lompsis

Blogin toimitus supistaa toimintaansa (entisestään) lähiviikoiksi kesäloman takia. Notta viimeenki se alkaa.

Kerrotaan nopeasti, että Madonna tuli siis nähtyä. Showlla oli kokoa ja näköä, sekuntiaikataululla mietitty komea esitys ja komeat puitteet. Jätkäsaaren osalta ilmeisesti suuri ennakkokohkaaminen teki kerrankin tehtävänsä ja ihmiset osasivat tehdä matkaa asiaan kuuluvalla rauhallisuudella, ja kaikki sujui erinomaisesti, vaikka paikalla olikin noin joka kuudeskymmenes suomalainen.

Ainoastaan se keski-ikäinen tangomarkkinayleisö siellä niitä ongelmia aiheutti. Kesken konsertin piti lähtiä hyppäämään kaljalle tai vessaan, ja sitte vielä pyrkiä takasin omalle paikalle. Ja he ku on niin isoja herroja, ja varsinkin rouvia, niin he voi niin tehdä ja muiden kuuluu väistää.

Nyt vakava sana kaikille teille keski-ikäisille wannabe-joillekin: opetelkaa käyttäytymään suurtapahtumassa niinkuin suurtapahtumassa käyttäydytään! Siellä nimittäin jonotetaan rauhassa, ja siellä katotaan keikkaa omalla paikalla eikä yritetä ryysätä väkijoukon läpi edes takasi.

Mutta show tosiaan oli kaikin puolin komea, ei siitä pahaa sanottavaa ole. (Huomatkaa, että en puhu keikasta, vaan showsta...). Ja se Madonnakin tuli kerran elläissään nähtyä.

Mutta nyt: kesälaitumille lompsis!

ankanmarssia, lauantai

Lauantai valkeni kohtuullisen aurinkoisena. Sääennuste lupaili hyvinkin kurjaa keliä, mutta niin vain auringonsäteet valuivat verhojen välistä lattialle jo aamupäivästä. Tymäkkää pilvisyyttä kierteli siellä ja täällä, mutta kovin uhkaavalta taivas ei sittenkää näyttäny.

Ei muuta kuin valmistelemaan Ankkaan siirtymistä. Rauhalliset aamusyönnit ja muut kuupailut, pikkuhiljaa volumea isommalle ja ensimmäinen olut auki. Siitä se lähtee.

Korsoon suuntasin silleen, että olin paikalla hieman kahden jälkeen. Pienen pikamarssin jälkeen sain passinkin kaulaan sieltä festarialueen takaa, siitä suoraan takaisin toiselle puolelle Ankkalampea ja kahtoon Ensiferumia. Minuutilla parilla siitä myöhästyin, joten kaikki meni niinku elokuvissa.

Ensiferumin näin nyt ensimmäistä kertaa, ja mikäs siinä oli katsellessa. Todella hyvä alku lauantain festaripäivälle, aurinko pilkisteli tämän tästä pilvien lomasta ja battlemetalli raikasi. Soitanta sujui ihan ongelmitta, joskin kyllä tällainen bändi kärsii puistolavan alhaisesta äänenvoimakkuudesta. Moisen metallin pitäisi tulla niin että kassit heiluu.

Token of Timet ja Lai Lai Heit sieltä tuli niin tyylikkäästi, ja soiteltiinpa keikan loppupuolella pienehkö pätkä ihan Trooperiakin väliohjelmana. (Tästä kuvasta sen verran, että mitenhän hyvin tuosta eturivistä näkee tuon laulajan..?)

Basisti-Samilla oli kepissä kieliä vaikka vähän muillekin lainata. Ihan koristeena nuo ei ollu, vaan mies veteli kyllä tosi näppäriä kuvioita pitkin keikkaa. Olisin voinu vaikka vähän isommallakin sitä bassoa kuunnella, nyt se tahtoi jäädä taustalle, niinkuin yleensä tietysti on tarkotuski...

Todella miellyttävä aloitus siis, ja tästä oli hyvä jatkaa... perinteisen muikkuannoksen jälkeen suoraan ankkalammen rannalle ottamaan päiväunet. Maija Vilkkumaa siellä veteli satumaatangojaan ylhäällä, ja alhaallekin siinä tuli soittelemaan New York Dolls. Meikää se ei haitannu, aurinko paisteli lämpimästi ja eka keikkakin oli takana, niin pistin pötkölleen ja lie unessaki kävin pidemmänki hetken. Perinteiset festivaalipäikkärit tuli siis otettua jo vähä etuajassa :)

No, siitä sitte suuntailin hiljalleen ylös, jossa rock-lavalla aloitti ruotsalainen tuttavuus Hardcore Superstar. Musiikki on tuttua lähinnä sillä asteella, että tiedän lajityypin. Mutta hyvin vauhdikas räminärokkikeikka olikin luvassa, ja positiivinen yllätys suorastaan. Viihdyin keikan ajan erittäin hyvin, ja laulajan energisestä esiintymisestä pinnat. Vähän siinä keikan aikana kävi kaikkea vierailevaa rumpalia ja muuta pyörimässä, ja loppupuolella kitaristillekin ilmestyi hassu "hattu" päähän.

Pieni tovi oli aikaa, joten kävin päälavan takamaastossa nauttimassa yhden (lauantaipäivän ainoan) huurteisen, ja kun Turbonegro aloitti, palailin ensimmäiselle päälavakeikalle.

