Ja tästähän se starttaa. Silta, joka vie pienen tonavankulman yli Óbudaille.
Väkeä kerääntyi turva-tarkastukseen jonkinmoinen jono mutta se veti joutuin. Itse asiassa minunkin reppuun ei edes vilkaistu kaikkina päivinä."Pääkatu" eli street of nations. Tässä pitäisi olla kaikkien esiintyjien sekä myös festarivieraiden edustamat kansallisuudet liputettuna. Keskivaiheilla oli kyltti, että jos omasi puuttuu niin ota yhteyttä. Kansainvälinen meininki siis. Suomeaki siellä kuului muutamaan otteeseen.
Lyhyt sananen järjestelyistä: kaikki toimi täydellisesti, ei mitään valittamista. Vessoja oli niin että pääsi lähes millon vain jonottamatta sisään. Kohtuu siistiä, ei yhtään urveltamista tai sammunutta ihmistä eikä niin minkäänlaista järjestyshäiriötä (vaikka järkkäreitä siellä ei ollu yhtään näkösällä). Anniskelupisteitä oli tarpeeksi (0,6 l. Arany maksoi 390 forinttia eli joku puoltoista euroa) ja oluen kanssa sai lähtiä vapaasti tepastelemaan mihin halus.
Omia juomia ois saanu tuua mutta sepä ei juuri kannata ku tuollaki oli niin halpaa. Eikä tuolla tosin tullu montaakaan juotua kolmen päivän aikana, ku sitä puuhaa piisasi.
Myös väkevämpää oli tarjolla. Tässä tosin Eppe testaa Burniin eli paikalliseen energiajuomaan sekoitettuna (taustalla näkyy vähän muuten Burnin telttaa, oma diskonsa niilläki..)
Erittäin täydellinen festariruoka eli Lángos: rasvassa keitetty erinomainen taikina, tässä maustettuna kermaviilillä, pekonilla ja juustolla. Hintaa 600 HUF eli alle 2,5 euroa ja erittäin hyvin illan tuolla jaksaa temuta. Ja on niin p*rkeleen hyvää!!! (Ja Lángosin myyjätytöllä oli lauantaina niin lyhyet housut, että jos lahkeet ois ollu enää yhtään lyhyemmät niin vaate ois ollu pelkkä vyö. Kivat kannikat kaupan päälle siis).
Osa saaresta on siis valjastettu teltoille (eli telttoja on joka puolella puiden siimeksessä). Iltapimiässä oli oltava tarkkana narujen kanssa jos meinas vähän oikaista varsinaisilta kujilta.
Jostain syystä kaikkiin pimiällä salamalla otettuihin kuviin tuli tuommosta hilettä ilmaan. En tiiä johtuneeko se kosteudesta vai sen puutteesta; pölyistähän tuolla oli kun lämmöt huiteli parhaillaan nelissäkymmenissä eikä koko aikana tullu pisaraakaan vettä.Musaaki siellä piti vähä kahtella.
Serj Tankian.
R.E.M.
Videokuvat ja valot ja vehkeet oli kyllä viimesen päälle, mutta kyllä minä kaipaisin jonkullaista kontaktia yleisön kanssa. Jätkät vaan tuli ja soitti keikan. Pisin spiikki tais kuulua "Thank you. Hope you like the next song."
Mainittakoon, että Remin keikan aikana täytenä taivahalla möllöttänyt kuu kapeni aivan ohkaiseksi sirpiksi maan lipuessa auringon ja kuun väliin. Paikalliset alkuasukkaat palvoivat tapahtumaa peloissaan.
Musapuolella oli semmonen fiba, että semmoset A2-luokan esiintyjät tuntui puuttuvan täysin. Suurta maailmannimeä siellä kyllä oli tarjolla Iron Maidenista lähtien, mutta siltä tasolta kun tultiin alas niin oltiinkin sitte pääosin suuressa tuntemattomuudessa. Mutta jos vaan ois avoin mieli niin löytys kai sieltä; etenkin kun HammerWorld-lavalla soi melekeen päivät läppeesä metalli. Tässä Unkarilainen Depresszió, meleko miellyttävä hevipumppu.
