radio rock finlandia

Niin, Radio Rock Finlandiassa käpäsin tuossa perjantaina. Kämpillä piti käyä mutka ja joukkoliikennevälineillä kaupungille, Apulantaan en tähännykkään ja kotiteollisuus lopetteli juuri kun hallille pääsin. Kävin tarkistamassa ensimmäisenä bändinä YUP:n featuring Maria Lund; onhan se kohtalokas kissa nuin niinku ulkomuodoltaan, ja laulaaki ihan nätisti..

Rockissa oli kaks lavaa, joista toisella roudattiin sillä aikaa ku toisella soitettiin. Niimpä tahti pysy hyvänä, ja oikeastaan suoraan YUP:stä sai jatkaa Diablon pariin. Näin Diablon edellisen kerran Tuskassa, jolloin keikka oli vähän semmonen sivusta seurattu; nyt tuon muutaman biisin minisetin kuuntelin tosissaan ja kyllähän se rokkasi. Itseasiassa illan paras veto, vaikka ite sanonki. Kalajoen mies rokkaa.


Diablon jälkeen taidettiinkin jo jakaa rokkikukko, joka meni tänä vuonna Nightwishille. Palkinnon pokannut Hietala sanoki, että kiva, että saadaan tämä jo tässä vaiheessa uraa. Totta tietysti toinen puoli; mutta onhan kyseessä kohtuullista maailmanmainetta nauttiva bändikin.

Toisella lavalla jatkui tahti heti Teräsbetonin merkeissä. Keikka oli ihan kohtuullinen (lyhyt, tietty), ja euroviisubiisin aikana poltettiin pyrotekniikkaankin ihan mukavasti.

Teriksen jälkeen soitteli Maj Karma. Kattelin sitä sen verran, että kehtaa sanoa nähneensä. Ei kuulu sen enempää meikän suosikkeihin ku YUP:kään.

Kävin pienellä tyhjennys-täydennystauolla tuossa välissä ja palasin kattomaan Northern Kingsiä. Oikeastaan suurin yksittäinen syy (Amon lisäksi), miksi koko rokkifinlandian halusin käydä, kunkut kun ei kovin montaa keikkaa tapaa vetää ainakaan täydessä kokoonpanossa. En muuten tiiä vetävätkö ainuttakaan? Viime vuonna Rokkifinlandiassakaan ei ollu ku kolme kuningasta, Hietala oli lie kiertueella Nightwishin kanssa tms.

Mutta hyvinhän jätkät vetää, erittäin puutteellisesta äänentoistosta huolimatta. Onhan tässä suomen parhaat hevilaulajat samassa läjässä, kolme hyvin persoonallisen äänen omaavaa ja yksi muuten vain hyvin puhtaasti laulava henkilö. Oikeasti olisin valmis näkemään näiltä ihan kokonaisen keikankin, vaikka laulavatkin "vain" kasaribiiseistä tehtyjä uudelleensovituksia. Tyylikäs sakki.

Tässä siis vasemmalta JP Leppäluoto (Charon), Tony Kakko (Sonata Arctica), Jarkko Ahola (Teräsbetoni) ja Marco Hietala (Nightwish, Tarot).

Vähä tulta piti näilläki olla.


Kunkkujen jälkeen kuuntelin hieman Mokomaa. Senkin oon kuullu jo osittain kesällä, joten taas pieni tauko oli paikallaan. Sen jälkeen tuliki meikän illan toinen pääesiintyjä Amorphis. Tyylikäs keikka, joskin hyvin lyhyt. Soittivat tunnetuimpia biisejä vain kahdelta uusimmalta levyltä (juuri niiltä, joilla Tomi on laulajana) lukuunottamatta sitten ehkä kuuluisinta "wanhan liiton" biisiä Black Winter Dayta, joka päätti setin. Tätäki ois voinu katella kauemmin.


Illan viimenen esiintyjä oli Negative. Ihan perusrokkia. Tuo vain mieleen niin jumalattomasti sekä musiikiltaan että esiintyjiltään Hanoi Rocksin. No, onhan Jonnella vielä matkaa Miken karismaan, tietysti. Kylläkai ne teiniemakot on tästä innossaan. Minä lähin ratikalla kohti keskustaa.


Mitäs tuosta sanois.. Näkeehän tässä hyvän kattauksen bändeihin lyhyessä ajassa. Setit vaan on lyhyitä (pitää ollakin tietty, muutenhan siellä menis koko yö, mikä ei mua haittais, mutta..). Ongelmana tuolla hallissa oli aivan onneton äänenlaatu. Lisäksi nopeat vaihdot aiheuttivat pieniä ongelmia tämän tästä, esimerkiksi Järvisen kitara ei ollu kiinni ollenkaan ku alottivat keikkaansa. Siellä sitte piuhaa vedeltiin pitkin lavaa enneku alko särö soimaan. Vaa onneksi hoksivat sen heti intron aikana, ei jääny montaakaan riipasua puuttumaan. Lisäksi mm. juuri Teris kärsi aivan olemattomasta volyymista. Tuommosen musan pitää rokata niin että lahkeet lepattaa! (siksihän mullaki oli tulpat korvissa koko ajan, ettei korvat mene vaikka musiikin tuntiski..)

Mutta mikä tärkeintä: pääsin ottamaan kulmakahinaa Helsingin vanhaan jäähalliin! Tuolta alhaalta näkee muuten uskomattoman hyvin aivan yläriville asti ku vain hoksaa kahtua!


Negative soittelee jossain. Näkee, että porukka on jo häipyny Amorphiksen jälkeen, eikä sitä lopen niin älyttömästi ollukaan. Tv-kuvassa vaan näyttää täydeltä.

Mutta tulipahan reissu tehtyä.

--

Niin, tätä myöten myös tämän vuoden livenändilista alkaa olla aikalailla valmista kamaa. Nämä on nähty, osa kokonaan, osa osittain, mutta siten että on jonkillainen mielikuva muodostunu yhtyeestä (etten oo vaan ollu samoilla hoodeilla ku nuo on soittanu vaan hetkeksi kiinnittäny ihan huomiotakin vähintään). Lista on vähän niinku kronologisessa järestyksessä mutta ei kuitenkaan, perässä suluissa oleva numero tarkoittaa, että bändi on nähty useammin ku kerran vuoden aikana.

Amorphis (3)
Sonata Arctica (2)
Sturm und Drang
Klamydia
Leverage
Teräsbetoni (2)
Nightwish
Iron Maiden (UK)

Diablo (2)
Slayer (USA)
Morbid Angel (USA)
Kreator (Ger)
TYR (Fri)
Dimmu Borgir (Nor)
Entombed (Swe)
Mokoma (2)

Hanoi Rocks
Apulanta
HIM
Volbeat (Den)
Apocalyptica (2)
W.A.S.P.
Lauri Tähkä
Von Hertzen Brothers
Soilwork (Swe)
Opeth (Swe)
Kamelot (Usa)
Tiger Army (USA(?))
PMMP

Sex Pistols (UK)
Serj Tankian (USA)
R.E.M. (USA)
The Killers (USA)
Depresszió (Hun)
3 Inches of Blood (Can)

YUP
Maj Karma
Northern Kings
Negative sekä vielä mahtava
Heavy Metal Perse

Tuossa joku posti sitte meinailin, että meneeko 50 rikki.. No ei menny, mutta... ei tuokaa paskempi setti oo, vai mitä ootta mieltä?

Muutamia tuosta puuttuukin, semmosia, jotka ei oo säväyttäny tai yksinkertasesti en muista laisinkaan minkälaisesta musasta oli kyse. Eli semmosia, "joo tää on nähty" juttuja. Kuten saksalainen Die Ärtze, esimerkiksi.

Tässä ku eilen justiin mietin, että miten tässä taas katotaan Tuntematonta, että mitä ihmettä minä oon tämän vuoden aikana saanu aikaseksi, niin ainaki keikoilla on näköjään tullu käytyä..

Sziget, Budapest, Hungary

Perjantaina saavuttiin Budapestiin siinä aamu-yhentoista kieppeillä paikallista aikaa (tunnin jälessä ovat). Pieni elpyminen hotellihuoneessa ja kohti Óbudai-szigetiä. Eppe oli hommannu liput valamiiksi perjantaille, joten siihenkään ei tarttenu aikaa tuhlata, muutaku ratikalla juna-asemalle ja sähköjunalla loppupätkä. Sähköjuna eli paikallinen lähijuna on unkariksi "hév", joten turha väittää, ettei festereille hévillä pääse!!

