tänäki vuonna sitte nähtyä keikkaa maan rajojen ulkopuolella. Tällä kertaa tie vei, sanoisinko oikeasti että sattumoisin Tallinnan Rock Cafe -paikkaan. Muilla reissuilla siellä olin, kun yksi porukasta sanoi tietävänsä paikan. Ja olihan se sitten testattava.

Paikalle päästiin ja ensimmäinen bändi, Pimpfish nimeltään, olikin jo soittamassa. Nappasin nopeasti tiskiltä oluen (Rock -olutta taas tietysti kun kerran sitä saa) ja menin lavan vierustalle fiilisteleen uutta tuttavuutta.

Hyvälaatuista rokkia veteli pumppu ja naislaulaja lauleskeli genreensopivasti.

En ehkä normaalisti tämän tyylistä musaa menis kuunteleen, mutta oudossa paikassa täysin ilman odotuksia vastaan tullut musa meni suorastaan jalan alle, ja hyväksyvästi piti puistella ihtiään musiikin tahdissa. Joskin kevyesti, krhm, tietty...

Soittajien välissä kattelin hieman tarkemmin ympärilleni. Rock Cafe on siis pelkästään livemusan varaan rakentuva klubi ihan helposti saavutettavissa Tartu maanteen varressa. Klubi on rakennettu vanhan sellutehtaan halliin. (Tuolla piipun juuressa, mennään vähä niinku kulman takaa sisään.)

Ja kun kerran entisestä tehtaasta on kysymys, niin interiööri oli sen mukainen. Itse asiassa paikasta tuli vahvasti mieleen hieman laajennettu Nosturi. Hyvät puitteet rokkiklubille. Kaljaa sai jonottamatta tiskiltä ja palijo mittäähän se ei maksa...

Osa klubin listoilla olevista bändinnimistä ei hirmuna mitään sano, mutta on seassa koviakin nimiä. Esimerkiksi ihan hiljattain siellä on vieraillu eestiläisen metallin kova luu Metsatöll (suosittelen muuten tutustumaan, jos folk-vivahteinen ulkolainen metalli kiinnostaa) ja lämppärinään tuttu Ajattara.

No, illan pääesiintyjäkin lavalle sitten viimein kapusi. Hienon käärmelogon omaava Pantokraator alkoi soittamaan, pääjehunaan aluksi tirehtöörin takkiin sonnustautunut vokalisti Lauri Saatpalu, joka on ilmeisesti yksi Viron kuuluisimmista laulumiehistä (tämä perustuu mutuun ja puutteellisella vironkielellä tehtyihin käännöksiin aiheesta). No, kyllähän laulajalle tila lavalla annettiin, jotenki oli selviö, että kuka se stara on...

Itse musiikki on vironkielellä laulettua progressiivistä folk-rokkia, joten erittäin mielenkiintoinen musiikkiperformanssi olikin luvassa. Bändi esittää esikuvikseen vaatimattomasti mm. Pink Floydin, Jethro Tullin, Jean-Michel Jarren ja Genesiksen, joten kun nuita aineksia pistätte sopaksi ja lisäätte vähä joikaamista niin kai tää aika lähelle sitä menee.

Laulusta tuli itelle ja muutamalle muullekin mieleen muuten joiltakin kohdin Lapin joikut, joten ehkä siksikin tämä musa suomalaiseen mielenlaatuun hyvin sopi. Taustalla oli myös kahden hengen enkelikuoro, tosin näitä naisääniä ois voinu käyttää päälaulajan oheen voimallisemminkin.

No, kuten totesin, meleko omalaatuinen musiikkikokemus se oli, ja erikoisen paikan huomioiden olin hyvinkin haltioitunut illan annista. Hienolla logolla varustettua t-paitaa en valitettavasti saanu ostettua, koska niillä oli myynnissä vain kirjaa ja levyä ja sen semmosta... Vähän muuten harmittaa, että en tullu ostaneeksi levyä matkamuistoksi. Ei ois ollu täkäläisen mittapuun mukaan kalliskaan, vaikka oli tupla. Plääh.

Mutta; helevetinperkeleen toimitus lämpimästi suosittelee: jos käyttä tallinnassa niin tarkistakaa ihmeessä www.rockcafe.ee, josko ois jottai mieluista tulossa!

dio @ pakkahuone

2009-12-12T21:11:00.003+02:00

Jos tilanne ois hieman toinen, alkais päällä oleen jo melkonen keikkakutina. Mutta kun ei ole, niin joudun vaan laittaan Spotifyn laulamaan Holy Diveriä. Vähäkö oisin ollu tulessa jos se ois alkanu livenä pauhaamaan...

No, asiat tärkeysjärjestykseen. Ronnie parannelkoon vatsasyöpänsä rauhassa.

Ihan pienenä sivuviitteenä mainittakoon, että Heaven and Hell on kiinnitetty jo ensi kesän Sonisphereen, joten... No, toivotaan parasta.

--

Nää mun keikkahommat kusee ny vähä muutenki. Kerkesin jo riemuita ens helmikuulle sijoittuvista Lacuna Coil -lipuista ennenku hoksasin hieman avustettuna, että minähän oon peto lomalla just sillon! Ja jos oon lomalla niin varmaan mää jossai tsadissa sillon hillun...

Hei: tartteeko kukkaa lippuja Lacuna Coiliin? Lähtee omakustannehintaan kaks kappaletta...

Onneksi sentään Amo tuli Tavastialle aikanaan ja rokkas maan alta. Perkuleen kova keikka, yks vuoden kovimmista. Ehtis vaan päivityksen tehä jossain välissä...

swallow the sun, insomnium @ tavastia

2009-12-10T10:16:00.003+02:00

Laadukasta helevetinperkelettä piti käyä kuuntelemassa Tavastialla taasen tässä yks päivä. Lämppärinä oli Insomnium, joka on Myspace-sivustonsa perustella "Scandinaavista melodista heviä hienoimmillaan", ja tottahan se on. Laadukkaan keikan vetäsivät, kerta kaikkiaan.

Ongelma vain tässä on se, että näitä laadukkaasti melodista heviä tekeviä bändejä mahtuu Suomessa 13 tusinaan, eikä Insomniumkaan ole edes breikannu oman (tiukan) genrensä ulkopuolella, vaikka vetääki niin hyvin.

Omassa genressään sitä pidetään kyllä laajalti parhaimpana (tosin otanta rajoittui muutamaan Insomnium-faniin, jotka tokikin ovat juuri tätä mieltä; Toim. huom.).

Toisena soi ehkä hieman vielä maalailevampi Swallow the Sun. Oli toinen kerta kun tämän livenä näin, ja eroa oli lähinnä se, että nyt lavalla kävi nainen laulelemassa vain yhden biisin ajan. Tukkakin oli hällä vaihtunu blondista pikimustaksi...

Sanoisin, että tuon tyylin musiikkiin sopivaääninen naisen laulanta sopii kuin nyrkki otsaan, ja sitä tulisi käyttää enemmän. Nyt nainen tosiaan vieraili lavalla yhden ainoan biisin ajan (tosin myönnän kyllä, että jouduin lähtemään ihan vähän ennen keikan loppua pois, en tiiä tuliko se lopussa vielä takaisin.)

Mutta ei Swallow the Sunin raskasta tunnelmaheviäkään sovi moittia, ja kun välillä vielä vähän tanakamminkin vedeltiin niin mikäs sitä oli kuunnellessa. Hyvät keikat ja hyvältä kuulostaa.

--

Tää oli kyllä melkonen altapois-postaus, mutta tulipahan tehtyä ettei jää rästiin. Tänään sitte keikkahommat jatkuu Amorphiksen klubikeikan merkeissä.

rammstein provinssiin

2009-12-03T13:16:00.001+02:00

Jäikö Rammsteinin liput saamatta? Eipä hätää, saksalaiset on kiinnitetty Provinssiin. Esiintyminen tapahtuu sunnuntain viimeisenä esiintyjänä 20.6.

Eipä oo tullu Provinssia vielä korkattuakaan, mutta...

prodigy @ Helsingin jäähalli

2009-11-30T18:47:00.005+02:00

Niin se eteen tarjoutu muutama viikko sitte Prodigynki keikka, vaikka lippua ei aikanaan tullukaan sinne hankittua. Vappaalla sinällään olin niin aattelin, että tokihan minä saatan lähtiä matkaan ku Traakkipuu lippua tarjoili; olihan Prodigy joskus ysärin aikaan niin kovan luokan matskua, ettei tosikaan, voisihan tuon käyä tarkistamassa.

Lämppärinä oli Enter Shikari. Ei siitä sen enempää, ei ollu kovin mieliinpainuva esitys.

Prodigy sen sijaan tarjos kyllä oikiastaan sen mitä tulin hakemaanki. Vähä oli pakko siellä hyppiä ja jortsutakki, vaikka jäätiinki aikalailla siihen keskelle kenttää, miksauslavan viereen.

Biisilistassakin riitti melkein kaikki mitä tartti. Oli breathit, firestarterit, voodoopeoplet ja smackmybitchupit. Melkein sanon siksi, että se ysäriaikojen tasan kovin hitti "No good, start the dance" jäi puuttumaan. Mutta puolitoista tuntia kesti ryskettä ja vauhtia.

Eturivistä tuli sen verran hikistä sakkia pois, että taisi HC-fanejakin miellyttää. Ainaki koko kenttä puoliväliin asti hyppi siihen malliin melkein koko keikan ajan.

Ihan komiat puitteet oli keikalla, niinku valojen taas sytyttyä keikan jälkeen voi nähä.

Kaikkiaan hyvä keikka, ja mukava välikeikka metallimusiikin sekakäytön väliin. Vaikka se Smack My Bitch Upin aikana tehty "nyt kaikki kyykkyyn" -homma onki vähä Slipknot-meininkiä...

Dio

2009-11-26T07:53:00.003+02:00

Ronnie Jamesin tilasta saatiin viimein tarkempaa tietoa.

Blabbermouthin mukaan Ronnie James Diolla on todettu varhaisessa vaiheessa oleva mahasyöpä, ja syöpähoidot on aloitettu välittömästi.

Dion vaimo Wendy uskoo miehensä palaavan vielä lavoille, vaikka mahasyöpä onkin yksi hankalimmista hoidettavista.

Helevetinperkeleen toimitus toivoo parasta.

tunnelmaheviä

2009-11-20T18:18:00.002+02:00

Harkitsen tässä Dio-surun painamista taka-alalle keikkailulla. Tänään on Tavastialla erittäin laadukas tunnelmahevi-ilta, sillä siellä esiintyy Swallow the Sun ja Insomnium lämppärinään. On kyllä niin meikän musaa; mulla vain on pieni logistinen ongelma, katsotaan saanko sen ratkaistua...

Tulukeehan joukolla mukaan!

Dio peruttu

2009-11-18T16:03:00.003+02:00

Dion keikat Tampereella ja Helsingissä on peruttu ensi kuulta (12. ja 13.12.). Syynä artistin sairastapaus. Näin kertoi Finnish Metal Events tiedotteessaan.

Onneksi ei yhtään vituta. Menikö siinä viimenen mahis kuulla Holy Diver livenä? Lämppärinäki ois ollu Tarot, joka ois seki ollu erittäin kiva nähä.

Voi perseensuti!

elävien kirjoissa

2009-10-27T22:34:00.004+02:00

Silmäki hiljalleen paranee, viikon päästä saan palata jo täysin normaaliin elämään. Häätyyki alkaa katella potentiaalisia keikkoja. Tosin monenlaista meininkiä tähän syksylle on siunaantunu, pittää vähä silimitellä, että miten sattuu keikkapäivät sopimaan.

Yks erittäin potentiaalinen ois keikkailun naftaliinista uuden levynsä myötä tuttuun tapaan kaivava Leverage, joka esiintyy Dantesissa 13. päivä. Minä vaan oon ite sillon maan rajojen ulkopuolella.

Levyhän muuten julkaistaan 4. ens kuuta, eli ihan piakkoin. Pitäisi kuulema olla ihan hyvää matskua luvassa, ja jotenki oon ymmärtäny, että levyn nimi Circus Colossus on ns. enne siitä mitä tuleman pitää. Myspace muuten tarjoaa jo maistiaisen uudelta levyltä, Legions of Invisible nimisen rallin. Erittäin tuttuja Leverage-kuvioitahan se tarjoaa, mutta on kyllä ensikuulemalta taustoiltaan jotenkin hieman aiempaa "mahtipontisempi".

Levytysprosessistaki kuulin huhua sen verran, että Heinon Pekka oli marssinu studioon sisään, laulanu puolen tusinaa biisiä ja lähteny pois. Tiiä sitte miten totta tuo on, mutta totena se mulle puhuttiin, enkä kyllä oikiastaan yhtään ihmettelis :)

--

Pakko sen verran mainita, että tuo pari postausta alempana olevan silmänkuvan pupilliin liitetty aihelma on kuvattu Heaven and Hellin t-paidasta :)

Samaan hengenvetoon voisin mainita, että tuo kallo tuossa sivupalkissa on kuvattu Helsingin Luonnontieteellisessä museossa, ja se on jonki sortin hämähäkkiapina; tosin hieman "tyyliteltynä" :)

Pakko kertoa, ku ette te kuitenkaa mistää mittää tiiä ettekä mitään ahaa-elämystä saa, jos en ite mainihe.

:P

ankanmarssia, sunnuntai

2009-10-19T12:00:00.005+03:00

Vähä rästipäivityksen makua, mutta ei se mitään, teen sen silti. Varmaan mulla ois paljo jotai hyvää juttuaki ollu luvassa, mutta turhimmat niistä lienee jo hukkunu unohduksen virtaan, joten mennään etupäässä kuvin. Luvassa siis paluu elokuuhun ja Ankkarockin sunnuntaihin.

--
Sunnuntaina meikäläisen ensimmäinen ohjelma alkoi jo puoli neljältä, kun yksi kovimmista eli Turisas aloitti soitantansa. Lauantain aloituksen tapaan (pitkälti samaan kategoriaan menevä Ensiferum) sunnuntaikin alkoi siis todella ryminällä. Kun Turisas Ankkaan ilmoitettiin, luvassa piti olla kesän ainut show Suomessa, mutta pikahälytyksellähän Turisas soitti sitten Sonispheressäkin ja rokkasi sielläkin maan alta.

Ankkaan bändi oli tulossa suoraan Wackenista, joten puitteet oli vähän toista luokkaa ja ainakin laulaja myös krapulassa. Mutta sepä ei haitannut; omalla käheällä äänellään sotaherra Nygård luotsasi poppoonsa villiin laukkaan ja sai yleisön lämpimäksi.

Turisas soitti yllättävän paljon pitkiä maratonkappaleitaan (mm. upea, yli 8 minuuttinen Miklagard Overture), mitä on kyllä mahtava kuunnella livenä. Mutta kyllähän se Rasputin vaan on kova biisi :).

Turisaksen jälkeen suuntasin ylös ja ehdin kuulemaan viimeisen puolituntisen Eppujen keikasta. Siis... onhan se semmonen hittiparaati ja katsaus suomalaisen popin historiaan, että ei siitä oikein osaa pahaa sanaa sanoa.

No, sen jälkeen ilta jatkuikin taas vauhdikkaammissa merkeissä, kun ruotsalainen viikinkimetalliyhtye Amon Amarth jyräytti Twilight of the Thunder Godin käyntiin. Voi herra iekkara sentään! (pidän muuten tästä kuvasta)

Amon Amarthin jälkeen oikiastaan putkeen jatkuikin soitto ihan vieressä, kun Tanskan lauritähkä Volbeat aloitti soitantansa Korsolavalla. Menevää Rockabilly-heviähän se on, ja itse laulaja oli tyypillisellä silmäniskutuulellaan. "Hienoa nähdä, että noin monella on uus Volbeat t-paita päällä. Se on tosi, oikeasti tosi tärkeää, että te ostatte niitä, koska ne kaikki rahat tulee suoraan mun taskuihin."

Myönnän, että en jaksanu keikkaa kattoa ihan loppuun asti, vaan kävin alhaalla kattomassa bändejään oottavia indie-ystäviä ja juomassa yhen kalijan. Sitte pitiki taas tulla takasin ylös ja kuulemaan yhtä klassikkohevirokin sanansaattajaa, Testamentia.

Musiikilla ja Chuck Billyn kannustuksilla keikan aikana saatiin aikaiseksi suurin moshpit, jonka oon koskaan nähhy. Vaikka eihän nämä pennut varmaan ollu koskaan bändistä kuullukkaan, kuhan vaan kiersivät esiintyjältä toiselle pomppimassa toisiaan vasten...

Tässä lähtötilanteessa..

Ja sitte juostaan toisia vasten ja jatketaan pogoilua.

Jotenki minusta... vähä järijenköyhyyttä... No, se on sanottava, että vaikka järki näyttää monella tavalla ja monesta syystä olevan löyhällä, niin kaverista tuolla pidetään huolta; jos joku kaatuu niin muut nostavat sen porukalla heti ylös; ja jos jalat ei ennää kanna niin kaveri ohjataan vähä sivummalle. Mikä on tietysti järkevää, koska muuten tuolla tulis äkkiä ruumiita...

Sitä en tiiä, että mistä tuo villitys nyt tuonne Ankkaanki ilmesty, en minä muista että aikasempina vuosina ois jatkuvasti tarvinu siirtyillä moshpitien eestä pois. Seuraa siinä sitte keikkaa, ku koko ajan on joku känninen teini sylissä tai polokemassa nilkkaa kaksinkerroin (kävi muuten aika kipiää..). No, minä oonki nuihin verrattuna vanaha paska, ehkä minä vaan en ymmärrä nykynuorisoa...

Joo, Testamentin jälkeen oliki aika Sonatalle. Uutta levyä sorvannu Sonata keikkaili kesän säästeliäästi, ja perinteinen Ankankeikka oli kesälle vasta kolmas (tai neljäs..?). Vähän se tahtoi näkyä tökkimisenä monessa suhteessa. Tosin voiko Henkan patterien loppumisesta syyttää keikkataukoa... ehkä voi, kai sitä keikkarundilla muistetaan patterit tarkistaa.

Keikka myös alkoi vähän nihkiästi, ku piiitkän pitkän intron jälkeen soitettiin ekana kappaleena Paid in Full. Laimea alotus, ja sitte ku siihen lisätään se, että keikka ei menny oikiastaan ollenkaan sujuvasti eteenpäin vaan Tonylla oli aina joku kommervenkki mielessä. Vitsailua ja pelleilyä. Esimerkiksi Black Sheepin kahden ensimmäisen rivin tilalla Tony lauloi jotain Jaskasta ja siihen rimmaavasta asiasta. (Itseasiassa joskushan Tony on laulanu vastaavassa kohdassa "We're not Iron Maiden, and we're not from England, We are Sonata and we come from Finland.")

Pahimpana muotovirheenä oli kuitenkin Fullmoonin alku. Siinä hempeän pianointron jälkeen Tony rupeski laulamisen sijasta huudattamaan yleisöä. Ja hetken huudatettuaan alko miettiin mikkiin, että mitenkähän tästä pitäisi jatkaa, että pitäiskö Henkan vetasta intro uudelleen. No, hetken pohdittuaan Tony alko hapuillen hakemaan säveltä ja henkka rupes seuraileen sitä pianolla miten parhaiten taisi ja biisi pääsi vasta vauhtiin. Siis huhhuh...

Ainahan Tony jotain tuommosta on lavalla tehny, poksutellu mikkiin ja puhunu höperöitä ja se on kuulunu asiaan, mutta rajansa se on kaikella.

Lieneekö taustalla sitten se, että Sonata oli lähdössä ameriikanturneelle itsensä huumorihevin kuninkaan, lauantaina esiintyneen Dragonforcen kanssa ja halusivat näyttää, että meilläkin osataan... Tiedä häntä, mutta tapauksista kertoessani ainaki kaks tyyppiä kysy ensimmäisenä, että oliko Tony päissään. (Vastaus on, että ei kai kovin pahasti ainakaan?). No, jottai voi laittaa vähäisen keikkailun piikkiinki.

Loppua kohti meno kuitenki hiljalleen parani, kun tuli (aiemmin setin aloittanut) Black and Whitet ja Don't Say a Wordit. Piti itekki jo alakaa vähä rokkaileen niien aikana. Lopetus nosti pisteet tyydyttävän ja hyvän välimaastoon.

Elokuun ilta olikin jo hyvän matkaa hämärtynyt, kun Sonata esityksensä päätti.

Ilmeisen tarkka (joskin ulkomuistista laadittu) biisilistaki mulla ois, mutta mitäpä te niillä...

Ja Ankka 2009 olikin ohi. Tänä vuonna festari tarjosi toistakymmentä bändiä ja katsauksen kovan luokan festarimetalliin lähietäisyydeltä; ohjelma oli niikseen hyvin rakennettu.

--

Ensi vuoden Ankkarock saattaa siirtyä perinteisestä ajastaan viikkoa myöhemmälle. Tämä johtuu siitä, että Euroopassa festarikesä on kuumimmillaan vielä elokuun alussa, kun Suomessa aletaan lyödä pillejä pussiin ankantahdissa. Merimaan mukaan viikkoa myöhemmin tilanne esimerkiksi suurempien bändien saatavuuden kanssa olisi jo ihan toinen. Tältä vuodeltahan semmoset tosi suuret vetonaulat puuttu, ellei nuita Nationaleja ja semmosia lasketa. Nehän on kohderyhmälleen must-juttu.

Jäämme odottamaan mielenkiinnolla, mitä ensi kesä tuo tullessaan.

silmäilyä

2009-10-07T17:45:00.004+03:00

Joo, pieni tauko tulee nyt keikkaraportteihin: näkökenttään ilmestynyt kumma varjostuma todettiin verkkokalvon repeämäksi, ja sain silmääni melkein samoin tein 1,5 tuntia leikkaushoitoa. Toipuminen jatkuu viikkokausia, jolloin fyysinen ponnistelu, heilutus ja tärinä on kiellettyä. Lienee sanomattakin selvää, että ihan lähiviikkoina ei tuu keikoilla käytyä. Harmittaa, kun lokakuu ois ollu kaikkea täynnä. Mutta minkäpäs teet; jospa sitä muutaman keikan missaamalla vielä joskus näkis jotakin.

Ehkä mä saisin viimein päiviteltyä vähä rästissä olevia matskuja tänne. Ehkä en.

Kake

2009-09-30T13:23:00.002+03:00

Tuli tuossa viikonloppuna nähtyä itse Kake Randelin livenä. Vähä sinne läppäosastolle mennään, toki, mutta myönnettävä on, että kyllä tuommonen kohderyhmässään saa aikaan vipinää. Vibraa on kuin Martti Servolla ja muutama lainakin siellä tuli, muun muassa Juicen syksyn sävel.

Että tulipa seki nähtyä, siinä sivussa. Kake, eli 'keik', niinkuin TA sen lausuisi... :)

viikate, monsteriser @ Virgin oil

2009-09-21T14:02:00.004+03:00

Niinhän tuota tuli pitkästä aikaa käytyä vähän keikkaaki kattelemassa, Callisto ja kertaalleen tänä vuonna nähty Crib 45 ois ollu tyrkyllä Dantesissa, mutta lähin kuitenki Virginiin kahtoon Viikatetta.

Monsteriser veti lämppäriksi ihan tymäkän keikan, meinasi mennä ihan niin sanotusti jalan alle. Miitrin johdolla oli porukka oli vedossa ja lämmitti mukavasti yleisöä. Miitrin välispiikit oli kovasti samankaltasia ku Kotiteollisuuden Hynysellä, mutta tokihan yhteistä löytyy paljonkin sen menetetyn ulkonäön lisäksi. Bändit kun on suunnilleen samoilta kulmilta lähtöisin ja on Monsteriserin laulaja-kitaristi tieten ollu kotiteollisuuden levyilläki mukana.

No, pieni välitankkaus ja odottamaan Viikatetta. Porukkaa oli valunu jatkuvasti lisää ja Virginihän suorastaan pullisteli. Levyltä kuunneltuna Viikate on toisinaan vähän yksinkertaisen junnaavaa ja sanoitukset pyörii vähä liianki tiukasti siinä yhdessä ja samassa, mutta kyllä se livenä sitten toimii tämäkin. Vaikka saunaa ja viinaa ja tervaa on tietysti tarjolla muodossa ja toisessa lavaltakin esitettynä. Jotenki ote vain on vielä rokimpi, johtunee varmaan biisivalinnoistakin. Tai sitte se vaan tuntuu.

Keikkaelämys jäi vain lyhyeksi, kun jouduin poistumaan kesken kaiken. Mutta tulipahan nyt sen verran nähtyä, että tohtii sanoa nähneensä. Häätyy joskus tarkastaa bändi ihan kunnolla, paremmalla ajalla.

--

Ai niin, sen verran tulevista keikkahommista, että ikinuori Ronnie James Dio tulee nähdyksi vielä tämän vuoden puolella toiseen otteeseen. Tällä kertaa mies tosin tulee Suomeen Dion keulakuvana. Holy Diver vaan, häätyy seki kertaalleen livenä nähdä. Lieneekö monta tilaisuutta enää tulossa, kun ei tässä Ronniekaan enää nuorru!

Päivämäärien vuoksi suuntaankin korkkaamaan uuden keikkapaikan Tampereen Pakkahuoneelle, Tampesterin keikka kun on lauantaina, voi "keikkailla" ihan tunteella, toisin kuin Tsadin sunnuntaikeikalla.

megadeth

2009-09-11T15:28:00.004+03:00

Ikinuori Megadeth julkaisee myös levyn aivan lähipäivinä (ens viikon alkupuolella/keskivaiheilla ilmestynee kauppoihin, mikä lie tarkka päivä Suomessa..?). Kiitos Aleksin huomion voin kertoa, että myös tähän levyyn, nimeltään Endgame, pääsee tutustumaan ennakkoon kokonaisuudessaan Myspacessa.

Näin äkkikuuntelulla yllättävän tymäkkää matskua, muuten!

keikkasyksy ja sonataa

2009-09-10T19:52:00.004+03:00

Keikkarintamalla on nyt pahimman festarisuman jälkeen ollu vähä rauhallisempaa. Haloo Helsingin kävin tuossa kahtomassa lomien aikaan, ja vaikka musa onki ehkä kuunteluun vähä poppista, saa tuommonen railakas rokki kyllä menojalan päälle. Ainakin oikiassa seurassa. Joten ihan ok keikkana. (kännykuva)

Syksyn mittaan onki sitte ilmaantunu tarjolle monenlaista systeemiä. Tietäs vähä nuita omia kulkujaan niin vois ruveta varaileen lippuja vähä keikalle jos toisellekin: täällähän ois Dioa, Prodigya, Dream Theatheria (en tiiä saisko sinne lippua), Alice Cooperia ja jos sun mitä. Ja Five Finger Death Punch, ehkä yks kovimmista. Paitsi että In Flames ja Killswitch Engage tulee kans, ja ne vasta kovia on!! Mutta enköhän mää jottai nuista pääse näkemään, sais vaan päätettyä, että mitä.

No, sepä ei vielä mittää, mutta nyt tuonne pienemmille lavoilleki on ilmaantunu monennäköstä tarkistettavaa ihan yllin kyllin, pelkästään Nosturissa on jo seuraavan kuukauden sisällä pontentiaalista keikkakamaa ainakin neljänä iltana ja vähintään kymmenen bändin voimin. On Chimairaa, Ensiferumia, Metsatölliä (tätä virolaispumppua oon vähä "tavotellu" ja nyt se ois tulossa), insomniumia ja Omnium Gatherumia. Ja tietty Amon klubikunto ois myös mahista tarkastaa; festarilavallahan mää oon nähhy sen ainaki kolmesti tänä kesänä.

Niin, tuossa oli siis lähiviikoilta pelkät Nosturin keikat, mitenkäs kaikki muut? Pitäs vähä ensinnäki selvitellä näitä omia kulkuja ja sitte ruveta oikiasti varaileen lippuja. Sitte sinne ainaki on aina pakko mennä vaikkei jaksaskaa :)

No, jospa se 70 keikkaa tälle vuodelle saatas rikki vielä syyspimeiden aikana :)

--

Sonata on siis julkasemassa uuden levyn ihan lähipäivinä, itseasiassa Suomenjulkaisu on jo ens viikolla, taitaa olla keskiviikko. Eka sinkku, The last amazing grays on jo julkaistu. Varovasti sanottua leimi, mutta semmosiahan nuo sinkkujulkasut aina tietysti on. Tunnistettavaa Sonataa toki, nätteine pianokuvioineen jne.

Itseasiassa myspacessa on tarjolla myös toinen kappale levyltä, nimeltään Flag in the ground. Se on jo vähän (siis vähän) tymäkämpää tarjontaa. Jään vain edelleen odottamaan niitä "hieman tummempia sävyjä", mitä piti olla luvassa. No, käsittääkseni tämä levy oli myös olevinaan hyvin monipuolinen... no, tulkataan sitä sitte paremmin sitte ku siitä ensimmäiset tyypit päästään ottaan.

--

Sen verran on ihan pakko mainostaa teillekin, rakkaat helevetinperkeleen lukijat (onko teitä?), että itse Korpiklaanin Jonne on käyny kommentoimassa omat näkemyksensä tästä taannoisesta keikasta, jossa hän otti tuntumaa Tavastian lattialaudoitukseen, melkein yhtä vauhikkaasti ku Pati aikoinaan daivatessaan Tuiskulassa joskus vuosia vuosia sitten...

Mistä helevetistä lie tänne onkaa löytäny, mutta jos käy vastakin, niin voishan tuo pistää vähä sanaa kiertämään siellä "piireissä", saahaan laskurit täälläki hyrräämään :P

Tuohon ite tapaukseen sen verran, että samahan se mitä siellä lasissa millonki on: jos sillä reseptillä saahaan nuin vauhikas keikka aikaseksi niin ei parane troppeja juuri muutella... Ja eräs vanha päällikkö ruukas aikoinaan viisaasti sanoa, että "jos mittää ei koskaan tee, niin mittää ei voi tapahtuakkaa..."

Dante's Highlightin keikkaki oli kyllä "merkattu", mutta satuin olemaan Raumal samaan aikaan...

lompsis

2009-08-09T10:21:00.002+03:00

Blogin toimitus supistaa toimintaansa (entisestään) lähiviikoiksi kesäloman takia. Notta viimeenki se alkaa.

Kerrotaan nopeasti, että Madonna tuli siis nähtyä. Showlla oli kokoa ja näköä, sekuntiaikataululla mietitty komea esitys ja komeat puitteet. Jätkäsaaren osalta ilmeisesti suuri ennakkokohkaaminen teki kerrankin tehtävänsä ja ihmiset osasivat tehdä matkaa asiaan kuuluvalla rauhallisuudella, ja kaikki sujui erinomaisesti, vaikka paikalla olikin noin joka kuudeskymmenes suomalainen.

Ainoastaan se keski-ikäinen tangomarkkinayleisö siellä niitä ongelmia aiheutti. Kesken konsertin piti lähtiä hyppäämään kaljalle tai vessaan, ja sitte vielä pyrkiä takasin omalle paikalle. Ja he ku on niin isoja herroja, ja varsinkin rouvia, niin he voi niin tehdä ja muiden kuuluu väistää.

Nyt vakava sana kaikille teille keski-ikäisille wannabe-joillekin: opetelkaa käyttäytymään suurtapahtumassa niinkuin suurtapahtumassa käyttäydytään! Siellä nimittäin jonotetaan rauhassa, ja siellä katotaan keikkaa omalla paikalla eikä yritetä ryysätä väkijoukon läpi edes takasi.

Mutta show tosiaan oli kaikin puolin komea, ei siitä pahaa sanottavaa ole. (Huomatkaa, että en puhu keikasta, vaan showsta...). Ja se Madonnakin tuli kerran elläissään nähtyä.

Mutta nyt: kesälaitumille lompsis!

ankanmarssia, lauantai

2009-08-05T21:54:00.005+03:00

Lauantai valkeni kohtuullisen aurinkoisena. Sääennuste lupaili hyvinkin kurjaa keliä, mutta niin vain auringonsäteet valuivat verhojen välistä lattialle jo aamupäivästä. Tymäkkää pilvisyyttä kierteli siellä ja täällä, mutta kovin uhkaavalta taivas ei sittenkää näyttäny.

Ei muuta kuin valmistelemaan Ankkaan siirtymistä. Rauhalliset aamusyönnit ja muut kuupailut, pikkuhiljaa volumea isommalle ja ensimmäinen olut auki. Siitä se lähtee.

Korsoon suuntasin silleen, että olin paikalla hieman kahden jälkeen. Pienen pikamarssin jälkeen sain passinkin kaulaan sieltä festarialueen takaa, siitä suoraan takaisin toiselle puolelle Ankkalampea ja kahtoon Ensiferumia. Minuutilla parilla siitä myöhästyin, joten kaikki meni niinku elokuvissa.

Ensiferumin näin nyt ensimmäistä kertaa, ja mikäs siinä oli katsellessa. Todella hyvä alku lauantain festaripäivälle, aurinko pilkisteli tämän tästä pilvien lomasta ja battlemetalli raikasi. Soitanta sujui ihan ongelmitta, joskin kyllä tällainen bändi kärsii puistolavan alhaisesta äänenvoimakkuudesta. Moisen metallin pitäisi tulla niin että kassit heiluu.

Token of Timet ja Lai Lai Heit sieltä tuli niin tyylikkäästi, ja soiteltiinpa keikan loppupuolella pienehkö pätkä ihan Trooperiakin väliohjelmana. (Tästä kuvasta sen verran, että mitenhän hyvin tuosta eturivistä näkee tuon laulajan..?)

Basisti-Samilla oli kepissä kieliä vaikka vähän muillekin lainata. Ihan koristeena nuo ei ollu, vaan mies veteli kyllä tosi näppäriä kuvioita pitkin keikkaa. Olisin voinu vaikka vähän isommallakin sitä bassoa kuunnella, nyt se tahtoi jäädä taustalle, niinkuin yleensä tietysti on tarkotuski...

Todella miellyttävä aloitus siis, ja tästä oli hyvä jatkaa... perinteisen muikkuannoksen jälkeen suoraan ankkalammen rannalle ottamaan päiväunet. Maija Vilkkumaa siellä veteli satumaatangojaan ylhäällä, ja alhaallekin siinä tuli soittelemaan New York Dolls. Meikää se ei haitannu, aurinko paisteli lämpimästi ja eka keikkakin oli takana, niin pistin pötkölleen ja lie unessaki kävin pidemmänki hetken. Perinteiset festivaalipäikkärit tuli siis otettua jo vähä etuajassa :)

No, siitä sitte suuntailin hiljalleen ylös, jossa rock-lavalla aloitti ruotsalainen tuttavuus Hardcore Superstar. Musiikki on tuttua lähinnä sillä asteella, että tiedän lajityypin. Mutta hyvin vauhdikas räminärokkikeikka olikin luvassa, ja positiivinen yllätys suorastaan. Viihdyin keikan ajan erittäin hyvin, ja laulajan energisestä esiintymisestä pinnat. Vähän siinä keikan aikana kävi kaikkea vierailevaa rumpalia ja muuta pyörimässä, ja loppupuolella kitaristillekin ilmestyi hassu "hattu" päähän.

Pieni tovi oli aikaa, joten kävin päälavan takamaastossa nauttimassa yhden (lauantaipäivän ainoan) huurteisen, ja kun Turbonegro aloitti, palailin ensimmäiselle päälavakeikalle.

No, mitäs mää tästä nyt sanoisin. Kyllä se livenä ihan menee. Ja kaikkea hassua oli lavalla taas luvassa, toinen kitaristi oli pukeutunu dr Livingstone- tyyliseen safariasuun kypärineen, ja eräs herra oli jonkin sortin seilori, tosin runsaalla poskipunalla varustettu... Ja laulajalla oli unehtunu paita kotiin.. ja vitsit luokkaa "te ootte kuin ruotsi mutta heteroseksuaaleja..."

Taas oliki vain vartin tauko, ja takaisin rock-lavalle, jossa vuoroaan odotteli jo Dragonforce. Sen tuossa talvella näin, ihan hauska bändihän se on livenä eikä muutakaa ollu, niin aattelin keikan tarkistaa. Lavalla tehtiin vielä viimeiset hienosäädöt, kun Heta Hyttinen jo juonteli bändiä sisään: Roudari kävi laittamassa vuoden hienoimman taustalakanan seinään kiinni. Ja sittenpä se keikka pyörähtikin käyntiin. Tuttua menoa; eli kauhiaa rallia, ja kaikkea kivaa sattuu ja tapahtuu koko ajan.

Kimppakiva :)

Sam lentää

Vadim vetelee thereminiä taustalla.

Huomaa se vuoden hienoin taustalakana :DD

Järkkäriä en taaskaa vihtiny ottaa mukaan, mutta näköjään tarpeeksi yrittäissä idioottipokkarillakin voi onnistua. Tässä on DF:n Vadimista oikiasti niin hyvä kuva, että kelepais vaikka tilutusmetallilehden kanteen. Sopivasti hieman erikoisesti sommiteltu, hyvä ja omalla tavallaan sävyisä taka-ala, kohteella menevä asento ja hyvä ilme ja lisäksi kiva spotti suoraan kasvoihin. Tarpeeksi yrittää niin aina sattuu.

No, DF oli miellyttävä yllätys humoristisella vauhtiesityksellään. Bändi on tunnettu siitä, että se vetää keikalla tunteella överiksi ja piti huolen, että näin myös kävi tälläkin kertaa. Oikeastaan jopa harmitti, että keikka oli niin lyhyt, vain tunteroisen setti. Oisin voinu enemmänkin kuunnella. Ja kyllä, myöskin se Guitar Hero -biisi tuli :)

No, alas siitä suoraan ja tällä kertaa puolen tunnin tauko, ennenkuin Cavalera Conspiracy aloitti. Ylhäällä soittanu Tehis jakoi sen vähänkin porukan, ja niinpä pääsin hyviin asemiin. Keikka vaan jotenki ei lähteny millään vetämään. En tiiä johtuko se enemmän bändistä, minusta vai vähän molemmista. Sepultura ei oo vielä ehtiny olla mun juttu. Ja se äänentaso tuossa alalavalla...

No, kattelin keikkaa sivu puolenvälin ja poistuin hyvissä ajoin junalle ja kämpille lataamaan akkuja festarikesän viimeistä koitosta varten.

Siinä se lauantai menikin rattoisasti, sää suosi eikä porukkaakaan ollu kovin paljoa, joten keikat näki mukavalta etäisyydeltä. Ensiferum veti loistavan alun Ankalle, Hardcore Superstar oli livenä miellyttävä yllätys, Turbonegro oli semmonen väliohjelma, Dragonforcen keikan kohelluksesta nautin jopa Tavastian keikkaa enemmän ja Cavaleraa katoin sivistyksen vuoksi sen verran, että kehtaa mainita nähneensä.

Sunnuntaina oli melkein vielä kiireisempi ohjelma ja kovia bändejä jonossa. Jospa minä vielä ehtisin ennen lomia senki päivityksen tekemään. Madonnaki painaa päälle :)

festarikesän päätös

2009-08-03T00:23:00.002+03:00

Siihen se loppui, Sonata Arcticaan ja Don't Say a Wordiin tämä festarikesä. Kova oli kesä, paljon tuli bändejä nähtyä ja säätkin suosivat enimmäkseen. Juuri niinkuin kesäfestareilla pitääkin.

Nyt väsyttää. Aamulla pitäs mennä töihin, mutta sitä ennen pitää vielä vähä fiilistellä vaikka hienon Black and Whiten tahdissa...

ankattaa, lauantai pikis

2009-08-02T00:26:00.004+03:00

... Eikä pisaraakaan vettä! Itseasiassa pirun nätti ja lämmin elokuun ensimmäinen päivä!

Semmosta se joskus on, onneksi joskus näinki päin :)

Ankan eka osa tuli tosiaan käytyä. Jotenki vähännäkösesti porukkaa, mutta niinhän tuo tiedotus tekstiviestiä pukkasi, että lähes 10 000 ihmistä ois Ankkalampien ympärillä festaroinu. Enempiki mahtus. Mainittakoon, että bäkkärillä ankkamenosta nautti mm. Vantaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja...

Mulla bändeinä Ensiferum, Hardcore Superstar, Turbonegro, Dragonforce ja Cavalera Conspiracy. Rapsaa myöhemmin, nopsana kommenttina: Ensiferum oli aivan saaterin tymäkkä alku ja Dragonforce piti jälleen hauskaa koko rahan edestä.

Festarikesä lähenee loppuaan, mutta loppu on sitäki komiampi. Huomenna vielä mm. Turisas, Amon Amarth ja Sonata Arctica.

ankattaa

2009-07-31T23:50:00.003+03:00

Korsossa tömisee taas, kun Helevetinperkeleen yhden miehen toimitus valtaa Ankkalammen ympäristön jo neljäntenä vuonna peräkkäin.

No, tuostahan vois saaha käsityksen, että meikä jotenki kötisis siellä... niihän ei asia tokikaan ole, pois se minusta ;). Mutta mielenkiintonen keikkalista ois tulossa.

Aikataulujaki tuossa vähä oon kahtellu, eikä ne hirviän pahasti ristiin taija mennä. Näin niinku enimmäkseen. Aattelin vielä huomisaamuna ottaa lopullisen listan kouraan ennen alueelle suunnistamista. Ensiferum klo 14.30, siinä joka tapauksessa meikän tähtäin. Huomenna ei paljon muuta kiinnostavaa ookkaa, muuta ku Cavalera Conspiracy. Ja kai se on Dragonforcea sitte katottava ku ei siinä muutakkaa oo, onhan se ihan viihyttävä esiintyessään.. Sunnuntaina ihan eri tahtiin onki sitte kiinnostavaa matskua lavalla.

Ainut ongelma vaan on tuo perkeleen sää. Koko viikon mollukka möllöttäny taivaalla ja minä oon hikkoillu töissä jäniksen kokonen vaahtopallo haaroissa, ja ny sitte on erinäinen määrä pisaraa sääennustuksissa Korson kohalla. Meleko persettä tuoki homma, miksi ei voi olla semmonen komia loppukesän auringonpaiste?

Ai niin, vielä yks huomio järjestäjille! Siirtäkää se passien noutopiste ny helevetti johonki kätevämpään paikkaan sieltä festarialueen toiselta puolen! Joka vuosi sama rumba ja turha kävely ennenku sen passin saa kaulaan...

--

Muistin virkistämiseksi pienenpieni kuvakavalkadi viime vuodelta.

Sonata vetää, tässä Elias, Tony ja Henkka.

Tony kävi jelppimässä vähä Apocalypticanki keikalla. I'm not Jesuksenki lauloi, ainakin näin muistelen näin melkein vuotta myöhemmin.

Ja keikkojen vierailijoista mainittakoon myös hurjan keikkarundinsa viime Ankkaan päättäneen Lauri Tähkän kanssa lavalla vieraillut Elastinen.

Soilwork.

Ja Opeth. Se oli kyllä tylsä.

eluveitie @ Tavastia

2009-07-26T21:30:00.004+03:00

Klubikeikoilla on vähän vähänlaisesti tullu käytyä kesän aikana. Siihen tarjoutui loistava mahis, kun sveitsiläinen Eluveitie saapui vierailemaan Hellsingissä jo toistamiseen tänä kesänä. Tuskassa bändi jäi näkemättä, kun en sattunu oleen yhtä aikaa festarialueella bändin kanssa, mutta nyt oli hyvä mahis käyä tarkistaan sen raskas folk-metalli.

Arki-iltaiseen tapaan lämppäri aloitti soitannan jo hyvissä ajoin. Kivimetsän Druidi siellä soitteli, varmaan ihan asiaankuuluva (asiaan kuuluva?) lämppäri. Nainen laulelee ja mies örisee päälle. Muuten ei mitään intohimoja herätä, mutta puhtaan ja korkean naislaulun ja örinän hyvä yhteensopivuus hieman yllätti.

No, nopea roudaustauko ja Eluveitie pääsi lavalle. Tuli lavantäydeltä jos jonkinlaista pillistiä ja viulistia ja ryske alkoi.

Eluveitien uusin levy on hyvin erilainen aikaisempiin verrattuna. Se on täysin akustinen, joten se on paljon kevyempi aiempiin tuplabasari-tunnelmointeihin verrattuna. Jännitys olikin kova, että minkälainen keikka tästä muotoutuisi.

No, onneksi keikka lähti rullailemaan hevimmille urille heti alusta hetkiseksi, joten kone saatiin käyntiin niin lavalla kuin keikkayleisössäkin kiitettävästi. Ja kun meno oli ylimmillään, oli aika vetää muutama akustinen biisi; lavalle jäi vain pari-kolme pillistiä, viulisti ja kampiliiran soittaja. Seurasi joku rauhallinen muinainen kelttiläinen laulu kauniilla naisäänellä tai parilla gaeliksi laulettuna. Sitten päälaulaja totesi, että nyt riittää tämä akustinen "shitti" ja takaisin metallin pariin. Ja ryskääminen ja örinälaulu alkakoon taas.

Itseasiassa vois oottaa melko folkkia meininkiä, jos lavalla on säkkipilliä, kaiken maailman banjoja, eri mittasia pillejä ja huiluja ja kampiliira. Toki kelttiläisestä maailmasta ammentavat biisit folkilla pohjalla makaavatkin, mutta uskokaa pois; kun metalli alkaa jauhamaan, niin sillon mentiin, soi säkkipilli tai ei!

Ja tuo kampiliiran soittaja... Heh, pikkunen taskukissa, joka veivaa kampiliiraa, siis kampiliiraa ja pyörittää simona tukkaa samaan aikaan! Minkä muun bändin keikalla voitte semmosen nähä!!

Huomatkaa myös paidatta jotain muuta kielisoitinta kuin sähkökitaraa kepittävä kielisoittaja :)

Kiitokset Finntrollille, joka käsittääkseni oli ollut vahvasti edesauttamassa Eluveitien saamisessa Tavastialle. Ja käsittääkseni ainakin kitaristilla oli kyseiseltä bändiltä lainavehjettäkin käytössä.

Kaikkiaan kova keikka, jossa yleisö oli villisti mukana. Pienet rauhalliset akustiset hetket rytmittivät noin 1,5 tuntista keikkaa sopivasti; rankan ja vaikuttavan folkmetallin ryskeessä paita kastui siitäkin huolimatta.

Vanhemmat levyt (esim. toiseksi uusin Slania) on todella miellyttävää "death-folkia" (niinkuin Eluveitie omaa musiikkilaatuaan kutsuu.) Siitä huolimatta laadukas keikka pääsi yllättämään takavasemmalta.

Helevetinperkele suosittelee.

Ankanmarssia

2009-07-22T17:42:00.002+03:00

Huomenna ois sveitsiläistä folkmetallia tarjolla Tavastialla, kun Eluveitie saapuu ryskäämään. Oon vielä kahentoista vaiheilla, että jaksasinko lähtiä kahtoon. Harkinnassa on. Perjantaina alkais kyllä työt vasta puoli kakstoista, joten...

Seuraava suurempi ohjelma on kuitenkin jo tiedossa, se on nimittäin Ankkarock. Mielenkiintonen ohjelma siellä on tarjolla, ja eilen julkistettu aikataulukin vaikuttaa enimmäkseen järkevältä (viime syksynä meni mm. Apocalyptica ja Soilwork päällekkäin, jonka ratkaisin katsomalla molemmat puoliksi kun Apon tiesin näkeväni sitte uuelleen Unkarissa pari viikkoa myöhemmin).

Pikaisen vilkaisun kun ohjelmistoon tekee, niin katsotuksi tulee ainakin Ensiferum, Cavalera Conspiracy, Turisas (!!), Amon Amarth ja Sonata Arctica. Lisäksi siellä on muitakin ihan mielenkiintoisia tarkistettavia, joiden kohtalo selviää sitte myöhemmin. Testamentia, Turbonegroa, Hardcore Superstaria sekä Dragonforcea (joka tosin on nähty hiljattain) ja sen sellaista.

Jos vain sää ees jotenkuten suosii (yleensä on suosinu), niin ihan maireat kekkerit siellä on tulossa. Harmi vain, että tänäkään vuonna meikän perinteisesti loppukesällä alkava kesäloma ei ala Ankasta, vaan vasta viikkoa myöhemmin. Toissa vuonna Ankka avasi kesäloman, ja aika messevät fiilarit oli siellä auringonpaisteessa katella bikinitsiksei, kuunnella rockia ja miettiä, että se on ny sitte tätä tästä lähtien...

the days of grays

2009-07-13T00:33:00.003+03:00

Sonata Arcticasta oli tässä hiljattain puhetta, niin mainitaan nyt, että uusi levy alkaa hiljalleen muotoutua.

The Days of Grays on levyn tulevan läpyskän nimi, ja se tulee sisältämään painoksesta riippuen 12 tai 13 kappaletta. Omien sanojensa mukaan kyseessä on hieman aiempaa tummempaa Sonataa, joten nyt kyllä jään kiinnostuneena odottamaan.

Levy julkaistaan Suomessa syyskuun 16. päivä.

Katso levyn kansi täältä.

Ruisrock

2009-07-10T21:44:00.008+03:00

Työtki siinä loppu, Ruisrock-perjantaina, ja suuntasin kohti Pasilan asemaa. Turun junahan oli täynnä, joten siinä sitä istuskeltiin junan eteisessä, minä ja muut teinit... Mutta menneehän se tuommonen matka vaikka päällään, ja pääseepä festarifiilikseen ainaki.

Turkuunkin saavuttiin, ja kun kerran aikaa oli, niin lompsin aikani kuluksi Aurajoen rantaan ja korkkasin repusta oluen. Siinä minä sitä siemailin Aurajoen rannalla puiden varjossa istuksien ja mietin: minä olen taas välivuoden jälkeen täällä!

No, omppupomppu-hotellin eteen käppästelin siitä sitte, jonoa näytti olevan ovella, joten menin Ärrälle tsillaileen. Tai no mää siellä mitää tsillaillu, kävin vaan ostaan vähä evästä ja juomatäydennystä sieltä, mutta jumituin pelaan jotain kolikko-kenoa ku voitin kymppitolkulla rahaa. Jossai vaiheessa otin voitot uloski ja suuntasin hotlaan, pääsin pienen yrittämisen jälkeen sisällekin (ulko-ovi temppuili). Pale oli tosiaan pienellä vilungilla sieltä omppu-huoneen saanu varattua erittäin kohtuulliseen hintaan, ja siellä oli yö tarkotus sitte punkkailla. Pikapikainen suihku ja kauppatorille festaribussiin ja alueelle.

Kohta sitä oltiinki muutaman muun ihmisen kanssa Ruisrockin erikoisuudella, eli rantapromenadilla. Ruissalohan on rauhotettua aluetta, joten bussilla pääsee vain johonkin parin kilometrin päähän festariportista. Monet siitä pikku reippailusta nitisee, mutta minusta se vain on sitä Ruisrockin ydintä: ottaa vaan sopivasti nesteytystä mukaan niin mikäs siinä on lompsiessa??

Joku muuki siellä oli tosiaan kaunista perjantai-iltaa menossa viettämään.

Piiitkä jono oli turvatarkastuksessa, mutta se veti siitä huolimatta kohtuullisesti. Repun tarkastanut nainen tutki kyllä joka sopen (turvanaiset tutkii AINA tarkemmin ku turvamiehet). Kiitin sitä virnistellen hyvästä ja tarkasta työstä.

Ei muuta kuin hyvillä mielin alas paviljonkilavalle ja odottamaan ensimmäistä bändiä. Pilgrimzistä myöhästyin, joten tämän vuoden Ruisrockin sai minun kohdalta avata ruotsalainen Dead by April. Ja nehän avas. Kovan keikan pojat veti. Uusi tuttavuus, joka toimi hyvin, tosin hyvin lyhyen setin vetivät.

Kerkesin anniskelualueella siinä sitte yhen hätäsen käyä juomassa, ku piti jo jatkaa rantalavalle kahtoon Deathstarsia. Tähän bändiin tutustuin eräällä kuuluisalla Jyväskylän reissulla, ja oon melko paljon tätä Ruotsin Rammsteiniksikin tituleerattua (no, ehkä vähä kaukaa haettua) bändiä kuunnellu levyltä. Livenä juttu ei oikein lähteny koskaan lentoon. Laulu kuului hyvinkin vahvasti läpi mutta ei juuri mitään muuta sitte kuulunukkaa. Eikä se laulukaan livenä niin mairittelevaa ollu. Ja ne homohommat siinä välispiikeissä... Selkeä pettymys, mutta tulipahan nähtyä, ja myös muutama niitä Termination Blissin biisejä, jotka sattuneesta syystä ovat meikäläiselle hyvinki tuttuja..

Saman tien ylös ja kahtoon Bodomia. Joku muuki sinne oli menny, joten ei ollu lähelle asiaa. Ja minä ku en muutenkaa oo sitä rynnijätyyppiä niin sitte tyypiteltiin Bodomin nykykunto vähän etäämpää. Ja hyvinhän se pelaa. Melekosta tuplabasari-kitarakepitystä siinä on tarjolla, ja kansalaisten mukaan yks illan pääesiintyjistä selkeästi. USA:n kiertueella olkapäänsä keväällä murtanu Aleksikin oli taas vedossa, ja kunnioitusta kyllä herättää muutenki nämä tyypit, jotka rämpyttää kitaraa samalla ku laulavat.

Valotaululta piti napata lähärit :)

Perjantaina Ruisrockissa vieraili huikeat 27 000 vierasta, ja isohko osa heistä oli kansoittamassa niittyä Bodomin soittaessa.

Bodomin keikka meni muuten ihan mallikkaasti, mutta pyrot jäi puuttuun. Jostakin syystä samaisella niittylavalla pari tuntia myöhemmin esiintyvä Slipknot oli kieltäny pyrojen käyttämisen, vaikka niiden oma esityksensä ei ees sisältäny pyroja. Mikä lie syynä.

No, alas ja kahtoon Disturbedia. Nehän alako pauhaamaan, mutta tämä bändi oli kyllä nopsaan kuultu. Vähänhän tuo oli niinku oisivat samaa biisiä veivanneet ees taas, niin samantyylisiä kaikki kappaleet on. Tunnetuimmat hitit tuli rokkailtua siinä merenrantalillussa seisten (yllättävän pehmeänä ranta olikin). No, rantalavan läheisyyteen vaeltanut juhlakansa kyllä sai mitä oli tullut hakemaan, ja illan toiseksi kovin esitys oli silti selviö.

Siitäpä sitten olikin jo matka ylös. Lyhkäisen mutta erittäin tymäkänmetallisen perjantain päättäisi muuan jenkkibändi nimeltä Slipknot. Pieni ruuhka siinä festarialueen keskivaiheilla oli, niinkuin tavallista, mutta sopuhan se sijaa antaa....

Ylhäällä ei ollu enää mitään toivoa päästä lähellekään lavaa, eikä toden totta ollu meikällä kovin suurta haluakaan. Jäin suosiolla hieman kauemmas lavasta, mutta siltikin keikan alkaessa alkoi osumaa tulla. Vittu ihan sama! Slipknot tuli maskeineen jyräämään siihen malliin, että tulkoon vaikka lunta tupaan niin tätä keikkaa katotaan, tämän keikan aikana hypitään ja tämän keikan aikana puistetaan nyrkkiä. Tanner vain järisi, sananmukaisesti ja senttitolkulla, kun valtava ihmismassa velloi täysiä rokkaavan bändin kanssa samaan tahtiin.

Sieltä ne tuli Psychosocialit ja muut, samalla kun erilaisiin naamioihin pukeutuneet miehet hakkasivat "rumpusettejään", välillä pesäpallomailalla tai muuten vain setin päällä kilmuillessaan.

Ja lopunhan kruunaa tämä jump the fuck up -villitys, missä koko kenttä käsketään kyykkyyn. Minäkin, vanha polvivammaatikko, kyykkyyn menin, ja olipa se aika villin näköistä, kun tuhannet ja taas tuhannet ihmiset siinä kentällä olivat kyyryssä odottamassa oikeaa hetkeä ponkaista ylös! Ja tulihan se käskykin sieltä lopulta, ja viimeisetkin mehut juhlakansasta tiristeltiin kentälle huikean paukutuksen säestyksellä!

Kuviakin siinä koitin pari ottaa, mutta totesin, että hämärästä illasta, lavalta yleisöön osoittavista kirkkaista valoista ja oikealta, vasemmalta, edestä ja takaa tulevista osumista johtuen kuvaamista on aika turha edes yrittää.

Siinäpä se tuli pompittua ja jorailtua, vuoden paras keikka. Paras, by far, aivan järetön meininki. Ja ihmeitä saa kyllä tapahtua, jos jossakin vielä kovemman keikan tälle vuodelle näen!! Viilennyt iltakaan ei tuntunut missään, väkijoukossa oli suorastaan kuuma tunnelma ja päälle aiemmin vedetty huppari oli ehdottomasti liikaa!

Maakin tosiaan järkkyi ja järisi keikan aikana, ja bileitä järkkäilevä Merimaa tähän paljasti syynkin: Ruissalon festaripaikalle on tehty ennen muutama vuosi sitten ollutta Rammstainin keikkaa geologinen tutkimus, ja siinä on todettu, että koko saari makaa paksun savipatjan päällä. Sen maan vavahtelun oon huomannu jo joskus aikasemminkin (kuten 2006 euroviisut samana keväänä voittaneen Lordin keikan aikana), mutta nyt kyllä siellä seilattiin ylös ja alas ihan tosissaan!

No joo, busseihin ois kohta jonoa, kun nämä parikytätuhatta ihmistä yhtä aikaa promenadille ryntää, mutta pakkohan se keikka oli kahtua loppuun asti. Keikan loputtua lähinki siitä sitte "oikaseen", ja löysin varmaan koko Ruissalon ainuan lutakon jossa kahlasin parin askeleen verran puolisäärtä myöten puhtaassa kurassa. Niinpä olin hotellille saapuessa varmaan aidon festaroijan näkönen, ja lompsinkin suoraan kengät jalassa suihkuun.

Mutta erittäin hyvä ilta oli; vuoden tauon jälkeen pääsin Ruissalon maisemiin fiilisteleen, ja muita bändejä laisinkaan dissaamatta jo pelkkä Slipknot oli sen arvonen, että aamuvuoron jälkeen piti vielä Turkkuseen asti porhaltaa bändeilemään!

--

Seuraava festarikoitos onki sitte Vantaan Korsossa tuossa elokuun vaihteessa. Oon hommelit saanu silleen järkkäiltyä, että Ankkarockin kanssa ei mikään mee päällekkäin, joten siinäpä se festarikesä mukavasti päättyykin. Ja monta mukavaa bändiä siellä onkin nähtävillä tuollakin.

Ruisrock -päivitys

2009-07-10T00:03:00.001+03:00

...sanoinhan, että huomenna...

:p

Edit ja ps: Se raporttihan lähtee sitten tältä pohjalta

click

sonata säikäytti

2009-07-08T21:32:00.003+03:00

Siinä puntilla kaikessa rauhassa (?) tuusasin, ja ku yksikseni olin, taustalla pauhasi tietysti Radio Rock ja Klaus Flaming. Yhtä äkkiä kuulu biisi, jota lauloi ihan selvästi Sonatan Tony. Outo biisi. Ja kappaleena muuten semmosta hyvä_ettei_poppishuttua. No, hyvin kevyttä joka tapauksessa.

Ja olihan se peleko persiissä, että tämmöstäkö ne Sonatan miehet nyt on menny tekemään!! Onko jätkät menny levytystauolla ihan sekasi! Vakuuttelin siinä sitte itelleni, että kyse täytyy, siis TÄYTYY olla jostakin yhteistyöprojektista.

No, biisikin loppui aikanaan, ja Klaus pääsi esittelemään, että mistä oli kyse. Ja huh! Kyse oli siis Elias Viljasen sooloprojektista, jolle Tony on käyny vetäseen laulut parille raidalle. Sama Elias siis, joka nykysin soittaa kitaraa Sonatassa. Helpotuksen huokaus.

En minä sen enempää biisejä kuulematta teilaa Eliaksenkaan levyä, mutta jos Sonata ois tyyten tuommoseksi heittäyny, niin... no jääköö uhkailematta, ei näinä aikoina tiiä millaset syytteet saa...

Sonataa en ookkaa tänä kesänä livenä nähhy, ja aika säästeliäästi ne on muutenki keikkaillu. Ankassa siis tavataan; tässä kuvituskuvaksi kuva viime vuoden tapahtumasta, jossa tämän postauksen poijjaat soittelee samaa kitaraa sulassa sovussa.

--

Lupaan, että huomenna teen sen Ruisrock-päivityksen. (kuitenkaa mitää tee, mutta jospa te ees kävisitte kahtomassa :p )

ootellessa

2009-07-07T23:33:00.003+03:00

Slipknot veti siis Ruisrockissa todella tymäkän keikan. Raporttia ootellessa kattokaa tää klassikko. Aivan huippua parhautta!! Lopun spiikkikohtauksessa menee suorastaan järki!

ruisrock 09

2009-07-05T12:49:00.004+03:00

Tuli tosiaan perjantain ryminäpäivä käytyä. Jengiä piisas, ilmat helli ja yksi todella kova keikkakin tuli nähtyä. Ja muutama hyvä keikka siihen päälle. Palataan raportin kanssa tuonnempana.

terveisiä Ruissaloon

2009-07-01T21:59:00.003+03:00

Terveiset lähtee taas. Nimittäin onhan se Ruisrockin lauantai semmonen vaihtoehtomusapäivä, että huhhuijakkaa! Ja sitte siellä on seassa In Flames...

Joo, suoraan asiaan mentiin näköjään. Ei se mitään, jatketaan. Eli näillä näkymin vietän tuolla Ruissalon luonnonvaalimisalueella vain perjantain, joka on yllättävänki tymäkkä rokkipäivä. Alustavaa listaaki tuossa kattelin, ja sen mukaan näkisin Pilgrimzin, Dead by Aprilin, Deathstarsin, Children of Bodomin, Disturbedin ja Slipknotin. Sanon minä, että aika vitun kova lista jos tuon läpi vedän. Deathstars ja Bodom menee hieman päällekkäin ja joidenki alusta jää pätkiä pois siirtymisten takia, mutta semmostahan se tuolla on.

Sehän siinä vain on miinusmerkkinä, että se festaroiminen jää sitte aika vähälle. Sunnuntaina ois pari kovaaki bändiä (mm. Gogol Bordello, jonka musa nyt on mitä on, mutta joka veti niin sairaan kovan keikan 2006 paviljonkilavalta, että oksat pois ja vähä latvaaki.) Mutta... ku se lauantai on siinä välissä.

Pitkään mietin, että jos sitä lähtis lauantaina kahtoon sen In Flamesin ja lopun aikaa naurattas naisia, mutta ihmiset sitte päätti mun puolesta toisin: lippuja ei oo enää saatavilla. Joten näillä näkymin mää käyn vaan ankaran keikkasession perjantaina ja festaroiminen jää taas muuhun aikaan. Oonkohan ny ymmärtäny tän homman ihan oikein... No, perkelettäkö kasaavat tuommosen lastin hevanderi-bändejä samalle päivälle!

tuskanhikeä -09

2009-06-29T20:31:00.020+03:00

Niin, tosiaan. Tuskan lauantai tuli käpästyä. Millää en päässy aamulla tarpeeksi aikasin taaskaa vauhtiin, niin jäi Dauntless kuulematta. Justiin viimestä biisiään lopettelivat ku Infernolavan ohi kävelin kohti päälavaa. Harmi sinällään, oisin sen halunnu kuulla. No, ei maha mittää.

Festari alkokin siis päälavalta ja heti alkuun kunnon tykityksellä, sillä Faceless ja Sabaton olivat logistisista syistä johtuen joutuneet vaihtamaan soittoaikaansa. Eli nyt iltapäivä-kolmelta päälavan valtasi ruotsalainen sotametalli ja Sabaton.

Olipahan menoa heti alusta alkaen. Eka biisi, Ghost Division, räjäytti meiningin kattoon välittömästi. Laulua tuli korkeasta polviasennosta ja matalampaakin liekkien säestämänä. Äkkinäisempää olisi hengästyttänyt jo pelkkä ryysääminen.

Bändi vaikutti olevan aivan oikeasti otettu suomalaisten Tuska-fanien vastaanotosta. Pitkiksi venyneissä kiitospuheissa aloitettiin siitä, kuinka hyvin henkilökunta otti heidät vastaan venuelle saapumisesta lähtien, ja kuinka ensimmäiset fanit huusivat Sabatonia tuntia ennen keikkaa lavan edessä.

Itseasiassa Joakimin spiikit katkaisivat soitannan pitkiksi ajoiksi joka biisin välissä, niin paljon hän äimisteli jatkuvasti suomalaisten Sabaton-intoa. Kiitoksia ja kumarruksia tuli, eivätkä ne vaikuttaneet edes millään tavalla teeskennellyiltä tai ulkoa opetellulta. Muu bändi säesti jatkuvasti nostelemalla peukaloitaan yleisölle Joakimin spiikkaillessa.

Vähän Suomeakin oli opeteltu. "Kippis, kiitos ja ei saa peittää" tosin olivat ainoat sanat jotka heti tulivat mieleen. Vähän mietittyään hän lisäksi "moi mukulat" ja sitten tietysti yleisön avulla perkeleet ja voivitut.

Valtaosa biiseistä tuli uusimmalta The art of war -albumilta. Ilmoille raikasi niin Panzerkampf, 40 1 kuin suomalaiset villiinnyttänyt (etenkin kun se alustettiin "we in Sweden were pussies but you..." -välispiikillä höystetty) Talvisota. Vanhimmalta levyltä soi myös mukava Panzer Battallion.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että erään spiikin aikana urkuri näppäili selkeää Sonataa, joka (nyt tässä mielikuvitusnauhoja päässäni kelaillen) oli kai alkupimputusta Fullmoonista.

Itseasiassa pitkät välispiikit venyttivät keikkaa niin paljon, että aikaraja paukkui. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että bändi kiihdytti viimeisen biisin tahdin lennosta toiseen potenssiin, että eivät vetäisi kovin pitkästi yli. Mielenkiintoinen loppusilaus huimalle keikalle!

Sabatonilla oli keikan jälkeen signing session viereisellä EMP:n myyntikojulla. Välispiikissään Joakim lupasi, että he istuvat signeeraamassa niin kauan että joku raahaa heidät pois. Tarina kertoo, että tämä oli pieni valkoinen valhe, sillä siinä vaiheessa, kun signeerausaika oli lopussa ja jono vielä kiemurteli pitkin kenttää, bändi oli hypänny tiskin yli ja kadonnu väkijoukkoon jatkamaan signeerausta. Sanoisin tätä todelliseksi faneille omistautumiseksi!

Kaiken kaikkiaan siis huima alku Tuskan lauantaille. Suuntailinkin siitä sitten suoraan Sue-lavalle, jossa Jon Oliva's Pain oli juuri vetämässä ensimmäistä biisiä kun paikalle saavuin.

Jon Oliva on siis Savatagen entinen nokkamies, joka nyt kiertää lavoja Pain -yhtyeensä kanssa. "I'm Jon Oliva and this is my Pain."

Tarina mukaan itse Savatage lopulta kuoli sen jälkeen, kun toinen Oliva ja Jonin pikkuveli Criss menehtyi onnettomuudessa rattijuopon kanssa. Eturivissä olleet tietävät kertoa, että Jonin haikea Believe sai eturivissä monet kyynelehtimään.

Tällä keikalla oli jatkuvasti hieman pieniä teknisiä ongelmia muun muassa Jonin keyboardin ja rumpupeltien kanssa, mutta muuten keikka soitettiin varmasti läpi ja parhaillaanhan metalli jopa ilman taustatarinoita on erittäin kuunneltavaa musiikkia.

Jon on todella iso mies ja iso osa keikasta laulettiinkin istualtaan. Äänialaa se ei tuntunut haittaavan, sillä mies todella lauloi etenkin balladit oikeasti tylyn kauniilla tavalla.

Jon Olivan jälkeen palailin takaisin kentälle, siellä jo aikataulumuutoksen takia myöhemmän ajan saanut jenkkiläinen The Faceless jo soittelikin. Tyypityksen mukaan mun ei pitäny jaksaa tätä täysin suoraviivaista konekiväärikomppi-metallia omituisine rytminvaihdoksineen jaksaa, mutta niin se vain oli jäätävä kuuntelemaan.

Keikka oli muuten aivan sujuva ja todella tymäkkä, mutta välispiikit jättivät vähän toivomisen varaa. Jokainen biisi loppui kuin seinään sanoihin "Thank you so fucking much", eikä sieltä palijo sitä fuckingia enempää kuultukaan. No, annetaan anteeksi, sillä ainoassa vähän pidemmässä välispiikissä laulaja kertoi jääneensä koneesta pois mannerten väliselle lennolle pyrkiessään, ja sen takia hän oli saapunut Suomeen vain 2 tuntia ennen keikkaa nukkumatta laisinkaan välillä. Siihen nähden hän suoriutui keikasta hyvin. Ja se vielä on sanottava, että jos mörinälaulu tapahtui ilman minkäänlaista koneellista apua, niin jopa minä olen katkera! Tuli meinaan syvältä se ääni!

No, jenkkipumpun jälkeen palailin Sue-lavalle, jossa brittibändi Evile aloitti soitannan pienen odotuksen jälkeen. Joo. Ihan kai ok. Mikä tahansa suomalainen autotallimetallibändi ois voinu vetää samanlaisen keikan. Tarvitaan kunnon lavamenoon muutakin kuin siistit kitarat. Hillitön moshpit pyörähti käyntiin kylläkin, ja pennuille sai taas antaa poikittaista ihan kunnolla ku eivät pysyneet jaloillaan.

No, kentälle taas ja Amorphista odottamaan. Ja sieltähän se tuttu ja turvallinen meno tulikin. Itseasiassa tämä keikka oli jollakin tapaa tymäkämpää menoa kuin aiemmat kaksi livekeikkaa, jotka oon pumpulta päässy näkeen. Ehkä paikalla oli nyt vähän enemmän ihan oikeastikin Amoa jonakin pitäviä.

Pieniä muutoksia taas settilistassa. Sampo ja Silver Bride soivat peräkkäin, setissä kuultiin Creed sekä päätöskappaleena Elegyn My Kantele.

Keikan loppuessa pakittelin Inferno-lavalle, jossa pienen hetken odoteltuani aloitteli kreikkalainen Firewind. On heti niin klassista perusmetallia, että eipä kai sitä voi kovin lyttyynkää haukkua. Hyvä ja energinen keikka muutenkin, ja isot pinnat pitkälle rumpusoololle. Ei toki vedä vertoja Vinny Appicen soololle, mutta silti miellyttävä lisä hyvään keikkaan. Ja wanha klassikkolaina Maniac tietysti sai porukkaan vauhtia :)

Illan päätti vielä päälavalle noussut Suicidal Tendencies.

Laulaja kyllä jaksoi temuta lavaa ympäri, mutta onhan tämä ehkä vähän väärällä festarilla Tuskassa. Etenkin, kun tämä yhtye korvasi Bullet For My Valentinen, jonka jättäytyminen pois oli suuri henkilökohtainen pettymys.

Törmäsin siinä sitte "aikani kuluksi" festarialueelle ehtineeseen kaveriin, joka toimi jälleen ulkomaisten bändien band hostina. Ehti seki hetken huoahtaa ku kerran bändi oli lavalla. Sanoi vaan, että vaatimukset on hyvinkin moninaiset, mutta tunnusti, että Suicidalin jätkille oli piisannu ku ne oli vieny mäkkäriin syömään. Tosin jäsenien kamoja oli haettu useampaankin otteeseen hotellilta ennen keikkaa...

--

Joo, mutta siinähän se lauantai. Sabatonin jälkeen kaikki oli enemmän ja vähemmän laskettelua, poislukien Amo, jonka tosin näin tosiaan jo kolmannen kerran tänä kesänä. Jos ei niin monta keikkaa ois takana niin tuo Tuskan keikka ois voinu olla vaikka miten hyvä, nyt se oli vain ns. tosi hyvä.

Seuraava koitos onki sitte jo perjantaina Turun Ruissalossa. Perjantai on todellinen mörrimöykkypäivä: Slipknot, Disturbed, Children of Bodom ja upea Deathstars vaikka mainitakseni. Sielläkin aikataulun laatija pitää sitte meikäläisen mietteliäänä, sillä vaihtoehtomusiikista koostuva lauantai ei tarjoa mitään, kun taas sitte sunnuntaina ois mm. Faith no More sekä 2006 Ruisrockissa aivan hillittömän keikan heittäny Gogol Bordello. Mutta FNM lopettaa vasta yhentoista jälkeen ja maanantaihin pitäs selvitä töihin, joten ehkä käyn vain ykspäiväsen reissun... No, tässä on pari päivää aikaa miettiä.

tuskaa pakkasella

2009-06-25T23:34:00.002+03:00

Suonette anteeksi otsikon sanaleikin näin helteen keskellä.

Mutta kun kerran Tuskan liput ei tänä vuonna mee kaupaksi niin niinhän tuota tuli itekki lippu lopen hankittua. Lauantaipäivä on siis omistettu Tuskalle.

Viime vuonnahan minä tuon festarin testasin ihan joutessani, ku sainki työtehtävien takia sinne passin aivan festariaamuna vaikken ollu akkreditoitunu enkä mittää. Ja ku työtehtävätki oli ohi hyvissä ajoin perjantaina niin pitihän se passi nyt toki "kuluttaa" loppuun. Notta jos sitä nyt kävis sitte ihan tuen vuoksi maksavana asiakkaana.

Sehän on, raivoisasta musiikkilinjasta huolimatta, erittäin leppoisa festari, ihmiset on hyvällä tuulella eikä mitään järjestyshäiriöitä näy. Tosin tuommosiahan ne tahtoo olla muutki festarit..?

Niin tosiaan, viime vuonnahan liput myytiin loppuun jo toukokuun puolivälissä. Tänä vuonna lippuja on yllättäen edelleen saatavilla, vaikka säätievotuski on jo päiväkausia lupaillu täyttä mollukkaa ja hellekelejä viikonlopuksi.

Finnish Metal Eventsin tj. tässä meinaili, että tältä vuodelta kaiken maailman konsertit ja Provinssin Manowarit syö Tuskan vierailijoita, lisäksi sellaisen tosi suuren vetonaulan puuttuminen (viime vuonna Slayer) varmaan vie kans kävijöitä. No, uskon, että lauantai ainaki menee loppuun näillä keleillä, oli niin tai näin.

Alustavaa listaakin tuossa tekaisin lauantaipäivälle. Siellä on hieman päällekkäistä tarjontaa, joten ikävä kyllä esim. Profane Omen ja Korpiklaani jäänevät tällä kertaa näkemättä. No, ne oonki molemmat nähhy ihan vasta, korpparit reilussa puolessa vuodessa kahestiki.

Jotakin uuttakin ois luvassa, Jon Oliva's Pain -yhtyettä odottelen kovasti, vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, lisäksi tietysti Sabatonin maailmansota-heavy on nähtävä ja Amon kanssakaan ei muita soita niin ehkä se menee sitte kolmannen kerran kuukauden sisään. Mulle illan pääesiintyjä tuleeki yllättäen Kreikasta, nimittäin Firewind, sillä pääesiintyjä Suicidal Tendencies ei sytytä laisinkaan punkkimeiningillään.

Ja tässä yhteydessähän on heti sanottava, että suunnitelmathan on tehty rikottavaksi, mikä on se festarien suola. Etenki ku on hellettä ja saa tuoda omat juomat....

--

Pikafiilistelyä viime vuodelta.

Kreator

Sonatan Tony vetää

Saman pumpun Henkka, taustalla Marko

Henkka ja Eikka. Pidän tästä kuvasta.

Tämä kelpaisi vaikka suoraan Tuskan promokuvaksi :)

Färsaarten Tyr, joka oli festareiden ylläri.

Ja se Slayer, en päässy ihan lähelle :D

kalajoen juhannus 2009

2009-06-22T21:40:00.006+03:00

Rästipäivitys numero kaksi, ja rästipäivitys siksi, että teen tämän epäkronologisessa järjestyksessä edelleen odottavan AC/DC-päivityksen alta.

Kalajoen juhannuksen artisteja siis kattelin männäviikolla, ja bongasin, että perjantaina lauteille nousisi itse Amorphis. No, sekkää ei vielä mittää ku oon sen jo nähhy ja tuun epäilemättä kesän aikana vielä kerran pari näkemään, vaan pikemminki se, että Amon jälkeen lavalle nousisi itse Scooter.

Okei, tässä kontekstissa tämä Scooter-juttu tarvinnee pientä selvitystä: Minä oon tehny lukioaikoina tiskijukan keikkaa ja -90 luvun eurodance on vähän liiankin tuttua. Scooter kuului tuolloin minun henkilökohtaisiin suosikkeihini vauhdikkaalla menollaan. Scooterin debyyttilevy ...and the beat goes on kolahti meikäläiseen ihan kympillä ja sai aikanaan soittoakin. tosin tässä vaiheessa on muistutettava, että tuohon aikaan minun lyhkäinen tiskijukanurani lähenteli jo loppua.

Paikalliseen tanssikansaan Scooterin musa ei ihan niin uponnukaan, aivan harvoja pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Yksi näistä poikkeuksista taisi olla Hepe, jolle viime viikolla asian selvittyä soitin, esitin asiani ja kysyin, että kiinnostaisiko lähtiä kahtoon, johon Hepe vastasi oitis, että "pidetään asiaa sovittuna."

No, joka tapauksessa Scooterin näkeminen livenä oli tuohon aikaan semmonen ns. "nuoruuden haave", joka ei oo koskaan oikein toteutunu eikä oo ollu millään tavalla ajankohtainenkaan nyttemmin, kun maku on liukunu vähän raskaampaan suuntaan (voisi se olla huonomminkin, kysykää vaikka E-Typen Bo Martin Erikiltä joka soitteli uransa alkuvaiheessa Hard rock -bändissä ja lipsahti siitä pysyvästi dancen pariin..). Nyt kun totesin, että jussi on auki ja Scooter tulee maisemiin niin käyään ny hemmetissä tämä "haave" toteuttamassa.

Niinpä perjantai-iltana pieni autollinen väkeä suuntasi kohti Kalajoen Hiekkasärkkiä. Siinä mukavasti kalja-pari kului matkajuomisena hiekkoja pitkin portille astellessa, ja kun alueelle päästiin, niin ei muuta kuin hakea hyvä paikka ja Amorphiksen soitto pääsi vauhtiin.

Tuttu intro ja Majestic Beastilla homma käyntiin. Onhan se makia, eikä muuksi muutu.

Amorphis kuuluu niihin bändeihin, joka hieman varioi soittolistojaan keikalta toiselle. Vaikka nytkin oli lyhyehkön (10 biisiä) setin biisilista pohjiltaan sama, niin pari uuttakin biisiä kuultiin. Aiemminkin oon päässy kuulemaan Amorphiksen keikoilla live-ensi-iltoja, ja niin kävi sattumalta (korjatkaa jos oon väärässä) myös juhannusaattona, kun setin kolmantena biisinä soi Skyforgerin parhaimmistoon kuuluva kolmosbiisi From the heaven of my heart. Hyvinhän se toimii livenäkin, ja toi kivan säväyksen biisilistaan.

Heti sen perään soi myös biisi, jota en ihan suoralta kädeltä osaa väittää ite kuulleeni livenä aiemmin: wanhalta Tales from the thoushand lakelta napattu, tein minä pillin pajupuusta-teemasta käyntiin lähtevä Magic and Mayhem, joka hieman "koneellisemman" keskiosansa ansiosta toimi mainiosti, varsinkin kun Tomi hoksasi vielä kysellä Scooter-liitännäisiä asioita välispiikissään. Arvasi kyllä hänkin, kuka tälle teiniyleisölle on se illan pääesiintyjä.

Joutsenen normi-mikkikin lavalla oli, mutta jostakin syystä laulu tapahtui tällä kertaa ihan tavalliseen kapulaan. Tiedä häntä miksi.

Amo toimi niinkuin Amo toimii. Hyvä, joskin lyhyt keikka. Sattuneesta syystä tämä keikka jäänee muita paremmin mieleen, tosin lähinnä ulkomusiikillisista seikoista johtuen...

No, autolle pikaiselle tankkaukselle (rannekkeella sai onneksi juosta ulos ja sisään), ja odottamaan Scooteria. Bändin ois pitäny jo hyvissä ajoin alottaa, mutta onneksi keikka myöhästyi alustaan pitkästi "koska Scooter ei ole vielä paikalla". Väkeä oli pakkaantunu kenttä täyteen ja tunnelma oli tiivis, tosin festariketun konstihan on sillon mennä vähän laitaan, ja aidan puolelle pääsikin kohtuullisille paikoille suunnattomasta pentupaljoudesta huolimatta. Välillä juontajakin kävi jo lavalla pyytämässä, että kaikki ottavat vähintään yhden askeleen taaksepäin. Alkoi tieten eturivissä olla jo aika tukalat oltavat ennen illan päätösaktia.

No, alkoihan se keikkakin viimein. Oikein kunnolla tulen ja kipinöitten kanssa mentiin komiasti introt (O Fortunan upeat rytinät Carmina Buranasta) ja eka biisi (call me manana..? Painoin tuolloin kyllä hyvin mieleen avausraidankin, mutta sepä on päässy tässä jo kaikessa tohinassa unohtumaan. ) Kyllähän sieltä setissä sitte kaikkia hittibiisejä tuli, kuten I'm raving sekä muistaakseni myös se kaikkien aikojen paras scooter-biisi Nessaja.

Heleppuahan se on olla Scooterin tyyppeinä lavalla. H.P. Baxxter vaan huutelee mikkiin "wicked" ja kaikki huutaa ihan raivona. Meno on järetön ja kaikki hyppii ja pomppii.

Ite minä oon kasvanu touhusta jo vähä yli, mutta kyllä sitä silti vähä piti kekkereihin osallistua, ku kerran sinne asti oli lähteny kahtoon.

Jostain syystä näissä molemmissa valitsemissani kuvissa taustalla tanssii tanssityttöjä. Sanottakoon, että ehkä enemmänkin siellä kävi pari hintelää kossia pomppimassa ja tsemppaamassa yleisöä...

Tämän keikan lopputulemana voinkin yksinkertaisesti sanoa, että nytpä se Scooter tuliki nähtyä. Haave on toteutettu, eikä siitä kai kummempaa :)

Ehittiin vielä ottaa pikaset tyypit Sashista teltan puolella, ku pitiki sitte suunnata takasin autolle.

--

Itse Kalajoen juhannuksesta on sanottava, että kyllähän näistäkin kekkereistä aika on jo ajanu meikäläisen ohi. Niin on pieniä nämä festaroijat. En tiiä onko tässä parin viime vuoden aikana tapahtunu oikiasti joku murros entistäkin nuorempaan suuntaan vai oonko minä vaan vanhentunu entistä nopiammin. Pieni lava ja melko pieni kenttä ja siihen paljon tulossa porukkaa. Eli jos ei oo jotakin TODELLA mieluista bändiä, niin kannattaa miettiä kahteen tai kolmeen kertaan, että kannattaako sitä sisäänpääsymaksua maksaa.

MTR 09 - lauantai

2009-06-22T20:25:00.004+03:00

Tehäänpä rästipäivitys, että saahaan joskus jottai uuttaki matskua tänne.

Eli Myötätuulirock ja lauantaipäivä. Siinä Maarinkunnaassa (-kunnaksessa?) kävin vähä alottelemassa, kunnes suunnattiin Junnun kanssa Hakunilaan ja oikoreittiä kohti MTR:n porttia. Kaunis ilma oli houkutellu liikkeelle huomattavasti perjantaita enemmän porukkaa, ja lähiseudun nurmikentätkin olivat täynnä pussikaljojaan kittaavaa nuorisoa.

Joku mikälie vippiläinen tuli tarjoamaan vapaalippuaan Junnulle sopivasti portilla, ja kun se hinnaksi kymppiä ehdotti niin kaupat tuli heti. Joten Junnuki pääsi aika halvalla sitte sisään. Joskus tuuriakin, siis.

No, porukkaa tosiaan oli sisäpuolellakin ihan mukavasti. Juuri parahiksi aloittanut Klamydia siellä soitteli ja ihmiset olivat kuin piknikillä ikään. Klamystä ei kai sen ihmeempää, paitsi että onhan Veskun keesi komia :)

Olutkarsinaan ja olutta naamaan. Klamy siihen raikasi aika hyvin, joten keikka tuli kuunneltua vähän kuin siinä siivellä. Taivaalle pikkuhiljaa kertyvät pilvet enteilivät sadetta, ja maisema pimenikin mukavasti Dingon viritellessä laulujaan. Dingon keikkaa tuli jopa seurattua vähän enemmänkin, mutta jotenkin tuntui aika väsyneeltä meiningiltä.

(jos ihmettelette tuota kuvan laatua, niin sanottakoon, että oon joutunu käsitteleen lähes pimeän kuvan liian kohinan poistamiseksi. Ehkä siitä sais paremmanki, mutta olkoo ny, jaksa säätää Dingon takia. Kattokaa orkkis tasonnoston jälkeinen kuva täältä :) )

No, Dingon loppupuolellahan taivas repesi sitte ihan täysin ja vettä alkoi tulla varsin kaatamalla komeiden salamoiden sävyttämältä taivaalta. Suurin osa porukasta kaikkosi pois, jäljelle jääneet innokkaimmat fanit jäivät odottamaan illan päättävää Stratovariusta.

Siinä sitä vesisateessa seisoskeltiin ja kateltiin roudausta ja pikaista soundcheckiä. Ja sehän venyi, itseasiassa Strato aloitti yli puoli tuntia myöhässä ja settilistaa lyhenneltiin lennosta. Ilmeisesti kamat pääsi kastumaan sateessa, ja taisipa Dingokin vetää yliajalle. Ennen itse keikan alkua sade kuitenkin taukosi.

Yksi mielenkiintoinen asia oli se, että mitä keikalla itseasiassa kuultaisiin, uutta vai vanhaa kunnon Stratoa (eipä ollu biisilistoja tullu kyttäiltyä aiemmin). Jännitystä ei tarvinnut kauaa ylläpitää, sillä intron jälkeen ensimmäisenä maailmalle pamahti vanha kunnon Hunting high and low.

Vaikka setti jäi lyhyenlännäksi, kuultiin muitakin stratoklassikoita, kuten Eagleheart. Soitto loppui minuutilleen puoliltaöin, eli huvilupaa ei Hakunilassakaan ylitä edes kuorosodan voittaja! Mutta vauhdikas keikka se oli, ja bändikin toimii. Vanhaan livestratoon en osaa vertailua tehä sillä en oo sitä livenä koskaan nähhy. Joten eipä kai tästä sen enempää (varsinkin, kun tuli muutama leijona-pastilli -shot vetästyä ennen keikkaa...)

Keikan jälkeen housut märkänä taksiin ja suoraan kotia. Voishan tuolla MTR:ssä ehkä käyä jatkossakin, ainakin jos säät suosii ja bändit on ees jollainviisii kohillaan. Kunnon metallifanille ainakin tänä vuonna oli hieman vähänlaisesti tarjontaa, johtuen juuri entistä laajempaa yleisöä kosiskelevasta ohjelmistosta.

AC/DC

2009-06-18T02:45:00.002+03:00

Joo. Enpä nyt taija muuta sanoa. Mitään ei jääny keikalta kyllä puuttumaan.

No, päivitystä luvassa jussin jälkeen. Koittakaa jaksaa. Nyt: hyviä jusseja!

Myötätuulirock, perjantai

2009-06-12T23:24:00.005+03:00

Töistä tullessa vaihtoehdot oli moninaiset; valittavana oli n-kappaletta asioita linjalta pyykinpesu, lenkki, päiväunet, terassi ja Vantaan Hakunilan Myötätuulirock. Päätin pitää urheilusta vapaapäivän (minä laiska paska), laitoin koneen pyörimään ja tirpasin parin tunnin tirsat. Ja ku heräsin, eikä ollu terassikutsua kuulunu niin hyppäsin mukinoitta kamppeisiin ja porrautin kaaralla Hakunilaan.

Passi kaulaan ja portista sisään, Sturm und drang siellä jo keikkaansa vetikin. Siinä soppelisti ehinki kuulemaan Fear of the Darkin, eli covereita edelleen keikkalistassa on, vaikka omiakin biisejä ois jo kahen levyn verran (ekana kesänään ne soitteli Fear of the darkin lisäksi mm. Priestin Breaking the lawia ja Dion Holy Diveria.. mutta siitähän onki jo aikaa...)

Muutaman biisin siinä ehdin kuulla, muun muassa sytkärit syttymään saaneen Indianin. Viimeisenä tuli oikein vauhdikkaana potpurina viimesin (?) sinkkulohkasu Break Away (jossa on mielestäni hyvin miellyttävä poljento muuten) ja ensimmäisen levyn Forever putkeen vedettynä.

Äänen laatu oli kyllä jotenkin ankea. Kajarit näytti verhon läpi olevan ainakin kooltaan todella vaatimattomat, ehkä tämmönen näinki isolla kentällä oleva festari vaatis vähä munakkaammat ämyrit. Andrella oli jotakin vaikeuksia myös laulamisessa (ilmeisesti nimenomaan edellä mainittuun äänentoistoseikkaan liittyen), se näytti vähä niinku se joutuis pidätteleen ja kaikki vähänkään kovempaa tulevat kohdat se laulo pois mikistä. Mikä lie oli homman nimi, en tiiä, onko se sen tyyli vai tekniikan puolelta tullu käsky.

Bussielämän kaveri on kiertäny Sturmilaisten mukana miksaamassa kun Sonata tuli kiertueiltaan ja jäi luovalle (levytys?)tauolle. Siltä kai sitä ois voinu ohimennen kysästä, jos ois jossai sattunu sen näkemään. Kai se tuollakin oli puikoissa.

Mutta soittaahan pojat kyllä osaa, ja lavalla alkaa olla meininkiäkin jo melko mukavasti. Ja se urkuri on edelleen tosi sympaattisen näkönen babyface, ei lakkaa hymyilyttämästä ku se siellä moshailee. Mutta sormet käy silläkin, sehän se on tärkeintä.

(kännykuva, ku olin unohtanu idioottikameran koneeseen kiinni ja se oli purkanu akkunsa; jostain syystä en tullu ottaneeksi järkkäriäkään mukaan vaikka photo-oikeudet tietty ois ollu, ja oisinpa vielä lisäksi ollu ihan selvästä päästä autolla liikenteessäki... mutta nyt sitte katotaan kännykuvia...)

No, keikkahan loppu, ihmettelin siinä hetken, että mitähän tässä tekis ja päätin sitte jäähä kuunteleen vielä Popedaa ku kerran paikalle olin saapunu. Bäkkärillä kävin vähä kuupoilemassa, ja totesin, että tällä festarilla tarjoilu kyllä pelaa. Ainut mikä makso tais olla alkoholi, ja sitähän ei passannu juuri maistellakaa ku auto oli parkissa festarialueen ulkopuolella. Ja Grolshia vielä hanassa...

No, siinä istuskellessa alkoki jo Maamme-laulun sävelet jyhkeästi kajahdella, kun Popeda aloitteli keikkaansa. Piti siirtyä kahtoon. Ja voi jumalaare mikä keikka oliki eessä!

Paten takavuosien vaikeuksista ei oo tietoakaan, mies on uskomattomassa vedossa. Näin kovaa vauhtia en oo sen nähhy koskaan pitävän. Enpä kyllä ookkaa siltä festarikeikkaa koskaan nähny, mutta silti. Pientä flirttiä yleisölle ja muuta ohjelmaa oli koko ajan menossa paitsi lavaesiintymisessä, myös laulussa ja välispiikeissä.

Vauhdissa oli myös muu bändi: Costello, joka soittaa vaikka kitara niskansa takana, Lacu, joka rumpaloi ihan miten sattuu, vetää komppia vaikka seisaaltaan toinen kapula suussa (oikeasti), Iso-Pate, joka pimputtelee koskettimia hyvin näppärästi ja basisti...kin pysyy tahdissa :D

Ja yleisöhän arvatenkin on mukana, koska kaikki tietää kaikki biisit. Vai mitä sanotte listasta, joka pitää sisällään muun muassa biisit Matkalla Alabamaan, Sukset, Pitkä kuuma kesä, 20 senttiä, ukkometso (tosin hieman räväkämpänä versiona), Tahdotko mut tosiaan, Kersantti Karoliina ja Kaasua, komisario Pepponen?

Pepposen aikana (ja myöhemmin Costellon lauluosuuden aikana) lavalla kävi myös Hautamäen nuori Alex-poika hoitelemassa basso-osuudet. Poika hoiti ruutunsa nätisti ja sai yleisöltä hyvät aplodit. Mainittakoon, että ensimmäisen pikku tauon jälkeen omat biisinsä lauloivat basisti Jyrki Melartin, joka tulkitsi antaumuksella Kari Kuuvan Tango Pelargonian urkujen ja rumpujen säestyksellä, sekä tietysti Costello Hautamäki, joka lauloi hienon Kun mies unelmoi -biisinsä.

Aikasemmin päivällä juttelin Myötätuulirockin(kin) taustavoimissa häärivän Lasse Norreksen kanssa, ja hän mainitsi festarin muuttaneen ohjelmaansa tälle vuodelle kiinnostamaan aiempaa laajempaa yleisöä. Ja toden totta Popeda on onnistunut kosiskelu vanhemman väen suuntaan. Mutta uppoaa Popeda, ainakin tällä tavalla esitettynä, myös nuoremmalle polvelle. Harvalla keikalla on nähny samalla tavalla pomppimassa pieniä tenavia, teinejä, kolmekymppisiä ja ihan mummo-osastoa (oikeasti).

MTR on tunnettu siitä, että sinne lähialueen ihmiset vaeltavat kauniilla ilmalla pickikille. Eli vähän toisenlainen festari. Hakunilan urheilupuiston kentällä on tilaa istuskella, ja paikalle mahtuisi varmaan 20 000 ihmistä. Norres kuitenkin totesi tavoitteen olevan kahdelta päivältä yhteensä 10 000 ihmistä.

Provinssin kanssa festari ei kuulema kilpaile, sillä kolme neljästä vieraasta saapuu Hakunilaan aivan lähietäisyydeltä. Viksu mies kun on, totesi vielä perään, että Suomessa on 12 kesäviikonloppua, jos rupeat laskemaan, että mitä on minäkin viikonloppuna eri puolella Suomea niin festivaali jää järjestämättä. Totta joka sana.

Illan ois päättäny tänään vielä Apulanta, se jäi (taas) näkemättä. Mutta mutta. Huomennaki ois jotakin katottavaa paikalla, sillä illan päättää Stratovarius. Monenlaista myllytystä bändin kanssa on ollut, ja porukkaa on tullut ja mennyt kuin pyöröovista. Odotanpa silti, mitä tuleman pitää. Ja Porran bassokuvioita tietysti...

kivenlahti rock

2009-06-10T22:24:00.003+03:00

Kuten aiemmin kerroin, festarikausi aukes yllättäen tuossa joku aika sitten semmosella kevyehköllä ilmaisfestarilla nimeltä Louhela Jam. Viime viikonloppuna kävin sitte hakemassa tyypit ihan "oikeastakin" festarista. Tosin Saunan peruuntuessa tyydyin espoolaiseen korttelirokkiin nimeltä Kivenlahti Rock.

Sunnuntai oli luppopäivä, joten lähdin vähän niinkuin soitellen sotahan ja puoliksi itteniki yllättäen. Kampin kautta bussiin ja bussilla vajaat puoli tuntia kohti länttä ja niinpä sitä oltiinki jo festivaalin portilla. Tähtäsin hyvin aikaisin iltapäivällä aloittaneeseen Profane Omeniin ja osuin: keikka oli jo täyttä häkää pauhaamassa kun paikalle saavuin.

Mainittakoon, että tuossa kuvan oikeassa alakulmassa oleva nahkatukka on Kiuaksen kitaristi Mikko. Ja lisättäköön edelleen, että ellen nyt ihan väärässä ole, niin tuo pitkätukka siinä vieressä on muuan idols-lähtöinen Amoral-solisti...

Vuoden energisin laulaja-palkintoon otti vahvan kiinnityksen Profane Omenin Jules Näveri.

Vauhdikasta metallia hyvin esitettynä. Harmi, että bändi kärsi sekä esiintymisajastaan että pienestä lavasta.

Aivan loppuun en keikkaa kattonu, kun piti jo rientää eteenpäin Amorphikseen. Aikataulut oli ilmeisen tiukat tällä festarilla, sillä Amo alotti lähes minuutilleen sillon kun piti. Ensimmäisenä biisinä jyrähti uuden levyn Majestic Beast, joka vastaa levyn raskaammasta osuudesta, ja olipahan semmonen keikan alku että oksat pois! Harvoin näin tuoreen levyn ei-sinkkulohkaisu sopii keikan alkuun!

Muutenkin lyhyehkö (oisko tunteroisen) setti sisälsi huomattavan paljon biisejä nimen omaan Joutsenen ajalta, eli kolmelta viimeiseltä levyltä. Uusimmalta levyltä soi avausraidan lisäksi upea Sky is mine, joka kuulostaa niin "vanhalta uudelta" Amorphikselta, että en ois ees muistanu, että biisi on tuoreimmalla levyllä ellei Tomi ois sitä laulun jälkeen spiikannu. Pari biisiä välissä ja tuli Skyforgerin avausraita Sampo, joka komeine pimputusosuuksineen oli kyllä jottai hienoa kuulla livenä. Erikoista on se, että levyllä peräkkäin pötkössä olevat Sampo ja sinkkulohkaisu Silver bride ei soinukkaan peräkkäin, vaan niiden väliin oli ympätty keikan vanhimmasta päästä (Tales from the thoushand lakes -levyltä) oleva Into hiding. Lisäksi kuultiin Eclipsen pakolliset Smoke ja House of Sleep, ja taisipa se Silent Watersinkin eka sinkkulohkasu olla setissä mukana.

Hienosti jätkät vetää, ja minua ainakaan ei laisinkaan haitannu, vaikka setissä soiki nuin paljo uusia biisejä. Oishan siellä vanhojaki mitä soittaa, mutta onhan nuita Joutsenen aikanakin veivattu. Uutta levyä mielellään kuuli livenä, varsinki ku se on pikku hiljaa kuuntelussa muotoutumassa aina vain paremmaksi ja paremmaksi.

Mitä mää nyt tuosta keikasta sanosin..? Amorphista lähin Kivenlahdesta hakemaan kun Saunasta en sitä saanu. Ja Amorphiksen sain.

...Ja yleisö huutaa... Holopainen kepittää taustalla

Tässä oli osunu "vahingossa" tuo Skyforger-logo niin hyvin taustalle, että kuva toimii ilman minkäänmoista rajaustakin :)

Joo. Hienoa hienoa. Mitähän sitten tekis. Palailin etupenkistä hieman taaksepäin ja laittelin siinä ajatuksissani tulppia takaisin askiinsa, kun Pale ja Make pölähti paikalle. Lähin sitte niien kanssa kahtomaan anniskelualuetta. Sievästi vain, olihan sunnuntai... Musiikillista ihmettä kun näillä festareilla ei päntiönnään oo tarjota. Amorphiksen jälkeen tais teltassa aloittaa Maritta Kuula ja Karvanopat... Korttelifestarin kirous; toisaalta ehtiipä väliin vähä hengähtääkki.

No, siinä roudaustauko kului mukavasti, ja seuraavaksi päälavalla aloittelikin Don Johnson Big Band. Kun ei muutakaan suurempaa ollu tarjolla niin menin ihan mielenkiinnosta katsomaan. En tiiä pitäskö sitä metalliblogissa laisinkaan mainita, mutta kyllä se musa tahto livenä mennä jalan alle. En muista, että oisin millään keikalla näin suuren osan yleisöstä nähny heiluttavan kättä ilmassa laulajan käskystä. Yleensähän mukana on vain muutama eka rivi ja sitten kädet harvenee kentälle pidemmälle tullessa. Nyt oltiin ihan takana ja käsiviidakko yltti ihan nokan eteen asti!

No, hauskaa tuntui bändillä muutenkin olevan, sillä se Don Johnson keikkaili viime vuonna hyvin säästeliäästi (taisi olla neljä keikkaa koko vuonna, niistä kaks festareilla), joten nyt sitten paineita purettiin oikeinkin vauhdikkaasti. Ja sanottava on, että kyllä se kolmen miehen perkussioryhmän voimalla paukutettu One MC, One Delay toimii. Anteeksi.

Pieni ruokatauko olikin sitten paikallaan (teltassa soitti joku Joensuu lisää_tähän_vuosiluku -niminen bänd ihmeellistä taidemusaansa), jonka jälkeen sitte alottikin kaikkien kesäfestaribändien äiti. Viime elokuussa bändiä oon viimeksi kuunnellu Ankkarockissa, ja nyt tein sen taas. Von Hertzen Brothershan se. Kesäfestari vain ei ole mitään ilman In your armsia tai Freedom fighteriä.

No, ite keikkahan alkoi Don Johnsonin merkeissä: Johnsoneilla kun lyömäsoittimiin oli paljon panostettu keikalla, niin eka biisi oli oikeastaan ihan jammailubiisi, jossa etenkin rumpali Mikko Kaakkurinniemi pisteli kyllä parastaan. Iso on mies, mutta kädet kyllä käy niinku pulunsyöttäjällä! Oon vauhtia livekeikoilla ihmetelly ennenki, ja nyt, ku setti alko heti kunnon rumpusooloiluilla niin hyvinhän se menee.

Hyvinhän pojat soittaa muutenkin, tietty. Laulupuolesta en nyt ollu niin vakuuttunu, en tiiä eikö siellä laulajat (etenki Jonne ja Mikko) oikein kuullu toisiaan ja vetivät vähä varoen vai eikö se yksinkertasesti vain kuulunu mihinkään? Kien laulu kyllä kuului, vaikka ei ois ollu niin välttämättä niin väliksi. Lisäksi siinä oli muutakin pientä teknistä ongelmaa muun muassa Mikon Kitarassa (aika rumat äänet yhessä revittelyssä). No, onneksi se laulupuoli ei ole se ykkösasia Hertzenien keikkaillessa.

Keikka loppu, Jukka Poika ja Tiskipekka oli alottelemassa ja illan ois vielä päättäny D-A-D -ki, mutta lähin sitte kuitenki hyvissä ajoin kotosalle elpymään ja ootteleen maanantain työhommia. Mutta tulipahan uus festarikin testattua.

Kivenlahti Rock on sympaattinen pikkufestari, jonka ohjelmallinen taso oli minusta lopen yllättävänkin kova ottaen huomioon, että alueelle mahtuu 4 500 ihmistä. Vähän järjestäjät tavoitteestaan jäi, sillä yhteensä paikalla kävi kolmessa päivässä 11 000 ihmistä (lauantai oli loppuunmyyty). Ihan hyvin kai silti, kun ottaa huomioon, että toisaalla jyristellään Saunassa ja taivaalta vihmoi perjantainaki vettä ja lämmintä vain muutama aste.

Kuin pisteenä pikkufestarin iin päälle näin lähtiissä, kun Kiuaksen Ilja käveli portista ulos olallaan läpinäkyvä muovilaatikko, jossa oli t-paitoja ja kyljessä teksti "Kiuas Merch." Suuren maailman meininkiä, ku bänditki tuo ite omat kamansa myyntiin. Yllättävän hyvin oli kuulema paidat menny kaupaksi :). No, Kiuashan soitteli lauantain keikkansa melkein kotitantereella, lienevätkö kävelleet suoraan koteihinsa festariportilta :)

--

Seuraava festari toteutuuki jo ens viikonloppuna, mikäli vain päätän mennä paikalle. Provinssi se ei aikatauluongelmien vuoksi ole, vaan Vantaan oma Kivenlahti Rock, Myötätuulirock. Ohjelmisto on siellä vähän Idols-painotteinen, mutta lauantain pääesiintyjä on itse Stratovarius, jonka nykykunnon voiski käyä tarkistamassa (edelleen kun se Sauna jäi välistä). Työsähköposti mulle tiesi jo kertoa, että olen paikalle tervetullut, niin kai siellä voisi siis käydäkin. Jos nyt ei taas nuo ilmat heittädy ihan ankeiksi.

finntroll, draugnim @ Virgin Oil

2009-06-08T23:08:00.004+03:00

Sunnuntain Kivenlahti Rock -päivitys painaa päälle Amorphiksineen, ja tämäki on vielä välistä. Niin laitetaan nyt. Tosin eipä mulla kamalasti mittää sanottavaa ole...

No, Saunaan tosiaan en lähteny olosuhteiden pakosta, ja jotaki piti illaksi keksiä. Siis sen kovahkon juoksulenkin lisäksi. Lähin sitte käpäseen Virginissä kahtomassa kunnon mättöä.

Finntroll kuuluu niihin bändeihin, joilla on uskollinen kannattajakunta. Niinpä ovimiehet olivat illan myyntiin hyvinkin tyytyväisiä, vaikka peikkometallin aika olikin vasta reilun tunnin päästä. Porukkaa olikin yläkerrassa ihan kivasti, tosin ei aivan ruuhkaksi asti vielä alkuun.

Yhden oluen ehdin tiskiltä hakea ja siirtyä salin puolelle (no, sehän on kyllä enimmäkseen yhtä ja samaa tilaa..), kun Draugnim jo alottelikin. Laulajan mikkiliuku unehtu alussa kiinni, ääni oli vähän mössöä ja mikki kiersi useita kertoja hyvinki tympiästi. Siinäpä ne päällimmäiset. No, musahan nyt on semmosta raskasta kirkonpolttomusaa joka nyt menee, ja tietysti varusteet pitää olla lavalla sitä myöten.

Mainittakoon, että minä useimmiten annan hyväksyntäni sille, että lavalla pimputetaan koskettimia ja että urut nostetaan nätisti esille. Niin tälläkin kertaa. Naispuolinen kiipparisti moshaili ihan tyylikkäästi siinä soitellessaan, että ihan hyvä suoritus. No, lyhkänen setti oli pian ohi, nopea tankkaus ja odottamaan Finntrollia.

Ja ku pauke alko niin menohan ylty heti uusiin sfääreihin. Moshpit hyrskähti käyntiin välittömästi ja hetki piti kahtua, että oonko ite turvallisilla linjoilla. Mainittakoon nyt vielä, että minä en (varsinkaan näin pienessä keikkatilassa) varauksettomasti kannata moshpittiä, ainakaan jos on jotakin toivetta itellä kuunnella keikkaa.

No, pennut pysy loitommalla ja minäki sain katella rauhassa. Kyllähän tämä ruotsiksi laulettu ryminämetalli jalan alle tahtoo mennä, niin minulla ku muullakin yleisöllä. Kaikkiaan vauhdikas keikka, ja tämä tosiaan kuuluu taas siihen osastoon, että jos ei ois kahtomassa ihan näin kylmiltään niin sitähän vois alkaa pogoileen ihan tosissaan.

Edit: Niin, lisätään vielä: jos tuli mainittua urkurihommat Draugnimin kohdalla, niin tässä sen voi mainita tuplaten, lavalle kun astui seittemän veljästä joista peräti kaksi oli urkureita. Mainittakoon hauskana yksityiskohtana, että toinen urkuri tapaili biisien välillä kahteenkin otteeseen Monkey-Island -pelisarjan teemaa... Kuinkahan moni sen edes huomasi?

terveisiä kivenlahteen

2009-06-07T12:07:00.002+03:00

Tässä edelleen semmosta harkintaa teen, että lähenkö minä käymään tuolla Kivenlahti Rockissa vai en. Ja tuskailen todellakin nuiden aikataulujen kanssa.

Siis kuka piilomaan pikkuaasi on päättäny, että tänäänki Profane Omen alottaa 14.40 ja Amorphis heti sen jälkeen??? Sen jälkeen tarjolla onki sitte Maritta Kuulaa ja karvanoppia koko loppuilta!

Sama eilen: Suomimetallin kärkikaartia ois ollu tarjolla, kun ehdotonta livehuippua oleva Kiuas alotti 14.30 ja Diablo heti siihen perään. Niin kova kaksikko, että ois melkein pitäny nähä, mutta sitten kun sillonki loppuillan tarjous ois ollu kotiteollisuuden kolmen soinn... öh, sanotaan nyt soittajan keikkaa ja Apulantaa niin jäi menemättä. Puhumattakaan kaiken maailman Kuukoirista, joita ois tapahtumateltassa.

No, onhan Hynysen sanojen unohtelua ja yleisölle vittuilemista kiva kuunnella, ja Apulantakin kyllä on Suomen kovimpia livebändejä omalla hittipotpurillaan, josta jokainen tuntee jokaisen kappaleen, mutta miksi edes hommata kovempaa rokkia jos se pitää sijotella jo aamuun?

Kai se on sitä, että otetaan innokkaimmilta, Saunaan menemättömiltä metallifaneilta hynät pois ja nauretaan partaansa ku ne joutuu vetään pään täyteen kuunnellessaan Jukka Poikaa ja Tiskipekkaa ku eivät selevinpäinkään kestä.

Pienen festarin kirous on juuri tuo, kun yritetään syleillä maailmaa kahden lavan ohjelmistolla. Niinpä on <-> näin lähellä, että festarikausi jää odottamaan avaustaan meikäläisen kohalla. Tunti ois aikaa päättää, jos Profanen meinais nähä.

heaven and hell

2009-06-04T21:15:00.004+03:00

Viimein se koitti: kesän ensimmäinen konsertti! Kyseessä Heaven and Hell ja paikkana Helsingin jäähalli. Hain juna-asemalta Masan kaveriksi, kämpille tekeen pikainen neste- ja ruokatankkaus ja kohti hallia. Aina on aikaa vielä yhdelle tummalle ennen keikkaa.

Lämppäri oli pysyny minulta piilossa pitkän aikaa, mutta löytyihän se tieto keskustelupalstalta juuri ennen keikkaa. Los Bastardos Finlandeses tulisi rokkailemaan, ja kun möykkä alkoi, niin pitihän bändistä tyypit käydä ottamassa.

Semmosta... miten sen kuvailis... Jostain kumman syystä tuli vähän ZZ Top mieleen, tosin menohan on vähä vauhdikkaampaa. Semmosta ZZ-miesten ja Motörheadin välimaastoa, ehkä? Ihan hyvä rokkimeno ja oiva lämppäri. Mutta se on vain lämppäri.

Roudaustauon aikana pikainen, viimeinen nestetankkaus ja tyhjennys, joulukuuset korviin ja kentälle. Aika eteen pääsi ihan suuremmin rynnimättä.

Itseasiassa promoottori sanoi aiemmin päivällä, että lava on rakennettu niin, että halli vetää 3000 henkeä. Eivätkä kuulema enempää ois saaneet myytyäkään. Tänä kesänä on niin paljon suuria konsertteja, että ihmisten lippuihin yhteensä käyttämällä rahamäärällä kaikki eivät todennäköisesti pääse omilleen. Toisaalta suuremmat on lähes järkiään myyty jo loppuun.

No, lava ja hörsteet oli tälleen rakennettuna komiat, sen näki viimeistään sitten, kun lyhyen intron jälkeen pamahti eka biisi, Mob Rules.

Siinä se Dio nyt taas on. Pieni on mies ja ikääkin on kertynyt, mutta ääntä lähtee. Ja yleisö pitää huomioida myös sivu- ja takakatsomoista. Huomaa Vinnien räihäkkä rumpusetti.

Yksi keikan kohokohdista kuultiinkin jo ehkä ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, kun Dio karjaisi Vinnie Appicen nimen, lava tyhjeni muista soittajista ja pimeni. Kirkkaat spotit kääntyivät kohti rumpusettiä: oli aika Appicen tavaramerkin, rumpusoolon. Ja sitähän kelpasi taas kuunnella. Välillä hetki paukutusta ja kapulat kohti yleisöä, joka huusi Appicen määräämään tahtiin, sitten taas jatketaan sooloa. Komea soolo, jossa piti välillä ihan nousta pallilta pois ja hakata kannuja selkä yleisöön päin.

Tällä kertaa setti ei loppunut valtavalla kapulalla vedettyyn kumahdukseen, vaan siihen, kun rumpalin vasemmalla puolella ollut räkki kaatui nurin. Niin tosin kuuluikin tapahtua, ja takana räkistä kopin ottanu roudari palautti sen pystyasentoon kiltisti.

Keikka piti sisällään pari biisiä 90-luvulla tehdystä Dehumanizer -levystä sekä pari-kolme biisiä uudelta The Devil You Know -levyltä (jota leikkisästi voisi siteerata Heaven and Hellin debyyttialbumiksi, mikä on hieman hassua, mutta sinällään totta). Uudet biisit aina osaltaan sotkee tämmösen vanhan kansan bändin kuvioita, mutta silti oisin kaivannu uutta Atom And Evil -kappaletta listalle. Se jäi nyt välistä. No, onhan Bible Black hyvä biisi, ja meneehän Fear ja Follow the Tearskin teemaan.

Ja keikka jatkui. Soolonsa sai soittaa myös Tommy Iommi, ja tästä soolosta mentiinkin sujuvasti herkistelemään takaisin 80-luvun alkuun, Die Young -biisiin.

Jonka jälkeen sen aika lopulta koitti, varsinaisen setin viimeisenä biisinä. Heaven and Hell alkoi soida, ja yleisö laulaa säveltä mukana. Jos alkukeikka olikin mennyt hieman uusia biisejä kummastellessa ja odotellessa, tämän laulun aikana bändi sitten maksoikin joka sentin lipun hinnasta takaisin. Tämä oli se mitä oltiin tultu hakemaan! Ja tätähän riitti, varmaan yli vartin ajan vieläpä!

Encorena soi vielä vähän raskasta alkua, jonka jälkeen siirryttiin sujuvasti Neon Knights -kappaleeseen. Ja keikka oli ohi. Vielä kiitokset yleisölle, rumpukapulat ja muutama kourallinen plektroja yleisölle, kiitos ja näkemiin. Mainittakoon, että Dio nakkasi myös paitansa jossakin vaiheessa keikkaa yleisölle.

Puolitoista tuntia vilahti siivillä. Tämän tason rokkailua toki olisi voinut kuunnella paljonkin pitempään, mutta kuten jo sanoin, pitkään jatkunut Heaven and Hell -raikaaminen oli kyllä riittävän kovvaa matskua sekin. Huima loppu takasi sen, että keikan jälkeen oli "autuas" olo, ja sehän on tietysti kovan matskun merkki. Heaven and Hell ei tuottanut pettymystä, taaskaan.

Se täytyy kyllä vielä erikseen sanoa, että kyllähän nämä äijät on semmosia keikkajyriä, että siinä on monelle nykypolven wannabe-hevarille tekemistä. Dio laulaa edelleen komeasti, kovaa ja korkealta, Geezerin sormet näppäilee bassosta upeita kuvioita toisensa perään uskomattomalla tarkkuudella (hyvin ylös keikalla miksattuja btw; mutta sehän onkin Diomaiselle tuotannolle tyypillistä), Tommy riplailee skittaa kuin aikapoika ja Vinnien kädet käy kuin pulunsyöttäjällä; ja se rumpusoolo on kerrassaan jotakin.

--

Eli keikkakesä on korkattu, ja jatkoa odotellaan. Lähitulevaisuudesta sen verran, että Saunan reissu taitaa kaatua arktisiin olosuhteisiin, mutta perjantaina ois lyhyellä varoitusajalla saatu Finntroll pauhaamassa raskasta folkkimetalliaan Virgin Oilissa. Saunan lisäksi keikkoja ei liene Suomeen tänä vuonna tulossa, joten nyt kaikki paikalle, pistetään kunnon kinkerit pystyyn!!!

Eli Virgin Oil 5.6. ja Finntroll: be there or be there!

yllätysfestarit

2009-06-02T00:32:00.002+03:00

Eilen törmäsin yllättäen ilmaisfestareihin pyörälenkillä. Rupesin ihmetteleen mölyn lähdettä ja kaarroin johonki puistoon tuolla Vantaan takamailla. No, festivaalihan siellä oli, ja kun kerran ei aitoja ollu missää niin päättelin, että kyseessä on ilmaistapahtuma. Bändi alotteli justiin rokkaamista niin hyppäsin, lenkistä huolimatta, pyörän selästä pois ja jäin kuunteleen.

Sonic Roots rokkaili menemään vauhdikasta rokkiaan. Ei meikän maulle tyypillisintä musaa, mutta sepä ei ollukaan se syy, minkä takia sen keikan siinä viihdyin. Syy oli se, että tuli heti niin festari-fiilikset, ettei tosikaan!

Miettikääs ny: ilta-aurinko, todella lämmin ilma, tytöt tanssii biksuissa ympärillä, bändi vetää vauhdikasta musiikkia ulkoilmasoundeilla, kentän reunoilla rihkamakauppiaat...

Ja kaikki aivan yllättäen!

Kyseessä oli siis Länsi-Vantaan Rockmusiikin järjestämä Louhela Jam, jossa oli esiintyjinä illan päättäneen Sonic Rootsin lisäksi mm. Phoenix Effect ja Embreach. Nämä ois voinu käyä kyttäileenki, jos vain oisin koko festareista tienny mitään! Kertokaa vaan ens kerralla mulleki, että tämmönenki on olemassa! Koskaa kuullukaan!

Nyt sain yllättäen ilmaiskeikan, ja poljinkin hyvillä mielin, joskin kylmettynein lihaksin, takasin kämpille. Lenkki jäi reiluun pariin kymppiin, on kai seki hyvä vuoden ekaksi pyörälenkiksi.

Sonic Rootsista sanottakoon vielä sen verran, että hyvin bändi kyllä rokkaa, ja tuo on juuri semmosta hyvin toimivaa vauhdikasta festarirokkia. Kuunteluun ehkä hieman poppista meikän makuun, mutta ehkä taustalla vois ihan mennäkin, jopa kuuntelussa.

--

Festarifiilikset tosiaan nousi pintaan. Voipi olla, että kauaa ei tartte ees ootella; Sauna Open Air kun tosiaan starttaa jo perjantaina, ja tarkotus ois keretä Amorphikseen klo 15, jos nyt ei ihan vanhoja mummoja ala läpsähteleen taivaalta.

Jo sitä ennen on kuitenki luvassa sitä kuuluisaa helevetin kovvaa matskua, huomenna kun vanhan jäähallin valtaa Black Sabbath, joka tosin keikkailee tekijänoikeussyistä Heaven and Hell -nimellä. Kyseisen pumpun oon nähny livenä pari vuotta sitten, ja voin sanoa, että mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, tästä tulee taas yks top kymppi -keikoista. Vanhat äijät kun osaa rokata ja Diohan ei hyydy edes ignis purgatoriumiin!

painovirhe

2009-05-28T23:18:00.003+03:00

Amorphiksen uusimpaan levyyn on iskeny painovirhepaholainen tai parikin.

Kuudennessa kappaleessa siinä 1.30 kohdan paikkeilla ääni vaimenee noin puoleen sekunnin ajaksi.

Ei se vielä mitään, mutta sama toistuu kahdeksannessa biisissä, vähän kolmen minuutin jälkeen. Äänentason madaltuminen kestää peräti 30 sekuntia.

Minun valistunut arvaus on, että kyseessä ei ole levykohtainen vika, vaan koko satsissa oleva painovirhe. On nimittäin niin erikoista, että biisi vain soi puolta hiljempaa näissä vikakohdissa, mutta kuitenkin muuten ihan puhtaasti ja ongelmitta.

Sinä, joka olet ostanut uuden Skyforger -levyn digipack -painoksen: onko sinulla sama vika levyllä, vai olenko minä saanu vaan viallisen maanantaikappaleen?

Tracedawn ja metallin kevättä

2009-05-27T21:42:00.002+03:00

Lähin helatorstain aattona käpäseen kaapunnilla, ensin kävin nopiaan istahtaan Hakaniementorin kuppeessa ja palasin sieltä sitte keskustaan, Semifinaaliin kattomaan Tracedawnin keikkaa.

Justiin eka kappale oli alkanu ku pääsin sisälle. Ja täytyy sanoa, että jätkät kyllä tykitti alusta asti! Soittajat soittivat hyvin ja laulaja lauloi sekä puhtaat että epäpuhtaat osuudet asenteella. Ihmettelen kyllä, että miten tuommosesta tenavasta saahaan tuommosia ääniä edes irti!

Musiikki myös soi erittäin puhtaasti, lienee pienen ja intiimin keikkapaikan ja inhimillisen volumen yhteistulos. Tuo Semifinal ku on oikiasti todella pieni, täyteen ahdettunakin sisään mahtuu vain 150 ihmistä! Ei varmaan tavallista kaksiota juuri suurempi, ja tokihan semmonen tila on helppo saada soimaan hyvin.

Mutta jätkät tosiaan tykitteli menemään raskasta metalliaan lyhyehkön setin makiasti. Ja jos vaan ryhmä pysyy koossa niin näistä tulee vielä joskus Suomen rankemman metallin vientituote, on sen tason ryhmä! Nuoresta iästä huolimatta tyypit veti niinku aikapojat konsanaan!

Sturm und drang on näihin verrattuna pelkkiä tissiposkia!

--

Amorphis on julkaissu uuden Skyforger -levynsä kokonaan Myspace-sivullaan. Piti tässä helatorstain kunniaksi heti tyypit siitä ottaa. Silent Waters oli ihan hyvä, mutta se oli jotenkin semmonen välilevy Eclipsen jälkeen, joten mielenkiinnolla olen tätä oottanu.

Skyforger jatkaa kahden edellisen levyn eli Joutsenen ajan Amorphiksen tyylillä. Kitarat soivat tutulla soundilla ja urku/piano-osuudet siivittävät kappaletta tyylille uskollisen vahvasti esiin nostettuna.

Erittäin tunnistettavaa uuden ajan Amorphista, eli tunnelmallista heviä varustettuna välillä rankemmilla, jopa raskailla osuuksilla. Muutamassa kappaleessa öristään jo ihan kunnolla, esimerkiksi Majestic Beast -kappaleessa on nähtävissä jopa hieman paluuta sinne mistä kaikki alkoi. Tällä levyllä Amorphis voittaa siis varmasti osan vanhoista faneistaan takaisin, jos ne nyt minnekään ovat lähteneetkään.

Viitekehyksenä sille, miksi tämä uutinen blogitettiin, olkoon se, että olen edelleen sitä mieltä, että Amorphiksen Eclipse on kokonaisuutena maailman paras levy.