Hevilavalla kävi myös tuttuja eli Apocalyptica. Keikan miksaus oli vaan täysin epäonnistunu, ekan biisin aikana ei kuulunu muuta ku rummut. Pikku hiljaa alko kuuluun pieniä sellon raapasujaki, mutta kun tuuttasivat varmaan miljoonaa desibeliä (= aika kovaa siis) ja muutenki tunnelma alko mennä turhan rynnimiseksi niin poistuin väljemmille vesille. Oon minä nyt keikan alun kahteen kertaan nähhy Apolta parin viikon sissään, jospa se riittäis.
Avoimesta mielestä puheen ollen: Tässä Armenialainen Deti Picasso. Oli kerrassaan vauhikasta poljentoa (jotenki tuli vähän Lauri Tähkä mieleen) eikä laulukaan ollu kovin kauhiaa ujellusta. Enpä ois uskonu, että festareiden musayllätys ois tullu Armenian suunnilta...
Lavoja oli paljon, ja tarjonnan takia aivan kaikille keikoille yleisö ei aina löytäny paikalle. Kuten sai kokea tämä tsekkiläinen pumppu (nimi ei jääny mieleen), joka veti kyllä aivan tymäkkää rokkia ja jonka keikalla oli väkeä kuin Phyllis B:n keikalla Tuiskulassa.
Museokylässä pysty levähtään klassisen musanki parissa...
Tämmösiä jonku teleoperaattorin tai vastaavan "pikkulavoja" siellä oli pilivin pimmein. Diskohumppaa oli tarjolla ja 24h-bileet, joten tekeminen ei ois kuunaan loppunu. Eppäilemättä pimeyden laskeuduttua täälläki ois ollu meleko hikinen meno. Päivälippuki ois kelvannu aamukaheksaan asti, joten vanahaksi kai sitä tullee ku ei jaksa...
Mutta oikiastaan tuo koko musahomma on vähän sivuseikka näissä bileissä. Kaikkea ihimeellistä siellä oli saari täynnä, että ku kolome päivää kulettiin niin alko vähä tajuamaan että mitä kaikkia siellä ees ois. Muutamia maistiaisia....Thai-hierontaa...
Pienemmällä maailmanlavalla tuulahdus Etelä-Amerikasta...
Paikallisen pankin sponssaama iso puuhapuisto, jossa oli tarjolla jalkapallo- ja lentopallokenttiä, pingistä, dartsia, tramboliinihyppelyä, kajakkirodeota ja mitä kaikkia lie, ilmaiseksi tietty... Näitä ois hyvä käyttää ajankuluksi jos tulis notkumaan festareille telttavehkeissä viikoksi.
Tämä toimintasentteri tais olla jonku terveysfirman sponssaama (Algoflex muistaakseni hoiti ensiavun festareilla).
Vietnamilaista vesinukketeatteria. Oli vähän köyhä esitys, anteeksi vain.
Tavallisempaa nukketeatteria.
Tämä ostoskuja oli varmaan kilometrin pitkä. T-paitaa ja muuta krääsää ois ollu tarjolla ns. riittävästi. Tässä kaupattiin temppuiluvälineitä.
Miss märkä t-paita -kisa, jonka kärkikolmikko on kuvassa (keskellä oleva kisan voittaja ja oikialla oleva kakkonen tosin vähä huijas..) Ja arvatenkin kamerasta lopahti akku ja piti koittaa nokialla paikata minkä kykeni... :P
(Ja on se muuten persetti että aikusen miehen pittää lähtiä Unkariin asti, että näkkee ees kerran elläissään elävät tissit!!! Toim huom.)
"Cocktails and stuff..." :)
Virallinen Sziget2008 -kuva, otettu, kuten kuvasta näkyy, Nokian lavan diskohumussa. Ja ku the Paidan laittaa päälle niin suosio on taattu, ilmeisesti suomenkielen lukutaidon puute houkutti vaan kakslahkeisiakin kuvaan...
Joten siinä se, isot oli maalaispojan silimään pilleet ja hauskaa oli. Jospa sitä joskus vielä tulis lähettyä uuestaanki.