Ja tästähän se starttaa. Silta, joka vie pienen tonavankulman yli Óbudaille.

Väkeä kerääntyi turva-tarkastukseen jonkinmoinen jono mutta se veti joutuin. Itse asiassa minunkin reppuun ei edes vilkaistu kaikkina päivinä.

"Pääkatu" eli street of nations. Tässä pitäisi olla kaikkien esiintyjien sekä myös festarivieraiden edustamat kansallisuudet liputettuna. Keskivaiheilla oli kyltti, että jos omasi puuttuu niin ota yhteyttä. Kansainvälinen meininki siis. Suomeaki siellä kuului muutamaan otteeseen.


Lyhyt sananen järjestelyistä: kaikki toimi täydellisesti, ei mitään valittamista. Vessoja oli niin että pääsi lähes millon vain jonottamatta sisään. Kohtuu siistiä, ei yhtään urveltamista tai sammunutta ihmistä eikä niin minkäänlaista järjestyshäiriötä (vaikka järkkäreitä siellä ei ollu yhtään näkösällä). Anniskelupisteitä oli tarpeeksi (0,6 l. Arany maksoi 390 forinttia eli joku puoltoista euroa) ja oluen kanssa sai lähtiä vapaasti tepastelemaan mihin halus.


Omia juomia ois saanu tuua mutta sepä ei juuri kannata ku tuollaki oli niin halpaa. Eikä tuolla tosin tullu montaakaan juotua kolmen päivän aikana, ku sitä puuhaa piisasi.

Myös väkevämpää oli tarjolla. Tässä tosin Eppe testaa Burniin eli paikalliseen energiajuomaan sekoitettuna (taustalla näkyy vähän muuten Burnin telttaa, oma diskonsa niilläki..)


Erittäin täydellinen festariruoka eli Lángos: rasvassa keitetty erinomainen taikina, tässä maustettuna kermaviilillä, pekonilla ja juustolla. Hintaa 600 HUF eli alle 2,5 euroa ja erittäin hyvin illan tuolla jaksaa temuta. Ja on niin p*rkeleen hyvää!!! (Ja Lángosin myyjätytöllä oli lauantaina niin lyhyet housut, että jos lahkeet ois ollu enää yhtään lyhyemmät niin vaate ois ollu pelkkä vyö. Kivat kannikat kaupan päälle siis).


Osa saaresta on siis valjastettu teltoille (eli telttoja on joka puolella puiden siimeksessä). Iltapimiässä oli oltava tarkkana narujen kanssa jos meinas vähän oikaista varsinaisilta kujilta.

Jostain syystä kaikkiin pimiällä salamalla otettuihin kuviin tuli tuommosta hilettä ilmaan. En tiiä johtuneeko se kosteudesta vai sen puutteesta; pölyistähän tuolla oli kun lämmöt huiteli parhaillaan nelissäkymmenissä eikä koko aikana tullu pisaraakaan vettä.


Musaaki siellä piti vähä kahtella.
Serj Tankian.

R.E.M.

Videokuvat ja valot ja vehkeet oli kyllä viimesen päälle, mutta kyllä minä kaipaisin jonkullaista kontaktia yleisön kanssa. Jätkät vaan tuli ja soitti keikan. Pisin spiikki tais kuulua "Thank you. Hope you like the next song."


Mainittakoon, että Remin keikan aikana täytenä taivahalla möllöttänyt kuu kapeni aivan ohkaiseksi sirpiksi maan lipuessa auringon ja kuun väliin. Paikalliset alkuasukkaat palvoivat tapahtumaa peloissaan.


Musapuolella oli semmonen fiba, että semmoset A2-luokan esiintyjät tuntui puuttuvan täysin. Suurta maailmannimeä siellä kyllä oli tarjolla Iron Maidenista lähtien, mutta siltä tasolta kun tultiin alas niin oltiinkin sitte pääosin suuressa tuntemattomuudessa. Mutta jos vaan ois avoin mieli niin löytys kai sieltä; etenkin kun HammerWorld-lavalla soi melekeen päivät läppeesä metalli. Tässä Unkarilainen Depresszió, meleko miellyttävä hevipumppu.