Epäilen, että tämä tulee nousemaan samalla listalla melko korkealle. (Edit: levyhän julkaistiin kauppoihin tänään ja kävin sen jo hakemassa, palataan siihen ehkä tuonnempana)

--

Kun metallista ja keikkaamisesta on puhuttu, niin palataan hieman ajassa taaksepäin. Mainitsinkin tästä videon kuvaamisesta taannoin Dragonforcen keikkaraportin yhteydessä, mutta nyt vasta eilen hoksasin katsoa, että löytyisikö se jo juutuubista. Ja tokihan se löytyi, harmi, että laatu on niin onneton, mutta vähän oon kyllä kade tuolle puhelimen omistajalle. Eli Dragonforce - DUDE STOLE MY PHONE! olkaa hyvä :)

Crib 45, Black Sun Aeon, Before the dawn @ Virgin Oil

2009-05-27T21:31:00.002+03:00

Tästä näköjään on tuoreeltaan jääny raportti naputtamatta. Ja nyt ku tätä metalliblogia rupesin täyttään vanhoista matskuista, niin kerrotaan keikan kuulumiset omasta päästä äkkiä.

Saavuin keikalle sen verran myöhään, että Crib 45:stä ehin kuulla vain lyhyen pätkän. Menee semmoseen "hyvä taustahevi" -osastolle. Mainittakoon maailman pienin kitara. Tai suurin kitaristi, päättäkää itse. Mutta hyvin se keppi soi isonki miehen käsissä.

Black Sun Aeon on Before the Dawn- lähtöinen sooloprojekti, joka keskittyy BtD:tä rankempaan musiikkiin. Erittäin laadukasta raskasta metallia, siis todella erittäin. Livenä se lavalla tapahtuvan soiton ja kaiuttimista kuuluvan musiikin yhteys on vain vähä hankala, etenkin kolmella miehellä toteutettavaksi. Se mietintään tavalla tai toisella, ja menekki on taattu.

Before the Dawn onki sitte tosiaan vähän kepeämpää (ei toki aivan keveimmästä päästä sekään), mutta eipä se niin kauhiasti iskeny enää Aeonin jälkeen, joka kyllä kolahti (kaikesta huolimatta siis.) Yhteenvetona vois kuitenkin mainita, että "tuolta" päin näköjään löytyy potentiaalia ja etenkin kuunteluun loistokamaa.

Tää ny olis tämmönen lyhyt, kuviaki ois vaa en jaksa alkaa kameraa vääntään tulille. Vai hetko, oiskohan ne koneella..? Ei, ehkä joskus, todennäköisesti ei.

Sapattivuosi @ Tavastia

2009-04-18T21:25:00.000+03:00

Aika kova viikko ollu töissä. Mietin pitkään, että vihtisinkö lähtiä enää viikon päätteeksi Tavastialle kuuntelemaan Black Sabbath coveria Sapattivuotta, vaikka siinä olikin tuoreena laulajana Marco Hietala. Varmaan ainoita mahiksia kyseinen kokoonpano nähdä, en usko, että Marco kovin montaa keikkaa enää näiden jälkeen tuossa hommassa heittää, kun on omastakin takaa jo kaksi bändiä sekä päälle vielä mitä ilmeisemmin taas joulun alla levyn julkaiseva Northern Kings.

No,meikän kesäkuu alkaa kunnon klassikkohevillä, kun Heaven and Hell tulee Suomeen ja lippu keikalle tuossa vieressä napottaa. Ja kun nyt Sapattivuoden tuore levy perustuu kyseisen kokoonpanon aikana levytettyyn Black Sabbathiin (Heaven and Hell ja Mob Rules aivan -80 luvun alusta), niin pakko kai se oli lähteä kesäkuuta varten nostattelemaan.

Ikäväkseni vähän myöhään totesin, että keikan pirulainenhan alkaa vasta puoli kahdeltatoista! Ei kai sitä näin vanha ennää jaksais! No, lippu oli ja paikalle oli venyttävä. Huolet poistui kyllä, kun soitanta alkoi.

Keikka alkoi vauhdikkaasti Laki 666 -biisillä (Mob Rules), ja heti putkeen vedettiinkin toinen kappale, ennenkuin oli aika ensimmäiselle välispiikille. Joka kesti ehkä viisi sanaa. Sen jälkeen tulikin ensimmäinen soolo, kun Sapattivuoden basisti näppäili pitkän edelliseen biisiin perustuvan soolonsa.

Minä tietysti jäin odottamaan lisääkin sooloja. Alkuperäinen kokoonpano kun tunnetaan sooloistaan, tavaramerkkinä Vinnie Appicen piiiiitkä rumpusoolo, jonka kerran kuulleena voin todeta olevan aika huikea. No, sooloja ei sen enempää tullut; kukapa olis uskonu, että bassosoolo jää keikan ainoaksi! No pientä tiluttelua tietysti mutta ei mitään semmosta massiivista.

Keikka eteni vauhdilla, Marco lauleskeli miten parhaiten taisi ja välispiikit pidettiin lyhyinä, tyyliin "tämä on kaikille teille, jotka dokaa mulloinkin kuin juhannuksena".

Paitsi, että Marco ei juuri juttele, eihän se laulajanakaan mikään kovin mieliinpainuva ole. Se vetää tosi tyylikkäästi niitä tiettyjä kovaa&korkealta -venytyksiään, mutta rauhallisemmat/balladikohdat ovat lähinnä tragikoomisen kuulosta rääkkäystä. Ja tähän kun laskee vielä sen, että nämä kyseiset biisit ovat alkujaan itsensä Dion tulkitsemia ja olen nähnyt senkin livenä, niin... No, eipä puhuta samana päivänä näistä herroista, niiden laulutaidoista tai lavakarismasta.

Biisejä on ollut kääntämässä suomeksi kaksikin eri henkilöä. Ja jos näitä käännöksiä jää ajattelemaan, niin onhan ne korneja. Vai mitä sanotte Die Young -biisin "en saa" käännöksestä?

No, itse musiikkihan on klassisen heavymetallin helmistöä. Illan parhautta oli (kuten ehdan Heaven and Hellinkin keikalla) varsinaisen setin viimeisenä biisinä soinut Tuli ja maa (Heaven and Hell). Kun alkuperäinen Black Sabbath -kokoonpano soitteli pari kesää sitten Tampereen Sauna Open Airissa, tämä kappale oli oikeastaan koko setin runko, ja sitä kansa jäi huutamaan vielä pitkäksi aikaa keikan jälkeenkin. Huikeita keikkaelämyksiä oli se. Nämä soitti sen kyllä hienosti, mutta eivät käyttäneet teemaa hyväkseen kuten alkuperäinen poppoo teki (tekee?). Encorena soivat vielä Ihmisen merkki (The Sign of the Southern Cross) ja keikan päätti vauhdikas Heaven and Hellin A-puolen (silloin vanhoina hyvinä aikoin, kun levyissä vielä oli puolet) avausraita Pelon lait (Neon Knights).

Sapattivuodellehan tämä taisi olla kolmas levy, ja aikaisemmat on tehty Ozzyn Sabbathin materiaaleista. Niistäkin keikkaan sisällytettiin pari biisiä, kuuluisimpana Paranoid levyn War Pigs ja Iron Man -käännökset. Paranoidia ei soitettu yhtä ainutta kahden viimeisen biisin välillä tapahtuneeseen kitarailoitteluun sekoitettua riffiä lukuunottamatta.

Setti kesti kaikkiaan aika tarkalleen puolitoista tuntia ja melkoisella vauhdilla tykitettiin klassista heviä hyvin uskollisesti perässä toistaen. Mukavahan sitä on kuunnella pienistä kauneusvirheistä huolimatta.

Ja yksi kauneusvirhe jäi vielä luettelematta, sen Marco juuri sanoikin encoreiden aikana: "Tässä keikassa on vain yksi pieni kauneusvirhe. On harmi ettei yksikään näistä biiseistä ole omia."

Niinpä. Heaven and Helliä odotellessa.

Entwine, Korpiklaani, Tankard @ Tavastia

2009-03-29T21:20:00.000+03:00

Kävin siinä vielä työpaikalla tietsikalla pyörähtämässä puntin jälkeen eväitä syyessäni, ja vilkasin samalla Tavastian sivuilta showtimeä. Huomasin, että iltaan oli tullu yllättäen lisäesiintyjä, Entwine, jota en ookkaa aiemmin livenä nähhy. No, soppiihan se mulle, lipunki olin ostanu pelkästään Korpiklaanin takia jo aiemmin. No, junaan ja hippulat vinkuen Tavastialle, myöhästyn ehkä minuutin ilmotetusta showtimestä, mutta onneksi bändi myöhästy vartin verran.
No, keikka alko ihan hyvällä biisillä (sori, että en osaa nimetä sitä ku en oo Entwinen musiikkiin perehtyny ku aivan satunnaisesti). Muuten meininki oli ehkä jopa hivenen kevyenläntää meikäläisen makuun, mikä tuli hieman yllätyksenä. Vähä semmonen hippasta rankempi HIM tuli mieleen. Johtuu kyllä ehkä osittain siitäkin, että paikalle ei ollu vielä valunu kovinkaan paljoa porukkaa.

Jack Sparrow?

Mikä lie heidät keikalle näin yllätysesiintyjänä toi; pari kuukautta sitten ilmestynyt levykö? Lyhyen setin vetivät, lämmittivät illan pääesiintyjiä. Mutta ihan hyvin vetivät.

Korpiklaaniin mennessä väkitilanne kummasti korjaantui. Nopea kamojen vaihto lavalla ja Korpparit kehiin. Lavahan meinaa käyä pieneksi kun kuuden miehen poppoo pistää rytisemään.

Jos haluatte nähä aivotonta meininkiä niin suosittelen kyllä lämpimästi Korppareita. Ja meininkiä nimenomaan sekä lavalla että lavan edessä.

Olin ennen keikkaa ihan hyvällä paikalla oottelemassa, vaanin siihen siinä kamanvaihdon aikana. Mutta ku eka sävel alko niin siinä katsomon etuosassa lähti välittömästi kauhia moshpit käyntiin. Ensimmäiselle syliin tulleelle pennulle pistin asiaan kuuluvalla arvokkuudella poikittaista selkään ja poistuin vähä kauemmas. Minä haluan kahtua keikkani rauhassa, en kimpoilevia hevareita väistellen.

Mutta erittäin vauhikasta on meno oikiasti. Toistan vielä suosituksen; menkää kaikki ihmeessä kahtomaan bändiä jos vain jossakin pääsette, menoa ei puutu! Itseasiassa bändin laulajaki tais mennä kertaalleen nurin niin että lavasteet heilahti. Katosi vauhdilla niin että Korpiklaani-reunakankaat vain heilui, ilmeisesti hyvinkin päälleen, hyvä jos ei lavalta alas asti. En oikein nähny sinne nurkkaan että miten kauan se siellä kamojaan keräili. No, bändihän jatko vaan rallia niinku mitään ei ois tapahtunu, ja kohtahan se laulajakin palasi bäkkärin puolelta, mistä lie kiersi sinne.

Harmi, että soittivat myös tosi lyhyen setin. Eivät tainneet täyttä tuntiakaan soittaa.

Ihan sivuseikkana mainittakoon pieni muotovirhe, joka löytyy mikkiständistä: tuo kallo on minusta valkohäntäpeuran kallo, eikä se näinollen oikein sovi tämmöseen menneen ajan Suomea tavoittelevaan teemaan... (nilliti nilliti)

Illan pääesiintyjänä oli saksalainen juoma- ja pornolauluja vauhdikkaasti vetävä Tankard. Bändi on Suomessa ilmeisen tuntematon, ja veti vasta nyt ensimmäisen keikkansa Suomen maaperällä. Sanon "vasta" siksi, että poppoo on tehny ensimmäiset levynsä jo -80 luvulla, eli erittäin kokeneesta ryhmästä on kyse.

Neljän hengen porukka, jonka laulaja oikeastaan vastasi paria kolmea normaalin kokoista jätkää (viitaten tuohon mahaan, joka roikkuu paidan alta...)

Mainittakoon, että tämäkin laulaja astui monitorikajarista ohi ja kaatua rämähti kyljelleen lavalle. Tartti roudarin apua että pääsi ylös...

Vauhdikasta soitantaa ja yleisökin lähti hyvin matkaan. Ei toki ole musiikkina ihan meikäläisen ominta, mutta live-esityksessähän kunnon vauhti korjaa muita puutteita aina kummasti. Tuotantoa kuultiin kolmelta eri vuosikymmeneltä, joista esimerkiksi vuonna -89 levytetty Alien -kappale toi hyvin vahvasti mieleen aikaisensa Motörheadin. Mikäs siinä on kuunnellessa?

No eipä juuri mikään. Lähin kuitenki vähän kesken pois, että ehin pahimman ryysiksen alta. Reilun tunteroisen kuitenki kuuntelin, en tiiä miten kauan vielä soittivat.

Mutta ihan hyvät keikat tuli taas nähtyä; Entwine vähän lämmittelyä, Korpiklaanissa ihan hirmu vauhti taas ja uus tuttavuus Tankardin ryminämetalli. Entwine vielä ihan bonus-yllärinä.

Turisas, Dragonforce @ Tavastia

2009-03-04T20:58:00.000+02:00

Eilen siis oli pitkästä aikaa keikkahommaa. Töissä mietin hetken, että oisko käyny repäseen pikku puntin ennen keikkaa, mutta tulin sentään järkiini (aika rajusti sekoilupitoisen) työpäivän jälkeen ja lähin kotia ottaan pikku päikkärit.

Kaheksan jälkeen suunnistin junalle, keskustaan ja Tavastialle. Keikka oli loppuunmyyty jo ennakkoon, joten ovella oli turha lippuja norkoilla. No, mulla oli lippu ostettu jo pitkästi viime vuoden puolella, niin ei muuta kuin sisään vaan.

Tavastia oikein mainosti pari vuotta sitten, että ovat aikaistaneet viikolla olevien keikkojen showtimeä. Sehän toki sopii mainiosti. Niinpä en ehtiny juurikaan pitkästyä, kun turisas jo aloitti soitannan kello 21.

Ja vetivätpä kyllä mainion keikan. Tylyä battlemetallia, rankkaa tunnelmointia ja välillä railakkaampaa poljentoa, ja yleisö oli aivan tonnilla mukana.

Lavalla on normi hevipumppusetin lisäksi viulisti ja hanuristi, mikä tuo kivan säväykseen keskiaikaisia sävyjä tavoittelevaan musisointiin.

Turisas on kiertäny peräti viis kuukautta Dragonforcen kanssa, pitkin poikin Eurooppaa sekä päälle mittava jenkkilän kiertue. Hurja keikkatahti; esimerkiksi marraskuussa 26 keikkaa eli käytännössä joka päivä, ja vielä siinä välissä siirtyminen Euroopasta Jenkkilän puolelle. Tavastia oli kiertueen viimeinen pysäkki, ja bändi oli luonnollisesti helpottunut päästessään viimein kotiin, mutta samalla myös selkeästi liikuttunut erään aikakauden lopusta.

Tilannetta kuvastaa hyvin se, että viimeisenä biisinä soitettu To Holmgard and Beyondin (mainittakoon, että ennen tätä soi rankka heviversio Ra Ra Rasputinista, joka pisti paikan suorastaan mullin mallin) jälkeen yleisö piti sellaista mekkalaa, että vaikka aikataulu oli tiukka ja deadline painoi päälle niin lavalta ei ollu asiaa pois. Sotaherra Nygård päivitteli kiitollisena villiä lisävaadintaa, mutta sanoi, että kerta kaikkiaan ei ole aikaa. Kunnes hoksasi, että "perkele: me on oltu viis kuukautta rundilla ja tämä on viimenen keikka, jos me saahaan aikatauluongelmien takia potkut niin ketä vittu kiinnostaa?" Pitivät nopean palaverin ja sitten soi vielä yksi klassikko vanhemmalta levyltä (suokaa anteeksi, mutta en enää pysty erottelemaan mieleni sopukoista sitä, että mikä illan aikana soineista biiseistä oli kyse).

Sen jälkeen vielä uudet kiitokset yleisölle ja 10 minuuttia yliajalla DF:n roudarit lavalle.

Dragonforcen keikkapa alkoikin. Hillitöntä vauhdinpitoa ja kaameaa kepitystä.

Koko musiikin idea onkin oikeastaan huimissa, sikanopeissa, taidokkaissa ja pitkissä kitarasooloissa, jota kitaristit Herman Li (alla vasemmalla) ja Sam Totman vuoronperään soittelevat. Välissä basisti.

Toinen erikoisuus on lavaesiintyminen. Lavalla on kokoajan jotakin ilveilyä ja kommervenkkiä menossa, milloin toisen kitaristin soittaessa toinen haukottelee ja milloin toisen soittaessa toinen haistaa kainaloita ja pökertyy. Ja niin edelleen.

Bändi onkin erikoistunut lavaesiintymisessään kunnon kieli poskella -meininkiin. Välispiikit olivat huvittavia ja eräs kännykällään videota kuvannut sai varmasti ikimuistoisen videon, kun laulaja sieppasi puhelimen ja kuvaili kaikenmaailman lähäriä jos mistä ilveilystä ja jokaisesta soittajasta pitkät pätkät.

Välillä myös ukrainalainen urkuri Vadim Pruzhanov osallistuu kepitykseen kannettavilla vehkeillä. Illan erikoisin spesiaali oli kuitenkin battle, jonka he vetivät commodore 64-tyylisen musiikin päälle taistelumeikit poistaneen Turisaksen Netan kanssa.

Mainittakoon, että Vadimin lavakäytöksessä on energiaa kuin Norjan euroviisuesityksessä. Lisäksi hänen soitinarsenaaliinsa kuuluu eräs maailman vaikeimmin soitettavista soittimista eli theremin. Se on siis lähinnä auton antennin näköinen soitin, jota soitetaan liikuttelemalla kättä sen lähellä. Eli siis ilman fyysistä kosketusta, sähkökenttien muutoksen avulla.

Puolitoista tuntia soittivat, ja keikka päättyi komeasti meikäläisen punttimusaan (niitä muuten kuultiin keikalla kolme vetoa), vaikeimpaan Guitar Herossa pelattavissa olevaan kappaleeseen Through the Fire and Flames. Biisin aikana myös siviilipukuinen Turisas tuli lavalle leikkikitaroiden kanssa ja viimeisen keikan jäähyväiset venähtivät pitkiksi. (Huomaa väliin puikahtanut Koffin promotyttö..)

Vauhdikas ilta, joskin sanottava on, että minun, kuin myös ilmeisesti muutenkin enemmistön mielestä Turisas oli se illan kovin anti. Niillä on lavaesiintymisessä kunnon asenne ja meininki, yleisönsä hyvin ottava sekä sympaattisia välispiikkejä viljelevä laulaja (voiko näin sanoa battlehevibändin välispiikeistä?) ja välillä poljentoa kuin Korpiklaanilla konsanaan. Paitsi tylympää. Menen jatkossakin katsomaan, se on saletti, jos ne vain kotomaassa esiintyisivät. Kautta aikain keikkalistallakin korkealla.

Nonni, siinä yhen aikana olin kotosalla, ja pyrin sitte samoin tein nukkumaan parhaan kykyni mukaisesti. Turisas vaan tahtoi soida päässä.

Herem, Dark the Suns @ Dante's Highlight

2009-02-21T20:52:00.001+02:00

Tuli käytyä eilen kattelemassa vähän örinämmän luokan metallia. Dante's Highlight oli paikka, melko uus rokkibaari, ja lavalle nousemassa Herem ja Dark the Suns.

Arvoin pitkään, että lähenkö vai enkö lähe, vaa päätin sitte kuitenki suunnata kaapuntiin. Herem siellä jo soittelikin kun perille pääsin. Semmosta hidastemposta örinää, joka oli minun makuun vähän raskassoutuista. Erikoisen bändistä teki se, että örisijä-laulaja olikin nainen. Empä oo tuommosen taskuraketin ennen kuullu nuin pahhaa ääntä pitävän. Heremiä kyttäilin pöydästä vähän kauempaa. (kännykuvia)

Seuraava bändi oli Dark the Suns, jonka meno oli huomattavasti vauhdikkaampaa. Laulu ei oo ihan pelkkää örinää, mikä aina mulle sopii paremmin. Tosin puhtaat osuudet ei kuulunu läpi ollenkaan, en tiiä oliko siinä mikissä joku leikkuri ja miksaaja unessa. Lavalla oli taas kaks muikkia, toinen koskettimissa ja toinen bassossa. Ihan kivat kosketinkuviot biiseissä, muuten.

Basisti näppäili kivasti avojaloin.

Jälkimmäinen esitys oli ihan hyvä, voisin harkita jopa uuden levyn ostoa.

