Lämppäri oli pysyny minulta piilossa pitkän aikaa, mutta löytyihän se tieto keskustelupalstalta juuri ennen keikkaa. Los Bastardos Finlandeses tulisi rokkailemaan, ja kun möykkä alkoi, niin pitihän bändistä tyypit käydä ottamassa.
Semmosta... miten sen kuvailis... Jostain kumman syystä tuli vähän ZZ Top mieleen, tosin menohan on vähä vauhdikkaampaa. Semmosta ZZ-miesten ja Motörheadin välimaastoa, ehkä? Ihan hyvä rokkimeno ja oiva lämppäri. Mutta se on vain lämppäri.Roudaustauon aikana pikainen, viimeinen nestetankkaus ja tyhjennys, joulukuuset korviin ja kentälle. Aika eteen pääsi ihan suuremmin rynnimättä.
Itseasiassa promoottori sanoi aiemmin päivällä, että lava on rakennettu niin, että halli vetää 3000 henkeä. Eivätkä kuulema enempää ois saaneet myytyäkään. Tänä kesänä on niin paljon suuria konsertteja, että ihmisten lippuihin yhteensä käyttämällä rahamäärällä kaikki eivät todennäköisesti pääse omilleen. Toisaalta suuremmat on lähes järkiään myyty jo loppuun.
No, lava ja hörsteet oli tälleen rakennettuna komiat, sen näki viimeistään sitten, kun lyhyen intron jälkeen pamahti eka biisi, Mob Rules.
Siinä se Dio nyt taas on. Pieni on mies ja ikääkin on kertynyt, mutta ääntä lähtee. Ja yleisö pitää huomioida myös sivu- ja takakatsomoista. Huomaa Vinnien räihäkkä rumpusetti.
Yksi keikan kohokohdista kuultiinkin jo ehkä ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, kun Dio karjaisi Vinnie Appicen nimen, lava tyhjeni muista soittajista ja pimeni. Kirkkaat spotit kääntyivät kohti rumpusettiä: oli aika Appicen tavaramerkin, rumpusoolon. Ja sitähän kelpasi taas kuunnella. Välillä hetki paukutusta ja kapulat kohti yleisöä, joka huusi Appicen määräämään tahtiin, sitten taas jatketaan sooloa. Komea soolo, jossa piti välillä ihan nousta pallilta pois ja hakata kannuja selkä yleisöön päin.
Tällä kertaa setti ei loppunut valtavalla kapulalla vedettyyn kumahdukseen, vaan siihen, kun rumpalin vasemmalla puolella ollut räkki kaatui nurin. Niin tosin kuuluikin tapahtua, ja takana räkistä kopin ottanu roudari palautti sen pystyasentoon kiltisti.
Keikka piti sisällään pari biisiä 90-luvulla tehdystä Dehumanizer -levystä sekä pari-kolme biisiä uudelta The Devil You Know -levyltä (jota leikkisästi voisi siteerata Heaven and Hellin debyyttialbumiksi, mikä on hieman hassua, mutta sinällään totta). Uudet biisit aina osaltaan sotkee tämmösen vanhan kansan bändin kuvioita, mutta silti oisin kaivannu uutta Atom And Evil -kappaletta listalle. Se jäi nyt välistä. No, onhan Bible Black hyvä biisi, ja meneehän Fear ja Follow the Tearskin teemaan.
Ja keikka jatkui. Soolonsa sai soittaa myös Tommy Iommi, ja tästä soolosta mentiinkin sujuvasti herkistelemään takaisin 80-luvun alkuun, Die Young -biisiin.
Jonka jälkeen sen aika lopulta koitti, varsinaisen setin viimeisenä biisinä. Heaven and Hell alkoi soida, ja yleisö laulaa säveltä mukana. Jos alkukeikka olikin mennyt hieman uusia biisejä kummastellessa ja odotellessa, tämän laulun aikana bändi sitten maksoikin joka sentin lipun hinnasta takaisin. Tämä oli se mitä oltiin tultu hakemaan! Ja tätähän riitti, varmaan yli vartin ajan vieläpä!
Encorena soi vielä vähän raskasta alkua, jonka jälkeen siirryttiin sujuvasti Neon Knights -kappaleeseen. Ja keikka oli ohi. Vielä kiitokset yleisölle, rumpukapulat ja muutama kourallinen plektroja yleisölle, kiitos ja näkemiin. Mainittakoon, että Dio nakkasi myös paitansa jossakin vaiheessa keikkaa yleisölle.
Puolitoista tuntia vilahti siivillä. Tämän tason rokkailua toki olisi voinut kuunnella paljonkin pitempään, mutta kuten jo sanoin, pitkään jatkunut Heaven and Hell -raikaaminen oli kyllä riittävän kovvaa matskua sekin. Huima loppu takasi sen, että keikan jälkeen oli "autuas" olo, ja sehän on tietysti kovan matskun merkki. Heaven and Hell ei tuottanut pettymystä, taaskaan.
Se täytyy kyllä vielä erikseen sanoa, että kyllähän nämä äijät on semmosia keikkajyriä, että siinä on monelle nykypolven wannabe-hevarille tekemistä. Dio laulaa edelleen komeasti, kovaa ja korkealta, Geezerin sormet näppäilee bassosta upeita kuvioita toisensa perään uskomattomalla tarkkuudella (hyvin ylös keikalla miksattuja btw; mutta sehän onkin Diomaiselle tuotannolle tyypillistä), Tommy riplailee skittaa kuin aikapoika ja Vinnien kädet käy kuin pulunsyöttäjällä; ja se rumpusoolo on kerrassaan jotakin.
--
Eli keikkakesä on korkattu, ja jatkoa odotellaan. Lähitulevaisuudesta sen verran, että Saunan reissu taitaa kaatua arktisiin olosuhteisiin, mutta perjantaina ois lyhyellä varoitusajalla saatu Finntroll pauhaamassa raskasta folkkimetalliaan Virgin Oilissa. Saunan lisäksi keikkoja ei liene Suomeen tänä vuonna tulossa, joten nyt kaikki paikalle, pistetään kunnon kinkerit pystyyn!!!
Eli Virgin Oil 5.6. ja Finntroll: be there or be there!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti