Entwine, Korpiklaani, Tankard @ Tavastia

Kävin siinä vielä työpaikalla tietsikalla pyörähtämässä puntin jälkeen eväitä syyessäni, ja vilkasin samalla Tavastian sivuilta showtimeä. Huomasin, että iltaan oli tullu yllättäen lisäesiintyjä, Entwine, jota en ookkaa aiemmin livenä nähhy. No, soppiihan se mulle, lipunki olin ostanu pelkästään Korpiklaanin takia jo aiemmin. No, junaan ja hippulat vinkuen Tavastialle, myöhästyn ehkä minuutin ilmotetusta showtimestä, mutta onneksi bändi myöhästy vartin verran.
No, keikka alko ihan hyvällä biisillä (sori, että en osaa nimetä sitä ku en oo Entwinen musiikkiin perehtyny ku aivan satunnaisesti). Muuten meininki oli ehkä jopa hivenen kevyenläntää meikäläisen makuun, mikä tuli hieman yllätyksenä. Vähä semmonen hippasta rankempi HIM tuli mieleen. Johtuu kyllä ehkä osittain siitäkin, että paikalle ei ollu vielä valunu kovinkaan paljoa porukkaa.

Jack Sparrow?

Mikä lie heidät keikalle näin yllätysesiintyjänä toi; pari kuukautta sitten ilmestynyt levykö? Lyhyen setin vetivät, lämmittivät illan pääesiintyjiä. Mutta ihan hyvin vetivät.

Korpiklaaniin mennessä väkitilanne kummasti korjaantui. Nopea kamojen vaihto lavalla ja Korpparit kehiin. Lavahan meinaa käyä pieneksi kun kuuden miehen poppoo pistää rytisemään.


Jos haluatte nähä aivotonta meininkiä niin suosittelen kyllä lämpimästi Korppareita. Ja meininkiä nimenomaan sekä lavalla että lavan edessä.

Olin ennen keikkaa ihan hyvällä paikalla oottelemassa, vaanin siihen siinä kamanvaihdon aikana. Mutta ku eka sävel alko niin siinä katsomon etuosassa lähti välittömästi kauhia moshpit käyntiin. Ensimmäiselle syliin tulleelle pennulle pistin asiaan kuuluvalla arvokkuudella poikittaista selkään ja poistuin vähä kauemmas. Minä haluan kahtua keikkani rauhassa, en kimpoilevia hevareita väistellen.

Mutta erittäin vauhikasta on meno oikiasti. Toistan vielä suosituksen; menkää kaikki ihmeessä kahtomaan bändiä jos vain jossakin pääsette, menoa ei puutu! Itseasiassa bändin laulajaki tais mennä kertaalleen nurin niin että lavasteet heilahti. Katosi vauhdilla niin että Korpiklaani-reunakankaat vain heilui, ilmeisesti hyvinkin päälleen, hyvä jos ei lavalta alas asti. En oikein nähny sinne nurkkaan että miten kauan se siellä kamojaan keräili. No, bändihän jatko vaan rallia niinku mitään ei ois tapahtunu, ja kohtahan se laulajakin palasi bäkkärin puolelta, mistä lie kiersi sinne.

Harmi, että soittivat myös tosi lyhyen setin. Eivät tainneet täyttä tuntiakaan soittaa.

Ihan sivuseikkana mainittakoon pieni muotovirhe, joka löytyy mikkiständistä: tuo kallo on minusta valkohäntäpeuran kallo, eikä se näinollen oikein sovi tämmöseen menneen ajan Suomea tavoittelevaan teemaan... (nilliti nilliti)

Illan pääesiintyjänä oli saksalainen juoma- ja pornolauluja vauhdikkaasti vetävä Tankard. Bändi on Suomessa ilmeisen tuntematon, ja veti vasta nyt ensimmäisen keikkansa Suomen maaperällä. Sanon "vasta" siksi, että poppoo on tehny ensimmäiset levynsä jo -80 luvulla, eli erittäin kokeneesta ryhmästä on kyse.