No, mitäs mää tästä nyt sanoisin. Kyllä se livenä ihan menee. Ja kaikkea hassua oli lavalla taas luvassa, toinen kitaristi oli pukeutunu dr Livingstone- tyyliseen safariasuun kypärineen, ja eräs herra oli jonkin sortin seilori, tosin runsaalla poskipunalla varustettu... Ja laulajalla oli unehtunu paita kotiin.. ja vitsit luokkaa "te ootte kuin ruotsi mutta heteroseksuaaleja..."

Taas oliki vain vartin tauko, ja takaisin rock-lavalle, jossa vuoroaan odotteli jo Dragonforce. Sen tuossa talvella näin, ihan hauska bändihän se on livenä eikä muutakaa ollu, niin aattelin keikan tarkistaa. Lavalla tehtiin vielä viimeiset hienosäädöt, kun Heta Hyttinen jo juonteli bändiä sisään: Roudari kävi laittamassa vuoden hienoimman taustalakanan seinään kiinni. Ja sittenpä se keikka pyörähtikin käyntiin. Tuttua menoa; eli kauhiaa rallia, ja kaikkea kivaa sattuu ja tapahtuu koko ajan.


Kimppakiva :)

Sam lentää


Vadim vetelee thereminiä taustalla.

Huomaa se vuoden hienoin taustalakana :DD

Järkkäriä en taaskaa vihtiny ottaa mukaan, mutta näköjään tarpeeksi yrittäissä idioottipokkarillakin voi onnistua. Tässä on DF:n Vadimista oikiasti niin hyvä kuva, että kelepais vaikka tilutusmetallilehden kanteen. Sopivasti hieman erikoisesti sommiteltu, hyvä ja omalla tavallaan sävyisä taka-ala, kohteella menevä asento ja hyvä ilme ja lisäksi kiva spotti suoraan kasvoihin. Tarpeeksi yrittää niin aina sattuu.

No, DF oli miellyttävä yllätys humoristisella vauhtiesityksellään. Bändi on tunnettu siitä, että se vetää keikalla tunteella överiksi ja piti huolen, että näin myös kävi tälläkin kertaa. Oikeastaan jopa harmitti, että keikka oli niin lyhyt, vain tunteroisen setti. Oisin voinu enemmänkin kuunnella. Ja kyllä, myöskin se Guitar Hero -biisi tuli :)

No, alas siitä suoraan ja tällä kertaa puolen tunnin tauko, ennenkuin Cavalera Conspiracy aloitti. Ylhäällä soittanu Tehis jakoi sen vähänkin porukan, ja niinpä pääsin hyviin asemiin. Keikka vaan jotenki ei lähteny millään vetämään. En tiiä johtuko se enemmän bändistä, minusta vai vähän molemmista. Sepultura ei oo vielä ehtiny olla mun juttu. Ja se äänentaso tuossa alalavalla...

No, kattelin keikkaa sivu puolenvälin ja poistuin hyvissä ajoin junalle ja kämpille lataamaan akkuja festarikesän viimeistä koitosta varten.


Siinä se lauantai menikin rattoisasti, sää suosi eikä porukkaakaan ollu kovin paljoa, joten keikat näki mukavalta etäisyydeltä. Ensiferum veti loistavan alun Ankalle, Hardcore Superstar oli livenä miellyttävä yllätys, Turbonegro oli semmonen väliohjelma, Dragonforcen keikan kohelluksesta nautin jopa Tavastian keikkaa enemmän ja Cavaleraa katoin sivistyksen vuoksi sen verran, että kehtaa mainita nähneensä.

Sunnuntaina oli melkein vielä kiireisempi ohjelma ja kovia bändejä jonossa. Jospa minä vielä ehtisin ennen lomia senki päivityksen tekemään. Madonnaki painaa päälle :)

festarikesän päätös

Siihen se loppui, Sonata Arcticaan ja Don't Say a Wordiin tämä festarikesä. Kova oli kesä, paljon tuli bändejä nähtyä ja säätkin suosivat enimmäkseen. Juuri niinkuin kesäfestareilla pitääkin.

Nyt väsyttää. Aamulla pitäs mennä töihin, mutta sitä ennen pitää vielä vähä fiilistellä vaikka hienon Black and Whiten tahdissa...

ankattaa, lauantai pikis

... Eikä pisaraakaan vettä! Itseasiassa pirun nätti ja lämmin elokuun ensimmäinen päivä!

Semmosta se joskus on, onneksi joskus näinki päin :)

Ankan eka osa tuli tosiaan käytyä. Jotenki vähännäkösesti porukkaa, mutta niinhän tuo tiedotus tekstiviestiä pukkasi, että lähes 10 000 ihmistä ois Ankkalampien ympärillä festaroinu. Enempiki mahtus. Mainittakoon, että bäkkärillä ankkamenosta nautti mm. Vantaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja...

Mulla bändeinä Ensiferum, Hardcore Superstar, Turbonegro, Dragonforce ja Cavalera Conspiracy. Rapsaa myöhemmin, nopsana kommenttina: Ensiferum oli aivan saaterin tymäkkä alku ja Dragonforce piti jälleen hauskaa koko rahan edestä.


Festarikesä lähenee loppuaan, mutta loppu on sitäki komiampi. Huomenna vielä mm. Turisas, Amon Amarth ja Sonata Arctica.