Hevilavalla kävi myös tuttuja eli Apocalyptica. Keikan miksaus oli vaan täysin epäonnistunu, ekan biisin aikana ei kuulunu muuta ku rummut. Pikku hiljaa alko kuuluun pieniä sellon raapasujaki, mutta kun tuuttasivat varmaan miljoonaa desibeliä (= aika kovaa siis) ja muutenki tunnelma alko mennä turhan rynnimiseksi niin poistuin väljemmille vesille. Oon minä nyt keikan alun kahteen kertaan nähhy Apolta parin viikon sissään, jospa se riittäis.


Avoimesta mielestä puheen ollen: Tässä Armenialainen Deti Picasso. Oli kerrassaan vauhikasta poljentoa (jotenki tuli vähän Lauri Tähkä mieleen) eikä laulukaan ollu kovin kauhiaa ujellusta. Enpä ois uskonu, että festareiden musayllätys ois tullu Armenian suunnilta...


Lavoja oli paljon, ja tarjonnan takia aivan kaikille keikoille yleisö ei aina löytäny paikalle. Kuten sai kokea tämä tsekkiläinen pumppu (nimi ei jääny mieleen), joka veti kyllä aivan tymäkkää rokkia ja jonka keikalla oli väkeä kuin Phyllis B:n keikalla Tuiskulassa.


Museokylässä pysty levähtään klassisen musanki parissa...

Tämmösiä jonku teleoperaattorin tai vastaavan "pikkulavoja" siellä oli pilivin pimmein. Diskohumppaa oli tarjolla ja 24h-bileet, joten tekeminen ei ois kuunaan loppunu. Eppäilemättä pimeyden laskeuduttua täälläki ois ollu meleko hikinen meno. Päivälippuki ois kelvannu aamukaheksaan asti, joten vanahaksi kai sitä tullee ku ei jaksa...

Mutta oikiastaan tuo koko musahomma on vähän sivuseikka näissä bileissä. Kaikkea ihimeellistä siellä oli saari täynnä, että ku kolome päivää kulettiin niin alko vähä tajuamaan että mitä kaikkia siellä ees ois. Muutamia maistiaisia..

..Thai-hierontaa...

Pienemmällä maailmanlavalla tuulahdus Etelä-Amerikasta...


Paikallisen pankin sponssaama iso puuhapuisto, jossa oli tarjolla jalkapallo- ja lentopallokenttiä, pingistä, dartsia, tramboliinihyppelyä, kajakkirodeota ja mitä kaikkia lie, ilmaiseksi tietty... Näitä ois hyvä käyttää ajankuluksi jos tulis notkumaan festareille telttavehkeissä viikoksi.


Tämä toimintasentteri tais olla jonku terveysfirman sponssaama (Algoflex muistaakseni hoiti ensiavun festareilla).

Vietnamilaista vesinukketeatteria. Oli vähän köyhä esitys, anteeksi vain.


Tavallisempaa nukketeatteria.


Tämä ostoskuja oli varmaan kilometrin pitkä. T-paitaa ja muuta krääsää ois ollu tarjolla ns. riittävästi. Tässä kaupattiin temppuiluvälineitä.

Miss märkä t-paita -kisa, jonka kärkikolmikko on kuvassa (keskellä oleva kisan voittaja ja oikialla oleva kakkonen tosin vähä huijas..) Ja arvatenkin kamerasta lopahti akku ja piti koittaa nokialla paikata minkä kykeni... :P


(Ja on se muuten persetti että aikusen miehen pittää lähtiä Unkariin asti, että näkkee ees kerran elläissään elävät tissit!!! Toim huom.)

"Cocktails and stuff..." :)


Virallinen Sziget2008 -kuva, otettu, kuten kuvasta näkyy, Nokian lavan diskohumussa. Ja ku the Paidan laittaa päälle niin suosio on taattu, ilmeisesti suomenkielen lukutaidon puute houkutti vaan kakslahkeisiakin kuvaan...


Joten siinä se, isot oli maalaispojan silimään pilleet ja hauskaa oli. Jospa sitä joskus vielä tulis lähettyä uuestaanki.