Neljän hengen porukka, jonka laulaja oikeastaan vastasi paria kolmea normaalin kokoista jätkää (viitaten tuohon mahaan, joka roikkuu paidan alta...)


Mainittakoon, että tämäkin laulaja astui monitorikajarista ohi ja kaatua rämähti kyljelleen lavalle. Tartti roudarin apua että pääsi ylös...

Vauhdikasta soitantaa ja yleisökin lähti hyvin matkaan. Ei toki ole musiikkina ihan meikäläisen ominta, mutta live-esityksessähän kunnon vauhti korjaa muita puutteita aina kummasti. Tuotantoa kuultiin kolmelta eri vuosikymmeneltä, joista esimerkiksi vuonna -89 levytetty Alien -kappale toi hyvin vahvasti mieleen aikaisensa Motörheadin. Mikäs siinä on kuunnellessa?

No eipä juuri mikään. Lähin kuitenki vähän kesken pois, että ehin pahimman ryysiksen alta. Reilun tunteroisen kuitenki kuuntelin, en tiiä miten kauan vielä soittivat.

Mutta ihan hyvät keikat tuli taas nähtyä; Entwine vähän lämmittelyä, Korpiklaanissa ihan hirmu vauhti taas ja uus tuttavuus Tankardin ryminämetalli. Entwine vielä ihan bonus-yllärinä.

Turisas, Dragonforce @ Tavastia

Eilen siis oli pitkästä aikaa keikkahommaa. Töissä mietin hetken, että oisko käyny repäseen pikku puntin ennen keikkaa, mutta tulin sentään järkiini (aika rajusti sekoilupitoisen) työpäivän jälkeen ja lähin kotia ottaan pikku päikkärit.

Kaheksan jälkeen suunnistin junalle, keskustaan ja Tavastialle. Keikka oli loppuunmyyty jo ennakkoon, joten ovella oli turha lippuja norkoilla. No, mulla oli lippu ostettu jo pitkästi viime vuoden puolella, niin ei muuta kuin sisään vaan.

Tavastia oikein mainosti pari vuotta sitten, että ovat aikaistaneet viikolla olevien keikkojen showtimeä. Sehän toki sopii mainiosti. Niinpä en ehtiny juurikaan pitkästyä, kun turisas jo aloitti soitannan kello 21.

Ja vetivätpä kyllä mainion keikan. Tylyä battlemetallia, rankkaa tunnelmointia ja välillä railakkaampaa poljentoa, ja yleisö oli aivan tonnilla mukana.


Lavalla on normi hevipumppusetin lisäksi viulisti ja hanuristi, mikä tuo kivan säväykseen keskiaikaisia sävyjä tavoittelevaan musisointiin.


Turisas on kiertäny peräti viis kuukautta Dragonforcen kanssa, pitkin poikin Eurooppaa sekä päälle mittava jenkkilän kiertue. Hurja keikkatahti; esimerkiksi marraskuussa 26 keikkaa eli käytännössä joka päivä, ja vielä siinä välissä siirtyminen Euroopasta Jenkkilän puolelle. Tavastia oli kiertueen viimeinen pysäkki, ja bändi oli luonnollisesti helpottunut päästessään viimein kotiin, mutta samalla myös selkeästi liikuttunut erään aikakauden lopusta.