Siinä keikkojen välissä otin vähä osumaakin, kun vessaa etsiessäni astuin oudosti kaartuneissa portaissa harhaan ja pyöriskelin komiasti koko rappuset alas. En kerenny kaatuissa kopata mistään kiinni, ja puolivälissä aattelin, että sama mennä loputki ku ei tämä vauhti vaan pysähy.

Joku hupparijätkä siihen tuli auttavan kätensä tarjoamaan ja kyseli, että enhän minä lyöny päätä. No en. Ethän varmasti, se voi tuntua vasta vähän ajan päästä? En lyöny, kiitos vain. Oikeasti olen liikuttunut ja otettu moisesta huolenpidosta, mutta siinä vaiheessa vaan hävetti niin paljo, että piti luikahtaa vessaan, koppiin ja ovi lukkoon. Siellä koitin myös pahemmat pölyt puistella paidasta.

Polvessa on neliösentin nahaton kohta, pieni haava ja kyynärvarressa naarmu ja siihen tulollaan iso sinelmä. Perskele, kaikkia sitä!! Mutta eikö sitä kunnon keikalla vähä damagea piäkki ottaa? Tosin yleesä vähä toisella tavalla...

Keikkojen jälkeen kävin vielä junaa ootellessa juomassa yhden Prahassa. Sain soppelisti pienen pöydänsopen itelleni niin lukasin päivän iltasanomat siinä samalla (eikö sitä sitä varten baariin mennä perjantai-yönä?).

vuosi vaihtui

2009-01-01T21:11:00.002+02:00

Musaa tuli kuunneltua livenäkin rutkasti.

Vuoden viimeiset ovat eiliseltä Nosturin aattoillan keikalta Korpiklaani ja Kiuas, joista varsinkin Korpiklaani, mutta varsinkin Kiuas veti ihan vitun kovat vedot. Kiuasin (eikö se nuin taivu oikein, samoin kuin Elvisin, mikä olisi kieliopillisesti korrektia) keikka päättyi varttia vaille 2009, joten se lasketaan kokonaisuudessaan viime vuoden listalle. Ja jaetaan Merisäätarrat.

Vuoden paras: Kiuas. No, tämä oli siis myös vuoden viimeinen keikka, mutta jätkät veti hyvän setin ja porukka oli täpöillä mukana. Mainttakoon myös, että Nosturi on hyvä keikkapaikka.

Kiitosta kuuluu myös paljon tuolle laulajalle, joka oli kyllä erittäin energinen. Lisäksi hyvä laulaja sekä örinällä että "puhtaasti", ja lauloi myös hyvin moshatessaan ankarasti, mikä on kyllä suoritus.

Vuoden yllättäjä: Korpiklaani, ehdottomasti. On livenä semmosta hevijumppaa, että oksat pois. En uskos sanovani tätä bändistä, jolla on lavalla haitari ja viulu, mutta pakko. Oli meinaan keikalla niin kova meno sekä lavalla että yleisössä, että vitutti oikein ettei ollu kettää kumipäätä mukana, jonka kanssa ois voinu humpata. Yksin piti kahtoa silleen hillityt golfaplodit/rockjepari -meiningillä.

Oli vuoden toiseksi viimeinen keikka, joten ehkä tämäkin saa etua... Muita yllättäjiä vois olla vaikka Diablo, ja kehtaanko sanoa... Lauri Tähkä feat. Elastinen @ Ankkarock.

Vuoden floppi: Iron Maiden. Enkä ees oottanu tältä juuri mitään..

No, nimimerkillä "ei enää koskaan stadionkeikalle yksin sivukatsomoon.."

Muita kärkikahinoihin yltäviä keikkoja on tietysti mm. molemmat Amorphiksen täyspitkät keikat. Sonatan keikat, Nightwish, Serj Tankian, Apocalyptica (+feat. Tonny Kakko @ Ankkarock) jne... olihan niitä kovia vetoja.

Kuluvasta vuodesta sen verran, että se on bändikahinoissa jo avattu: Moonsorrow aloitti karvan verran tämän vuoden puolella oman Nosturi-settinsä. Onhan se varmaan ihan oivaa kirkonpolttomusaa, mutta ei kyllä soinu sitte alkuunkaan. Oli semmosta puuroa niinku bändi soittas yläkerrassa ja ite oisit alakerrassa kuuntelemassa.

radio rock finlandia

2008-12-07T20:46:00.001+02:00

Niin, Radio Rock Finlandiassa käpäsin tuossa perjantaina. Kämpillä piti käyä mutka ja joukkoliikennevälineillä kaupungille, Apulantaan en tähännykkään ja kotiteollisuus lopetteli juuri kun hallille pääsin. Kävin tarkistamassa ensimmäisenä bändinä YUP:n featuring Maria Lund; onhan se kohtalokas kissa nuin niinku ulkomuodoltaan, ja laulaaki ihan nätisti..

Rockissa oli kaks lavaa, joista toisella roudattiin sillä aikaa ku toisella soitettiin. Niimpä tahti pysy hyvänä, ja oikeastaan suoraan YUP:stä sai jatkaa Diablon pariin. Näin Diablon edellisen kerran Tuskassa, jolloin keikka oli vähän semmonen sivusta seurattu; nyt tuon muutaman biisin minisetin kuuntelin tosissaan ja kyllähän se rokkasi. Itseasiassa illan paras veto, vaikka ite sanonki. Kalajoen mies rokkaa.

Diablon jälkeen taidettiinkin jo jakaa rokkikukko, joka meni tänä vuonna Nightwishille. Palkinnon pokannut Hietala sanoki, että kiva, että saadaan tämä jo tässä vaiheessa uraa. Totta tietysti toinen puoli; mutta onhan kyseessä kohtuullista maailmanmainetta nauttiva bändikin.

Toisella lavalla jatkui tahti heti Teräsbetonin merkeissä. Keikka oli ihan kohtuullinen (lyhyt, tietty), ja euroviisubiisin aikana poltettiin pyrotekniikkaankin ihan mukavasti.

Teriksen jälkeen soitteli Maj Karma. Kattelin sitä sen verran, että kehtaa sanoa nähneensä. Ei kuulu sen enempää meikän suosikkeihin ku YUP:kään.

Kävin pienellä tyhjennys-täydennystauolla tuossa välissä ja palasin kattomaan Northern Kingsiä. Oikeastaan suurin yksittäinen syy (Amon lisäksi), miksi koko rokkifinlandian halusin käydä, kunkut kun ei kovin montaa keikkaa tapaa vetää ainakaan täydessä kokoonpanossa. En muuten tiiä vetävätkö ainuttakaan? Viime vuonna Rokkifinlandiassakaan ei ollu ku kolme kuningasta, Hietala oli lie kiertueella Nightwishin kanssa tms.

Mutta hyvinhän jätkät vetää, erittäin puutteellisesta äänentoistosta huolimatta. Onhan tässä suomen parhaat hevilaulajat samassa läjässä, kolme hyvin persoonallisen äänen omaavaa ja yksi muuten vain hyvin puhtaasti laulava henkilö. Oikeasti olisin valmis näkemään näiltä ihan kokonaisen keikankin, vaikka laulavatkin "vain" kasaribiiseistä tehtyjä uudelleensovituksia. Tyylikäs sakki.

Tässä siis vasemmalta JP Leppäluoto (Charon), Tony Kakko (Sonata Arctica), Jarkko Ahola (Teräsbetoni) ja Marco Hietala (Nightwish, Tarot).

Vähä tulta piti näilläki olla.

Kunkkujen jälkeen kuuntelin hieman Mokomaa. Senkin oon kuullu jo osittain kesällä, joten taas pieni tauko oli paikallaan. Sen jälkeen tuliki meikän illan toinen pääesiintyjä Amorphis. Tyylikäs keikka, joskin hyvin lyhyt. Soittivat tunnetuimpia biisejä vain kahdelta uusimmalta levyltä (juuri niiltä, joilla Tomi on laulajana) lukuunottamatta sitten ehkä kuuluisinta "wanhan liiton" biisiä Black Winter Dayta, joka päätti setin. Tätäki ois voinu katella kauemmin.

Illan viimenen esiintyjä oli Negative. Ihan perusrokkia. Tuo vain mieleen niin jumalattomasti sekä musiikiltaan että esiintyjiltään Hanoi Rocksin. No, onhan Jonnella vielä matkaa Miken karismaan, tietysti. Kylläkai ne teiniemakot on tästä innossaan. Minä lähin ratikalla kohti keskustaa.

Mitäs tuosta sanois.. Näkeehän tässä hyvän kattauksen bändeihin lyhyessä ajassa. Setit vaan on lyhyitä (pitää ollakin tietty, muutenhan siellä menis koko yö, mikä ei mua haittais, mutta..). Ongelmana tuolla hallissa oli aivan onneton äänenlaatu. Lisäksi nopeat vaihdot aiheuttivat pieniä ongelmia tämän tästä, esimerkiksi Järvisen kitara ei ollu kiinni ollenkaan ku alottivat keikkaansa. Siellä sitte piuhaa vedeltiin pitkin lavaa enneku alko särö soimaan. Vaa onneksi hoksivat sen heti intron aikana, ei jääny montaakaan riipasua puuttumaan. Lisäksi mm. juuri Teris kärsi aivan olemattomasta volyymista. Tuommosen musan pitää rokata niin että lahkeet lepattaa! (siksihän mullaki oli tulpat korvissa koko ajan, ettei korvat mene vaikka musiikin tuntiski..)

Mutta mikä tärkeintä: pääsin ottamaan kulmakahinaa Helsingin vanhaan jäähalliin! Tuolta alhaalta näkee muuten uskomattoman hyvin aivan yläriville asti ku vain hoksaa kahtua!

Negative soittelee jossain. Näkee, että porukka on jo häipyny Amorphiksen jälkeen, eikä sitä lopen niin älyttömästi ollukaan. Tv-kuvassa vaan näyttää täydeltä.

Mutta tulipahan reissu tehtyä.

--

Niin, tätä myöten myös tämän vuoden livenändilista alkaa olla aikalailla valmista kamaa. Nämä on nähty, osa kokonaan, osa osittain, mutta siten että on jonkillainen mielikuva muodostunu yhtyeestä (etten oo vaan ollu samoilla hoodeilla ku nuo on soittanu vaan hetkeksi kiinnittäny ihan huomiotakin vähintään). Lista on vähän niinku kronologisessa järestyksessä mutta ei kuitenkaan, perässä suluissa oleva numero tarkoittaa, että bändi on nähty useammin ku kerran vuoden aikana.

Amorphis (3)
Sonata Arctica (2)
Sturm und Drang
Klamydia
Leverage
Teräsbetoni (2)
Nightwish
Iron Maiden (UK)

Diablo (2)
Slayer (USA)
Morbid Angel (USA)
Kreator (Ger)
TYR (Fri)
Dimmu Borgir (Nor)
Entombed (Swe)
Mokoma (2)

Hanoi Rocks
Apulanta
HIM
Volbeat (Den)
Apocalyptica (2)
W.A.S.P.
Lauri Tähkä
Von Hertzen Brothers
Soilwork (Swe)
Opeth (Swe)
Kamelot (Usa)
Tiger Army (USA(?))
PMMP

Sex Pistols (UK)
Serj Tankian (USA)
R.E.M. (USA)
The Killers (USA)
Depresszió (Hun)
3 Inches of Blood (Can)

YUP
Maj Karma
Northern Kings
Negative sekä vielä mahtava
Heavy Metal Perse

Tuossa joku posti sitte meinailin, että meneeko 50 rikki.. No ei menny, mutta... ei tuokaa paskempi setti oo, vai mitä ootta mieltä?

Muutamia tuosta puuttuukin, semmosia, jotka ei oo säväyttäny tai yksinkertasesti en muista laisinkaan minkälaisesta musasta oli kyse. Eli semmosia, "joo tää on nähty" juttuja. Kuten saksalainen Die Ärtze, esimerkiksi.

Tässä ku eilen justiin mietin, että miten tässä taas katotaan Tuntematonta, että mitä ihmettä minä oon tämän vuoden aikana saanu aikaseksi, niin ainaki keikoilla on näköjään tullu käytyä..

Sziget, Budapest, Hungary

2008-09-01T20:28:00.000+03:00

Perjantaina saavuttiin Budapestiin siinä aamu-yhentoista kieppeillä paikallista aikaa (tunnin jälessä ovat). Pieni elpyminen hotellihuoneessa ja kohti Óbudai-szigetiä. Eppe oli hommannu liput valamiiksi perjantaille, joten siihenkään ei tarttenu aikaa tuhlata, muutaku ratikalla juna-asemalle ja sähköjunalla loppupätkä. Sähköjuna eli paikallinen lähijuna on unkariksi "hév", joten turha väittää, ettei festereille hévillä pääse!!

Ja tästähän se starttaa. Silta, joka vie pienen tonavankulman yli Óbudaille.

Väkeä kerääntyi turva-tarkastukseen jonkinmoinen jono mutta se veti joutuin. Itse asiassa minunkin reppuun ei edes vilkaistu kaikkina päivinä.

"Pääkatu" eli street of nations. Tässä pitäisi olla kaikkien esiintyjien sekä myös festarivieraiden edustamat kansallisuudet liputettuna. Keskivaiheilla oli kyltti, että jos omasi puuttuu niin ota yhteyttä. Kansainvälinen meininki siis. Suomeaki siellä kuului muutamaan otteeseen.

Lyhyt sananen järjestelyistä: kaikki toimi täydellisesti, ei mitään valittamista. Vessoja oli niin että pääsi lähes millon vain jonottamatta sisään. Kohtuu siistiä, ei yhtään urveltamista tai sammunutta ihmistä eikä niin minkäänlaista järjestyshäiriötä (vaikka järkkäreitä siellä ei ollu yhtään näkösällä). Anniskelupisteitä oli tarpeeksi (0,6 l. Arany maksoi 390 forinttia eli joku puoltoista euroa) ja oluen kanssa sai lähtiä vapaasti tepastelemaan mihin halus.

Omia juomia ois saanu tuua mutta sepä ei juuri kannata ku tuollaki oli niin halpaa. Eikä tuolla tosin tullu montaakaan juotua kolmen päivän aikana, ku sitä puuhaa piisasi.

Myös väkevämpää oli tarjolla. Tässä tosin Eppe testaa Burniin eli paikalliseen energiajuomaan sekoitettuna (taustalla näkyy vähän muuten Burnin telttaa, oma diskonsa niilläki..)

Erittäin täydellinen festariruoka eli Lángos: rasvassa keitetty erinomainen taikina, tässä maustettuna kermaviilillä, pekonilla ja juustolla. Hintaa 600 HUF eli alle 2,5 euroa ja erittäin hyvin illan tuolla jaksaa temuta. Ja on niin p*rkeleen hyvää!!! (Ja Lángosin myyjätytöllä oli lauantaina niin lyhyet housut, että jos lahkeet ois ollu enää yhtään lyhyemmät niin vaate ois ollu pelkkä vyö. Kivat kannikat kaupan päälle siis).

Osa saaresta on siis valjastettu teltoille (eli telttoja on joka puolella puiden siimeksessä). Iltapimiässä oli oltava tarkkana narujen kanssa jos meinas vähän oikaista varsinaisilta kujilta.

Jostain syystä kaikkiin pimiällä salamalla otettuihin kuviin tuli tuommosta hilettä ilmaan. En tiiä johtuneeko se kosteudesta vai sen puutteesta; pölyistähän tuolla oli kun lämmöt huiteli parhaillaan nelissäkymmenissä eikä koko aikana tullu pisaraakaan vettä.

Musaaki siellä piti vähä kahtella.
Serj Tankian.

R.E.M.

Videokuvat ja valot ja vehkeet oli kyllä viimesen päälle, mutta kyllä minä kaipaisin jonkullaista kontaktia yleisön kanssa. Jätkät vaan tuli ja soitti keikan. Pisin spiikki tais kuulua "Thank you. Hope you like the next song."

Mainittakoon, että Remin keikan aikana täytenä taivahalla möllöttänyt kuu kapeni aivan ohkaiseksi sirpiksi maan lipuessa auringon ja kuun väliin. Paikalliset alkuasukkaat palvoivat tapahtumaa peloissaan.

Musapuolella oli semmonen fiba, että semmoset A2-luokan esiintyjät tuntui puuttuvan täysin. Suurta maailmannimeä siellä kyllä oli tarjolla Iron Maidenista lähtien, mutta siltä tasolta kun tultiin alas niin oltiinkin sitte pääosin suuressa tuntemattomuudessa. Mutta jos vaan ois avoin mieli niin löytys kai sieltä; etenkin kun HammerWorld-lavalla soi melekeen päivät läppeesä metalli. Tässä Unkarilainen Depresszió, meleko miellyttävä hevipumppu.

Hevilavalla kävi myös tuttuja eli Apocalyptica. Keikan miksaus oli vaan täysin epäonnistunu, ekan biisin aikana ei kuulunu muuta ku rummut. Pikku hiljaa alko kuuluun pieniä sellon raapasujaki, mutta kun tuuttasivat varmaan miljoonaa desibeliä (= aika kovaa siis) ja muutenki tunnelma alko mennä turhan rynnimiseksi niin poistuin väljemmille vesille. Oon minä nyt keikan alun kahteen kertaan nähhy Apolta parin viikon sissään, jospa se riittäis.

Avoimesta mielestä puheen ollen: Tässä Armenialainen Deti Picasso. Oli kerrassaan vauhikasta poljentoa (jotenki tuli vähän Lauri Tähkä mieleen) eikä laulukaan ollu kovin kauhiaa ujellusta. Enpä ois uskonu, että festareiden musayllätys ois tullu Armenian suunnilta...

Lavoja oli paljon, ja tarjonnan takia aivan kaikille keikoille yleisö ei aina löytäny paikalle. Kuten sai kokea tämä tsekkiläinen pumppu (nimi ei jääny mieleen), joka veti kyllä aivan tymäkkää rokkia ja jonka keikalla oli väkeä kuin Phyllis B:n keikalla Tuiskulassa.

Museokylässä pysty levähtään klassisen musanki parissa...

Tämmösiä jonku teleoperaattorin tai vastaavan "pikkulavoja" siellä oli pilivin pimmein. Diskohumppaa oli tarjolla ja 24h-bileet, joten tekeminen ei ois kuunaan loppunu. Eppäilemättä pimeyden laskeuduttua täälläki ois ollu meleko hikinen meno. Päivälippuki ois kelvannu aamukaheksaan asti, joten vanahaksi kai sitä tullee ku ei jaksa...

Mutta oikiastaan tuo koko musahomma on vähän sivuseikka näissä bileissä. Kaikkea ihimeellistä siellä oli saari täynnä, että ku kolome päivää kulettiin niin alko vähä tajuamaan että mitä kaikkia siellä ees ois. Muutamia maistiaisia..

..Thai-hierontaa...

Pienemmällä maailmanlavalla tuulahdus Etelä-Amerikasta...

Paikallisen pankin sponssaama iso puuhapuisto, jossa oli tarjolla jalkapallo- ja lentopallokenttiä, pingistä, dartsia, tramboliinihyppelyä, kajakkirodeota ja mitä kaikkia lie, ilmaiseksi tietty... Näitä ois hyvä käyttää ajankuluksi jos tulis notkumaan festareille telttavehkeissä viikoksi.

Tämä toimintasentteri tais olla jonku terveysfirman sponssaama (Algoflex muistaakseni hoiti ensiavun festareilla).

Vietnamilaista vesinukketeatteria. Oli vähän köyhä esitys, anteeksi vain.

Tavallisempaa nukketeatteria.

Tämä ostoskuja oli varmaan kilometrin pitkä. T-paitaa ja muuta krääsää ois ollu tarjolla ns. riittävästi. Tässä kaupattiin temppuiluvälineitä.

Miss märkä t-paita -kisa, jonka kärkikolmikko on kuvassa (keskellä oleva kisan voittaja ja oikialla oleva kakkonen tosin vähä huijas..) Ja arvatenkin kamerasta lopahti akku ja piti koittaa nokialla paikata minkä kykeni... :P

(Ja on se muuten persetti että aikusen miehen pittää lähtiä Unkariin asti, että näkkee ees kerran elläissään elävät tissit!!! Toim huom.)

"Cocktails and stuff..." :)

Virallinen Sziget2008 -kuva, otettu, kuten kuvasta näkyy, Nokian lavan diskohumussa. Ja ku the Paidan laittaa päälle niin suosio on taattu, ilmeisesti suomenkielen lukutaidon puute houkutti vaan kakslahkeisiakin kuvaan...

Joten siinä se, isot oli maalaispojan silimään pilleet ja hauskaa oli. Jospa sitä joskus vielä tulis lähettyä uuestaanki.