Tilannetta kuvastaa hyvin se, että viimeisenä biisinä soitettu To Holmgard and Beyondin (mainittakoon, että ennen tätä soi rankka heviversio Ra Ra Rasputinista, joka pisti paikan suorastaan mullin mallin) jälkeen yleisö piti sellaista mekkalaa, että vaikka aikataulu oli tiukka ja deadline painoi päälle niin lavalta ei ollu asiaa pois. Sotaherra Nygård päivitteli kiitollisena villiä lisävaadintaa, mutta sanoi, että kerta kaikkiaan ei ole aikaa. Kunnes hoksasi, että "perkele: me on oltu viis kuukautta rundilla ja tämä on viimenen keikka, jos me saahaan aikatauluongelmien takia potkut niin ketä vittu kiinnostaa?" Pitivät nopean palaverin ja sitten soi vielä yksi klassikko vanhemmalta levyltä (suokaa anteeksi, mutta en enää pysty erottelemaan mieleni sopukoista sitä, että mikä illan aikana soineista biiseistä oli kyse).

Sen jälkeen vielä uudet kiitokset yleisölle ja 10 minuuttia yliajalla DF:n roudarit lavalle.

Dragonforcen keikkapa alkoikin. Hillitöntä vauhdinpitoa ja kaameaa kepitystä.


Koko musiikin idea onkin oikeastaan huimissa, sikanopeissa, taidokkaissa ja pitkissä kitarasooloissa, jota kitaristit Herman Li (alla vasemmalla) ja Sam Totman vuoronperään soittelevat. Välissä basisti.

Toinen erikoisuus on lavaesiintyminen. Lavalla on kokoajan jotakin ilveilyä ja kommervenkkiä menossa, milloin toisen kitaristin soittaessa toinen haukottelee ja milloin toisen soittaessa toinen haistaa kainaloita ja pökertyy. Ja niin edelleen.


Bändi onkin erikoistunut lavaesiintymisessään kunnon kieli poskella -meininkiin. Välispiikit olivat huvittavia ja eräs kännykällään videota kuvannut sai varmasti ikimuistoisen videon, kun laulaja sieppasi puhelimen ja kuvaili kaikenmaailman lähäriä jos mistä ilveilystä ja jokaisesta soittajasta pitkät pätkät.

Välillä myös ukrainalainen urkuri Vadim Pruzhanov osallistuu kepitykseen kannettavilla vehkeillä. Illan erikoisin spesiaali oli kuitenkin battle, jonka he vetivät commodore 64-tyylisen musiikin päälle taistelumeikit poistaneen Turisaksen Netan kanssa.

Mainittakoon, että Vadimin lavakäytöksessä on energiaa kuin Norjan euroviisuesityksessä. Lisäksi hänen soitinarsenaaliinsa kuuluu eräs maailman vaikeimmin soitettavista soittimista eli theremin. Se on siis lähinnä auton antennin näköinen soitin, jota soitetaan liikuttelemalla kättä sen lähellä. Eli siis ilman fyysistä kosketusta, sähkökenttien muutoksen avulla.

Puolitoista tuntia soittivat, ja keikka päättyi komeasti meikäläisen punttimusaan (niitä muuten kuultiin keikalla kolme vetoa), vaikeimpaan Guitar Herossa pelattavissa olevaan kappaleeseen Through the Fire and Flames. Biisin aikana myös siviilipukuinen Turisas tuli lavalle leikkikitaroiden kanssa ja viimeisen keikan jäähyväiset venähtivät pitkiksi. (Huomaa väliin puikahtanut Koffin promotyttö..)


Vauhdikas ilta, joskin sanottava on, että minun, kuin myös ilmeisesti muutenkin enemmistön mielestä Turisas oli se illan kovin anti. Niillä on lavaesiintymisessä kunnon asenne ja meininki, yleisönsä hyvin ottava sekä sympaattisia välispiikkejä viljelevä laulaja (voiko näin sanoa battlehevibändin välispiikeistä?) ja välillä poljentoa kuin Korpiklaanilla konsanaan. Paitsi tylympää. Menen jatkossakin katsomaan, se on saletti, jos ne vain kotomaassa esiintyisivät. Kautta aikain keikkalistallakin korkealla.

Nonni, siinä yhen aikana olin kotosalla, ja pyrin sitte samoin tein nukkumaan parhaan kykyni mukaisesti. Turisas vaan tahtoi soida päässä.